Olen jälleen mykistynyt läheisteni ihanuudesta. Vieraat saapuivat kutsutusti kuudelta, tavoilleen uskollisesti tasan tarkkaan tai akatemisen vartin viipymäajalla, ja täyttyivät talon, trampoliinin, kukkavaasit ja piharuukut. Eräänkin, kovasti lahjalta näyttävän paketin päällä oli kortti "tämä ei ole lahja". Parasta tietysti olivat ihmiset, jotka jälleen osoittivat, ettei yhteenkokoontumisen juontajaksi tarvita kippo- tai kynttiläkonsulenttia, alusvaatteiden esittelystä puhumattakaan. Loppuillasta ymmärsin kuuluvani jo 37 vuoden vähäisessä iässä lähestyvän keski-iän kerhoon. Männä vuosina jutut muuttuivat siinä iltayhdeksän jälkeen lapsille soveltumattomiksi, mutta eilen, tuona kellonlyömänä aloimme puhua politiikkaa. Tiedä sitten sen aiheen soveltuvuudesta lasten korville.
Lahjavuoren lisäksi hommasin myös itse itselleni lahjan. Lahja annettiin paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla synttäripäivänä klo 12-13.30. Tuon nestemäisen paketin juuret juontuvat alkutalven iltaan, jolloin silmäilin netissä iltalehteä tehden sieltä mielenkiintoisen löydön. Kansainvälinen tutkijaryhmä oli todennut zometa-nimisen lääkkeen ehkäisevän rintasyövän uusimista nuorilla naisilla, joiden tauti ei ollut levinnyt diagnoosivaiheessa. Tuon ihmelääkkeen tavalliset käyttöindikaatiot ovat luustometastaasien hoito rintasyövässä sekä osteoporoosin ehkäisy, mutta nyt siitä tutkimuksen mukaan hyötyisivät myös kaltaiseni nuoret, hyväkuntoiset potilaat. Iltalehti on varteenotettava tiedelehti,sanon minä, ja veinkin päässäni syntyneen hoitosuunnitelman lääkärilleni.
-Ehei. Meillä on kansallinen päätös siitä, ettei näin aikaisessa tutkimusvaiheessa tätä lääkettä anneta vielä rintasyövän uusimisen ehkäisyyn.
- Harmin paikka.
- Hmm. Sinullahan on molemmat munasarjat poistettu?
- Javisst, on, haluatko kuulla..
- Sinullahan on suurentunut riski saada osteoporoosi kun vaihdevuodet ovat alkaneet näin tavattoman aikaisin..
Sitten lääkärin kasvoille nousi kettumaisen viekas ilme.
- Tämä lääkehän voisi sopia sinulle osteoporoosin ehkäisemisen hoitoon..
Aloin päästä jyvälle. Aivan sama mihin vaivaan lääke olisi kirjoitettu kun annos ja mahdollinen vaikutus olisi toivottu. Voin tosin tunnustaa, ettei osteoporoosi ole mielessäni väikkyvistä uhkakuvista se päällimmäisin:) Asian varmistamiseksi tarvittiin kuitenkin problemameetingin kokous ja kollegoiden hyväksyntä. Se tuli pari viikkoa sitten.
Veriarvojen varmistuksen jälkeen matkasin siis kansanterveyslain syntyvuonna rakennettuun terveyskeskukseen, jonka vuodeosasto näytti ja tuoksui juuri siltä, mitä päälle päin voi olettaa. Taimin kanssa pötköttelimme puolisentoista tuntia vierekkäin, kirkas infuusio juoksi suoneeni jonka jälkeen olin vapaa lähtemään. Toisin kuin jussi ja kaverinsa, jotka olisivat kovasti halunneet kesäilmaan hevosia kattoon. Seuraavan kerran tämä toistuu puolen vuoden päästä.
Lahjasta oli kuitenkin omat ongelmansa. Kuumeen noustessa synttärijuhlien jälkeisenä yönä muistin lääkelaitoksen sivuilta pikapikaa lukemani lääkkeen sivuvaikutukset: vilunväristyksiä, kuumetta, flunssaoireita, luustokipua jne. Kaikkea on tässä vuorokauden mittaan koettu, mutta turvallista tietää niiden johtuvan hyvästä asiasta. Ja italiaanhan me lähdemme vaikka mikä olis..
Sangen turhamaisena ihmisenä täytyy myös tunnustaa, että vuodeosastolla saamani kehut lämmittävät vieläkin, kuumeen lisäksi. Tippaiita kun kurvaili käytävällä ees taas kärrynsä kanssa ja tuli viimein luokseni utelemaan infuusioon tulevasta potilaasta.. että onkos täällä näkynyt sellaista.. Olin kuulema liian hyvännäköinen potilaaksi:) Täti tietysti tarkoitti että syöpäpotilaaksi mutta silti, silti.
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Hei, mun on vain pakko sanoa, ettei politiikan puhuminen voi mitenkään johtua keski-iän lähestymisestä, itsehän löysin itseni ja ystäväni puhumasta ko. aiheesta juurikin maanantai-iltana tällä viikolla yhdeksän jälkeen samasta aiheesta kovalla tunteen palolla ja viinilasillisen äärella... Sen täytyy vain olla merkki taannoisista vaaleista :) Olen nimittäin 22 - ja olen päättänyt vielä sun NUORESSA iässäsi olla aivan kaikkea muuta kuin lähestyvästi keski-ikäinen. :D
En ole aiemmin sulle kommentoinut, me emme tunne, olen tosiaan nuori korkeakouluopiskelija, läheisen ihmisen rintasyöpään sairastumiseen myötä löysin blogisi, ja monia kyyneleitä - ilon ja surun - olen myötäsi vuodattanut. Haluaisin vain kertoa, että tämä blogi on antanut mulle sekä inhimillistä tietämystä (= ei-lääketiteellistä jargonia)tästä sairaudesta, sekä elämäniloa, kiitollisuutta, ja lohtua sairaudenpelkoon - kuulostaa niin kovin suurilta sanoilta, mutta mulla ei myöskään ole tapana kehua turhaan. Olet mielettömän oloinen nainen, sellainen, joka itse haluan olla sitten 15 vuoden päästä - vahva, älykäs, hyvä äiti, höystettynä positiviisella ja sopivan sarkastisella elämänasenteella. Kiitos, kiitos! Sillä, että olet päättänyt kertoa oman tarinasi näin julkisesti, on oikeasti merkitystä. Muun muassa minulle. Hienoa kesää, ja kaikkia tulevia kesiä, joita tuolla sisulla, asenteella, ja nais-energialla ;) on varmasti edessä vielä lukemattomia!
Terkuin, Anna
Voin 18 vuoden kokemuksella yhtyä edellisen kirjoittajan analyysiin Tiinasta. Lisäksi sanon, että hänellä on sosiaalista viisautta! Se kuvastuu tämänkin blogin kautta.
Mielenkiintoista muuten nuo teidän kertomukset enneunista. Ihminen on herkempi kokonaisuus kuin usein tässä kiihkeässä, rationaalisessa yhteiskunnassa ajattelemme.
T. Maija
Kaunis kiitos sanoista:)
On minun iloni, että näistä riveistä on iloa muillekin. Niille, jotka syöpämaassa ovat vaeltamassa tai repunkantajina, tai sitten ihan terveille pulliaisille. Jotka toivottavasti osaavat näiden kirjoitusten myötä olla valppaana oman terveytensä suhteen. Sopivasti.
Hyvää kesää myös sinulle ja läheisellesi, anna!
Maijan kommentista tuli mieleen vanha hokema ihmisestä fyysis-psyykkis-sosiaalisena olentona. Ehkä tästä kolmiyhteydestä puuttuu kuitenkin se määrittelemätön osa-alue.
Lähetä kommentti