viisaita sanoja

Jussivapaiden jälkeen mies lähti kohtaloonsa tyytyen sorvin ääreen muun perheen kääntäessä vielä aamukahdeksalta kylkeä. Koska talossa oli rauhaisaa, loikoilin sängyssä yhdeksään saakka uhraamatta ajatustakaan työnteolle tai muille velvollisuuksille. Kalenteri oli tyhjää täysi, kuten lomalla pitääkin olla, ja sää saisi määrätä päivän kulusta.

Aurinko armas aloitti työnsä heti aamusta. Pohjoisen lapset olivat revetä riemusta korkeassa 18 asteen lämmössä, ja pihalle vaadittiin jo uima-allaskin. Pian nurmikollamme kirmasi omien kolmen lapsen lisäksi seitsemän muuta, mikä ei ole lähelläkäään yleisöennätystä -taitaa naapuriväki olla jo osittain lomareissuillaan. Ääntä ja vilskettä sai tämäkin porukka aikaiseksi, ja sisäinen välituntivalvojani heräsi puolella korvalla seuraamaan menoa. Sen verran vahtihommista on kokemuksen mukana tuomaa tietoa, että säännöt pitää olla simppelit ja helposti noudatettavat. Vaikka mieli tekisi kieltää uudella nurmikontekeleellä (multaa ja siemeniä vielä) juoksentelu ja pensaiden yli hyppiminen, kannattaa aivan oman mielenrauhansa vuoksi olla välittämättä moisista. Kaksi perussääntöä pitää kuitenkin tämän valvojan pihalla muistaa, eli kielenkäyttö pitää olla kohteliasta ja siivoa, eikä ketään kiusata. Tänään ei tarvinnut muistutuksia jaella:)

Välituntivalvonnat suoritin kukkapenkissä kyykkien, mutta lakisääteiset kahvipaussit istuskelin terassilla ihaillen maisemaa -ja lukien syöpälehtiä. Laatikkoon kolahti vastikään sekä syöpäjärjestöjen aikakauslehti "syöpä" (mikä mielikuvituksen lento.. eipä ainakaan nimi johda harhaan) että rintasyöpäyhdistyksen tiedotuslehti "rinnakkain" (no siinä on jo enemmän ideaa). Voisi luulla, että hoidoista juuri selvinneenä ja ensimmäisen kerran kontrolloitunakin syöpä ei voisi vähempää kiinnostaa. Mieskin ehätti jo huolehtimaan, että nyt ei taida ennen syyskuun sairaalareissua olla juuri syövästä kirjoitettavaa, ja hetken mietin itsekin, josko perustaisin tämän sairastelublogin rinnalle toisen, terveemmän version. Vaikka nimellä "tautivapaata elossaoloaikaa" (tuohon kivaan termiin törmää syöpäsivustoilla tuon tuosta).

Ehei. Sairaus on käsittelemättä vielä monelta kantilta, eikä syövästä niin vain erota, siis henkisellä tasolla. Ja tähän pohdiskeluun ja prosessointiin on vielä aivan lupa ja määräyskin. Seuraavassa suoria lainauksia psykoterapeutti eva nilson-niemen artikkelista tuosta äsken mainitsemastani rinnakkain-lehdestä.

"Psyyke toipuu hitaammin kuin ruumis. Se myös reagoi viiveellä ja tajuaa verkkaisemmin... Hoidot ja poliklinikkakäynnit nostavat sängystä ylös ja lähettävät liikkeelle.. eikä tuolloin ole tilaa alavireisyydelle...Varsinainen prosessointi ja koostaminen tapahtuvat kuitenkin vähitellen hoitojen jälkeen. Mitä tämä oikein tarkoittaa?"
Ja sitten kaksi erityisen osuvaa lausetta:
"Vakavaan sairauteen sopeutuminen ei tarkoita samaa kuin ei odottaisi parantuvansa. Sopeutumiselle vain on annettava aikaa".
Vielä nilson-niemi kehuu minua, sillä seuraava kappale kertoo itsestäni juuri tällä hetkellä.
"Sinä olet sankaritar. Voittajana selviytymisesi huomaat siitä, että
1. arjen pienet vastoinkäymiset taas potuttamaan
2. syöpä ei ole joka hetki mielessä
3. ajatukset suuntautuvat menneen sijasta nykyiseen ja tulevaan
4. mielesi tekee jotain kivaa -mansikkajätskiä ja kukkamekkoa.
Onneksi olkoon! Sinulle kuuluu onnellista elämää. Siitä on hyvä jatkaa."

On siinä viisas nainen. Ja hyvä lehti. Hyvän lehden kunniaksi pistän blogiini linkkejä syöpäjärjestöjen ym sivustoille, josko aivan tietotietoa joskus tarvitset.