Astuessani sairaalan ovesta sisään päätin unohtaa ajankulun kokonaan -turha stressata asioilla, joihin ei itse voi vaikuttaa. Ehdimmekin lukea aamunlehden miehenpuolen kanssa pikkuilmoituksia myöten, ennen kuin pääsimme vastaanottohuoneeseen. Lääkärin pöydän takana istui arjan sijasta jussi-poika. Kädenpuristus oli jämäkkä, ja asiat käsiteltiin mutkattomasti ja reippaasti.
- Olet tullut sitten yksivuotiskontrolliin.
- Juu.
- Olet käynyt tuolla perinnöllisyyspuolella tutkimuksissa ja olet kuullut..
- Olen kuullut, kyllä. Ehdottomasti pois.
- Niin, onko aiemmin ollut siitä asiasta puhetta?
- Keväällä alustavasti puhuttiin, ja silloin päätin että pois vaan jos näin on.
- Vaihtoehtona on seurata tilannetta, tämä on täysin potilaan oma päätös. Siinä on sellainen 80% riski ilman poistoa.
- Ei oteta riskiä, ei.
- No laitetaanpa sitten tuonne kirralle menemään konsultaatiopyyntö, sieltä tulee sitten kirjettä kotiin.
Rinnanpoistokeskustelun jälkeen siirryttiin päivän tuloksiin. Ensiluokkaisia kuvia olivat minusta ottaneet. Keuhkot ja vielä jäljellä oleva oikea rinta loistivat puhtauttaan, ja verenkuvakin oli kauniimpaa katseltavaa kuin keväällä hoitojen päätteeksi.
- No ultrataan vielä vuoden päästä meillä tuo rintojen seutu. Jos sellaiset pari-kolme vuotta seurataan tälläkin puolella, sitten yhdistetään kontrollit gynen kanssa. Siinä ajassa pitäisi tuollaisen ärhäkän triple-negatiivisen syövän uusiutua. Mutta kun on tällainen vähän hankalampi tilanne niin jatkot on sitten täällä keskussairaalassa forever. Että ei tartte tk-puolelle siirtyä näissä syöpäasioissa.
Tattista vaan jussi! Arvostan suoraa puhetta. Suoraa puhetta jatkoi myös sairaanhoitaja, jonka huoneeseen menimme lääkärinpakeilta kontrolliaikaa varaamaan.
- Täällä sairaalassa ei kannata liian kiltiksi heittäytyä. Isossa talossa voi lähete mennä hukkaan ja asiat jäädä pöydälle. Aina voi omista asioista soittaa perään. Ja jos mikä epäilyttää, voi tänne aina soittaa. Oireista kannattaa kysyä, jos sellaisia ilmaantuu, niitä on turha yksin vatvoa.
Keskussairaala nappasi pisteet kotiin. Puhdasta ammattitaitoa, sopivasti empatiaa ja kaupan päälle hyviä uutisia. Puolen tunnin rauhaisa lehdenlukuhetkikin aamutuimaan oli oikeastaan plussaa sekin:)
Nyt huokaisen hartaasti ja keskityn kiitollisin mielin joulujuhlaohjelman suunnitteluun.
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
12 kommenttia:
Voi ei. Taas kirralle. Onneksi eri syystä kuin aikaisemmin ja peräti itse päätetysti, mutta silti.
Onnittelut puhtaista veren- ym. kuvista. On yksi pelon aihe vähemmän. Siitä on kiva aina lukea, niinkuin napakkaa tekstiäsi muutenkin. Hyvä neuvo hoitajalta, kiltiksi ei kannata ryhtyä. Nimim. "Kokemusta on". Ai niin - ehkä näin lähellä joulua pitää olla vähän kilttikin!
:) hyvät uutiset on hyviä uutisia, kiva!! Nautihan joulutouhuista nyt täysillä!
hienot uutiset!Näinhän se on, ettei liian kilttinä kannata olla...mutta kuten edellä mainittu..yritä nyt kuiteski kuukausi;) sitten voit heittäytyä vähemmän kiltiksi:)
Kuvailevaa tekstiä jälleen..aistin tunnelman ja ko. polin penkit ja hajun;)
Ihanaa Joulun alusaikaa touhuineen.
Olipas kiva lukea, että puhtaat paprut tuli.Tämmöiset uutiset antavat kovasti uskoa tulevaan. Itsekkin kuulen Joulukuussa perinnöllisyystutkimuksen tulokset ja samalla olis ensim. vuositarkastus.
Ihanaa ja touhuisaa joulun odotusta koko perheelle!
-Paula-
Onnittelut minunkin puolestani! Käyn säännöllisesti kurkkaamassa blogiasi, vaikka omat kommentit ovatkin jääneet vähiin tämän arjen keskellä. Osasit taas kuvata tuon kontrollikäynnin ja sen herättämät ajatukset sekä tunteet niin osuvasti, että ihan rinnassa läikähti (siinä ainoassa aidossa ; )
Kiitos kannustavista kommenteista:) Hyvillä uutisilla ja tsemppauksella jaksaa taas. Yhtä hyviä kuulemisia toivon teille, syöpäsisaret!
Todella, näin lähellä joulua ehkä vähän kiltti pitääkin olla. Itse asiassa olen saanut sairaalakeikoilla aina mielestäni asianmukaista hoitoa ja huolenpitoa. Jonottamiselle ei mitään voi, ja systeemi on joskus aika nurinkurinen, mutta ihmiset tekevät hoidosta inhimillistä. Että ei ole aihetta ilkeilläkään. Sairaanhoitajan neuvot olivat tulevaa kirran aikaa varten, että jos sitä ei ala kuulua muutamaan kuukauteen niin reippaasti vain puhelimen kampea käteen. Toisaalta, tunnen tuon ihanan hierarkisen järjestelmän, ja osaan aika hyvin luovia siellä.
Kirran aika ei rasita mieltä.Valinta toki on oma, mutta lähinnä teoreettinen. 80% riski uuteen tai uusiutuvaan syöpään on liian suuri otettavaksi, jos kohta uusimisen riski on muutenkin 70%. Mutta jos jotain voi itse tehdä asian eteen niin mikä ettei. Voinkin ruveta suunnittelemaan, minkälaisen etuvarustuksen haluan tilalle sitten, kun sen aika koittaa.
Mitenköhän homma toimii, saakohan sitä jonkin katalogin, josta voisi valita kupin kokoa ja mallia:) Voisiko tästä vihjata joulupukille..?
Hilpeätä joulunalusaikaa itse kullekin!
Ei ole kehumista prosenteissasi, että se todellakin siitä itse päättämisestä. Eikä ole syövän kanssa leikkimistä, joten prosentti kuin prosentti sillä paremmalla puolella on iso asia.
Taitaa olla aika lyhyet mallilistat kirugeilla, luulisin että se on Basic S, M, tai L!
Olet kyllä uskomattoman reipas ja positiivinen, vaikka viime syksystä on vasta vuosi mennyt.
"Tiukkojen paikkojen kuningatar" on ihan passeli nimitys.
Hyvää Joulun odotusta sinulle ja perheellesi!
Kiitos jälleen sujuvasta tekstistäsi, sitä on aina mukava lukea. Ja onnea niistä hyvistä uutisista!
Mikä tekee syöpäsi uusiutumisriskistä noin korkean kuin 70 %? Minulla itselläni on hormooninegatiivinen, Gradus 3, T2N1M0 syöpä ja hoitojen jälkeen uusiutumisriski oli muistini mukaan 35 %.
Mukavaa joulunalus aikaa!
Rintasyövän osalta uusiutumisriskiä en tiedä, mutta munasarjasyövän uusimisprosentti on stage 3c tapauksissa noinkin komea. Sitä ei kyllä ole henkilökohtaisesti itselleni annettu, ja monet seikat voisivat alentaakin prosenttia, esim onnistunut primaarileikkaus ja matalalle laskenut syöpäarvo. Geeni tekee syövästä myös arvaamattomamman, olen ymmärtänyt. Mutta, prosentit ja todennäköisyydet ovat onneksi vain lukuja, ja onhan niissä se toinenkin puoli.
Mehän kuulutaan niihin selviytyjiin, eikös vain. Hyviä voiteja sinullekin, Metta!
Vautsi! Onnittelut Tiina:) Voi kun kaikki olisikin noin suorasanaisia tuolla lekurireissuilla. Välillä tuntuu, että väännellään ja käännellään, että loppujen lopuksi potilas saa itse miettiä, että mikäköhän nyt sitten minulla on... Mä haluun kans tuollasen "Jussin" seuraavalle käynnille ja tietty noin hyviä uutisiakin :)
Kivaa viikonloppua.
Hyvää adventtia tännekin!
Lienee emäntä itse niin koulun ja perheen joulutohinoissa ettei - onneksi - ehdi syöpäasiat päässä pyörimäänkään, Hyvä niin.
Kyllä Leena -joulutohinat pyörivät koulussa ja vähitellen kotonakin. Kuitenkin joulukuulle osuvat kontrollit pitävät ajatukset tiukasti kiinni syöpämaailmassakin. Tuntuu aika absurdilta saada lääkäriltä hyviä uutisia, elämä jatkuu, jatkoaikaa lisää.. ja hypätä heti ratin taakse ja karauttaa koululle selvittelemään välituntikahinoita. Kaksi aivan eri maailmaa, joiden välillä on enemmän kuin kaksikymmentä kolme kilometria ja parikymmentä minuuttia.. Seuraava kontrollikäynti viekin koko päivän, joten ehdin kelata sen "läpi" ennen koulukiireisiin hyppäämistä.
Kiireistä ja tohinoista huolimatta lämpöistä adventin aikaa kaikille!
Lähetä kommentti