maanantai 31. tammikuuta 2011

työtämme ohjaa, meitä älä heitä

Ajanvaraushoitaja muisti minut näppäiltyään sosiaaliturvatunnukseni koneelle.
- Sinähän olet se tiina-opettaja! Muistatko meidän matin?

Totta minä matin muistin, hellyttävän ilkikurisen katseen ja kekseliään mielen, sekä monta kohtaamista koulun käytävillä. Muistin minä äidinkin, ja muistan ihmetelleeni, kun en ole häntä juuri nähnyt, kotipihallakaan.
- No sinullako on syöpä? Millä mallilla hoidot on tällä hetkellä? kyseli vielä matin äitee, kun varmisteltiin, että ekg-aika oli kummankin ajanvaraussysteemissä samana päivänä.
- Kyllä tässä nyt ihan hyvällä mallilla ja mielellä ollaan, hoitotaukoa pitäisi olla luvassa, selvittelin ja annoin oikein reippaan vaikutelman itsestäni jatkamalla, että yritän tästä taas vähitellen lenkille suoriutua.
- Ne on kuule minullakin lenkit jääneet vähiin, tuumasi matin äitee, ja kertoi sairastuneensa pari vuotta sitten aivoverenvuotoon. Selviytymistä ja kuntoutumista pidettiin ihmeenä, mutta niitäkin tapahtuu.
- Kyllä se jälkensä jättää, tauti kuin tauti. En ole mikään ruudinkeksijä nykyään, mutta kyllä minä tämän työni hoidan ihan siinä kuin ennenkin, summasi tämä sinnikäs kuntoutuja, ja kehotti pitämään lippua korkealla. Lenkillä nähtäisiin.

Siitäkö se ajatus sitten lähti? Vai lähtikö se jo aiemmin? Lähtikö se sinä harmaana aamupäivänä, kun neuloin kohoneuletta ja kuuntelin ykkösen aamun tiedeohjelmaa, jossa vertailtiin inuiittien ja muiden pohjoisen kansojen d-vitamiinin tarvetta? Vai jo edellisellä viikolla, kun aiheena oli kanadan ulkopolitiikan nykylinjaukset? Vai kenties silloin, kun opiskelin carmenin librettoa innokkaan radio-oppaan johdolla (vau, jose onkin itse asiassa carmenia syvempi henkilö, vaikka ooppera onkin tämän mukaan nimetty). Koska lie ajatus tulikaan, mutta vähitellen se kypsyi: tämän sairastelijan on aika palata leipätyönsä ääreen.

Viis etovasta olosta, jos se pysyy lääkkeillä kurissa. Viis jalkojen ja käsien kivuista ja tuntopuutoksista niin kauan, kun ne eivät haittaa luokassa kiertelyä ja pianon soittoa. Viis unettomista öistä ja kortisonituntemuksista, jos vain koen jaksavani tehdä työtä. Viis sytoaivoista ja ajatuksen harhailuista, en edes väitä olleeni joskus ruudinkeksijä. Kyllä minä tämän työni osaan hoitaa siinä kuin ennenkin, ja ennen kaikkea haluan. Ei sairaslomani syyt ole tähänkään asti olleet vain fyysisiä, vaikka diagnoosinumerot niin väittävätkin. Työhön olisi ollut vaikea sitoutua ja keskittyä tilanteessa, jossa tunnelin päässä näkyy vain taivaallista valoa, mutta tammikuun viimeisenä päivänä armon vuonna 2011 tilanne ja mieli on kirkkaampi. Paljon kirkkaampi.

Joten. Huomenna siis jatkamme yhteistä kulkuamme luokkani kanssa, ja heti aamulla etsimme valkeuden teitä. "Jos mikä murhe, meitä täällä kohtaa, voittamaan auta" -nuo topeliaaniset sanat sopivat uuteen alkuumme, ne sanat minä haluan jakaa. Jos vain neljänteen säkeistöön asti pääsen. Nähdään, rakas luokka ja ihanat kollegat! On upeaa saada palata joukkoonne.

31 kommenttia:

rk kirjoitti...

Että silleen. "Sinne ne hinkuu..." ja "kyllä työ aina kotiolot voittaa"!
Voimia aamuun, päivään ja iltaan, muistahan mennä ajoissa nukkumaan, ettei tunnu ikävältä, kun kello aamulla pirisee. Vaikka taidat kyllä oikein jo odottaa sitä?
Huomenna jo helmikuu, Runebergin tortut, laskiaispullat ja hiihtol., ei kun hupsista, lyhyt kuukausi muutenkin! Pitää kohta alkaa uskoa, että tästäkin talvesta selvitään.
Mutta, voi hyvin ja nauti huomisesta!

Nina kirjoitti...

Oikein ihanaa työhön paluuta:) kunhan muistat sen itsellesi armollisuuden sekä riittävän lepäilyn sitten vastapainoksi rytmin muutokselle:) Itse olet varmasti asian kypsytellyt juuri niinkuin sinun tilanteeseen asia parhaiten sopii. Ja jos tahti sytoaivoille liikaa..aina pääsee takasin saikulle jos siltä tuntuu.
Tuo oli muuten melkoisen upea vertauskuva/sanavalinta toi taivalliinen valo tunnelin päässä:)


ja lääkkeiden voimin täälläkin sinnitellään työn äärellä;)

Kati kirjoitti...

Aivan, "voittamaan auta". Sitä täällä toivotaan ja ilmeisesti voiton puoleiset ovat tuntemuksesi, kun päätät palata työhön. Kunhan muistat rajat!
Heleätä helmikuuta ja voimia!

olga kirjoitti...

Olet sinä melkoinen sissi. Olikos sinulla vielä monta suunniteltua hoitoa jäljellä? Olet varmaan niiden jälkeen muutaman päivän huililla, olethan.
Tsemppiä työn ääreen. Kyllähän ne isommat sosiaaliset ympyrät mielialaa nostattaa. Oikea on asenne, että periksi ei anneta, ei vaikka mikä olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, ollos tervetullut töihin!

Koulussa ei ajatus harhaile tautiin eikä muuhunkaan, lapsoset pitävät siitä huolen. Lasten kanssa eletään hetkessä. Ollaan tässä ja nyt.

Huomisaamuna tavataan, kahvikupin äärellä ennen tunteja! Upeaa!!

Halauksia, Leena

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa!!! Ihanaa, kun tulet, sinua on kaivattu.
Onneksi tässä työssä ei tarvitse olla "ruudinkeksijä", mutta paljon muuta kyllä:) Ja muista, välillä saa mennä sieltäkin, missä aita on vähän matalampi ja meiltä työkavereilta pitää pyytää apua, jos yhtään on tarvis....

pirre

Kitsune kirjoitti...

Työ - kun se on mieluisa - voi olla joskus mielelle parasta terapiaa. Ja lapset jos jotkut takuulla pitävät huolen siitä että omiin ajatuksiinsa ei pääse unohtumaan. Hyvää töiden alkua!

Anonyymi kirjoitti...

Kempeleläinen eksyi blogiisi!
Kirjoitat hyvin ja kiinnostavasti. Piti vielä sanoman, että kuulin jo ajat sitten, että tuposlainen ope pitää paljon luettua blogia. En vain muistanut vierailla täällä. Nyt löysin sinut Facebook-kaverin kautta!

Hyvää huomista työpäivää Limingan lakeuden kouluissa meille molemmille!

Terhi kirjoitti...

Olihan taas tosiaan hyvin löydetty sanat - vain taivaallista valoa tunnelin päässä ;) Onneksi nyt on tilanne ja mieli paljon kirkkaampi :)

Mukavaa töiden aloitusta ja kaikkea hyvää ♥

Kiara kirjoitti...

:) Voi kuinka positiivinen kirjootus taas kerran. Nautihan töistä!

Anonyymi kirjoitti...

Vointeja ja työintoa !!!
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Hei !
Kaksi kertaa piti viimeisin blogikirjoituksesi lukea, tämä ruudinkeksijä on aivan otettu.

t. Susanna

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää työn alkua! Sulla on tuota asennetta!

Maikki

betty kirjoitti...

Luokalliselta ruudinkeksijöitä saat varmaan uutta ja uudenlaista virtaa, tosin sinulta ei sitä ole puuttunut nytkään, tosiaan olet lujaa tekoa : )
Nautittavia työpäiviä, onnea ja aurinkoa !

tiina kirjoitti...

Ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, kiitos taas!

Eka työpäivä takana ja fiilis on kuin ei olisi pois ollutkaan. Lapset olivat tietysti kuin ihmisen mieli ja vastaanotto lämmin keittiötä myöten. Aurinko paistoi ulkovalvonnassa ja melkein lämmitti sekin.Kyllä minä vaan omassa hommassani olen, aivan oikea päätös läksiä hommiin.

Työaikaani on hieman järjestelty, eli viikkotunteja on vähemmän -tästä ei ole kiittäminen mitään diagnoosia vaan peltsiä,joka on vielä sen verran nuori, että työajan lyhennys on mahdollinen. Lisäksi liikuntatunnit olen vaihtanut pois. Näillä järjestelyillä kuiteskin olen suht varma jaksamisestani. Ja osaan kyllä olla armollinen itselleni:)

Hoitojen aikaan pitää sairasloman pituus mitoittaa uuden coctailin myötä, olin ajatellut selviäväni parilla-kolmella päivällä, mutta lupaan että palaan hommiin vasta työkykyisenä. Kaksi satsia vielä olisi jäljellä -huomatkaa konditionaali.

Ylihuomenna on valon päivä, ja sitä onkin enenevässä määrin tarjolla, kaamos hellittää. Valoa viikkoonne!

Sanna kirjoitti...

Moikkis Opetäti!
On se vaan niin ihkua lukea kuinka ihqua on palata töihin!!!!!! Kyllähän sä olet sinne jo pidemmän aikaa olet pyrkinyt: salaa viikottaisilta pullakaffeilta vaimitänenyoli. Koulun kummitushommatkaan eivät näköjään riittäneet :D
Kivaa työviikkoa ja kiitos Peltsille lyhennetystä tuntimäärästä!

Hannele kirjoitti...

Mukavaa töihinpaluuta:)
Itse olen menossa 2.2. rinnankorjausleikkaukseen. Tehdään uusi rinta:)

Sanna kirjoitti...

Kiva nähdä sinua töissä. Olin tänään niin väsynyt, kun viereen istahdit, että en tainnut saada sanaa suustani. Jutellaan ja tutustellaan joskus enemmän, kun jaksetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa saada Tiina takaisin sorvin ääreen!

Eli ja siis; tervetuliaiset takaasin näin bloginkin kautta.

Tänään kyllä pikkasen mietiskelin, tai oikeastaan jäin miettimään syntyjä syviä, kun eräs Tiina-collega poistui koululta jo (!!) ennen kolmea (=klo 15.00!) samalla jotenkin pahoitellen, kun niin aikaisin työpaikaltaan poistui.

Samalla mieleeni nousi harras toive, että edes osa (!) meidän miesopettajien tunnetusta laiskuudestamme ja suurpiirteisyydestämme siirtyisi meidän ylitunnollisiin naisopettajiimme ;))

Tällaisia raflaavia terveisiä Männyn alta. Jälleen.

t.Arska

Sipulix kirjoitti...

Hyvä ope! Aurinkoisia koulupäiviä koko kevät täyteen! Oot kyllä ihan huippu!

tiina kirjoitti...

Ei ole vaaleanpunaiset silmälasit vielä silmiltä pudonneet kolmennenkaan työpäivän jälkeen: on minulla vaan nasta työ ja niin mukava työpaikka. Opettaminen tulee ihan selkärangasta, mutta uusia juttuja ja kasvoja on totta kai ehtinyt poissaoloni aikana tulla. Arska: tänään pistin vielä paremmaksi, yritän pitää kiinni pehmeästä laskusta:) VAikka kuitenkin se jossain vaiheessa repsahtaa...

VAikka työnteko on kivaa, on myös kiva että huomenna alkaa viikonloppu. Sitä kohti käyden..

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa Tiina, ja toivon, että tuo "pistää paremmaksi" tarkoitti vielä pikkasen aikaisempaa poistumista työn raskaan raadannasta ;)

Huomiseen ja mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!

t.A

Kitsune kirjoitti...

Kivaa että työt ovat lähteneet noin mukavasti käyntiin, vaikka enpä oikeastaan muuta epäillytkään. :) Hyvää viikonloppua!

Terhi kirjoitti...

Mukavaa viikonloppua! Kyllä se on oppilaillekkin iso etu, että ope tykkää työstään :)

rk kirjoitti...

Eikö loma kangastele vieläkään taivaanrannalla?
Hyvää työpäivää, enää kolme herätystä viikonloppuun!

Kitsune kirjoitti...

Onko työ nielaissut sinut kokonaan? Vaikka eipä silti, kyllä sen itsekin huomaa että illat ovat lyhyitä työpäivän jälkeen.

Terhi kirjoitti...

Kopkop täältäkin! Kolmas yritys..

tiina kirjoitti...

kop kop:)

Tänään kerkesin näköjään koneellekin. Kummasti työ nielaisee, vaikka kuinka yrittää pätkäistä päivää. Seuraava loma on sytostaattiloma -loma jota en haluaisi pitää mutta pakkohan se on. Ystävänpäivästä eteenpäin, coctailista riippuen min. kolme päivää. Huomenna punnitaan hoitoa varten veri, toivottavasti on sopivan sakeaa että pysyttäisiin aikataulussa. Ja piikit apuun jos laimealta näyttää..

Katsotaan jos saisin kuulumisiakin aikaiseksi.. Se on viikonloppu liki, tällä pätkätyöläisellä enää kuuden oppitunnin päässä:) Että pikkulauvantaita vaan kaikille!

Terhi kirjoitti...

Kiva, että oot käynyt jättämässä puumerkkiä meille kolkuttelijoille :)

Varsinainen loma sulla tiedossa :P

Kitsune kirjoitti...

Veri on siis punnittu ja toivottavasti sakeaksi havaittu. Toivottavasti kovin montaa tällaista pakkolomaa kuin tuleva ei olisi enää edessä.

savisuti kirjoitti...

Ihana lukea tämä postaus! Työniloa ja välillä lepoa, kyllä se siitä! :)