kesäpäiviä näitä

Aurinko on hellinyt meitä pohjoisenkin ihmisiä tänä kesänä. Ei nyt aivan helteistä ole ollut, mutta mukavaa suomalaista suvisäätä, puolipilvistä ja kahdenkympin paremmalla puolella, pieni tuulenvire pitämässä hyttyset loitommalla. Olemme nauttineet kesäsäästä ja viimeisistä yhteisistä lomapäivistä perheen kera kotipihalla ja lähiympäristössä -siis perhe kotipihalla ja minä siellä lähiympäristössä. Levoton luonteeni vaatii päivittäin ainakin yhden pistäytymisen aidan toiselle puolelle, torikahville, pyörälenkille kylän antiikkiliikkeeseen, leikkipuistoon tai uimarannalle. Vaihtelevasti olen saanut seuraa reissuilleni -ainakin peltonen on aina valmis lähtemään, ja mielellään hänet luovutetaankin matkaan:)

Tyttöjen kaupunkireissulle pikkuneiti halusi puhelimensa matkaan, eikä kiikkumisesta tahtonutkaan tulla mitään, kun kännykkä soi muutaman minuutin välein. Kiivastahtinen puhelinliikenne jatkui matkalla keskikaupungin tötterökojulle. "No hei viivi, kiva kun soitit, mää olen nyt puistossa joo täällä kaupungilla enkä voi alkaa, kuulemiin.. Nyt mää tekstaan sofialle että tulee meille illalla kahvittelemaan..". Tekstaustaidon kanssa on vähän niin ja näin, mutta kännykkäetiketti on puhelinmiehen tyttärellä hallussa -luuri tosin on mallia lelukauppa.




Uimareissulle kotikylän uimamontulle lähdettiin aurinkopäivän päätteeksi, naisporukalla taasen. Pikkuneidillä oli sen verran kiire uimaan, ettei hän tällä kertaa välittänyt jonottaa pukukoppiin. Paria päivää aiemmin isän kanssa neiti oli ehdottomasti vaatinut päästä uimakoppiin. Isä oli hetken ihmetellyt, mikä ujous naturelli-ellillemme oli iskenyt, mutta meinannut sitten, että mennään vaan, kunhan on tämä viltti levitetty. Ja kun viltti oli paikallaan, huomasi perheenisä peltosen seisovan vieressään ilkialasti, uikkaria kädessään heilutellen. Neidin käsitys uimakopista oli, että siellä Puetaan uikkari päälle -kuten hän sitten tekikin, oikein lukkojen takana. Kunhan oli ensin marssinut sinne ilman rihman kiertämää.

Meidän uintireissumme sujui leppoisasti. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti ja uimareita oli vähemmän kuin päivällä. Isompi neiti on käynyt kaikki uimakoulut delfiineistä vesiralliin ja sukeltelee sujuvasti, mutta peltosta toki piti vahtia. Pikkuneiti helpotti kuitenkin vahtitehtävääni pitämällä tuttua yhden naisen showta vedessä. "Hyvä yleisö, tämän esityksen nimi on peltonen ui ja nyt se alkaa". Esitykseen kuului monia lauluja, ja suu kävi tauotta. Sain siis rauhassa keskittyä uusimpaan annaan, jonka olin toiveikkaana mukaani ottanut -nostin päätäni vain, kun tuli hiljaista:)

Yhteisiä kesäretkiä on meille peltsin kanssa luvassa seuraavanakin viikonloppuna. Isommat lapset lähtevät ukin luokse kainuuseen ja mies suuntaa kavereineen samoille seuduille. Perinteikäs "dammisaaren petanque- sikaari- ja viskiklupi" pitää kesäisen, viikonlopun mittaisen maistelukokouksensa tuttuun tapaan kiannan rannalla. Klupin viskilesket eli rouvaosasto, "veisuu- ja viinikerho" ei kokoontune tällä erää, joten suuntaamme peltosen kanssa jonnekin päivämatkan päähän.. Jos näet kuvan pariskunnan matkasi varrella, tulehan nykäisemään hihasta!