torstai 2. syyskuuta 2010

annan teille tulevaisuuden ja toivon?

Torstai oli toivoa täynnä. Mieheni olisi viettänyt synttäriaamuaan varmasti mielummin jossain muualla kuin gynelogian klinikan syöpäosastolla, mutta siellä hän kanssani ihasteli vasta remontoituja tiloja odotellessamme lääkärille pääsyä. Vau, olipas valoisaa ja kodikasta! Olin iloinen, ettei hoitajia sentään oltu uudistettu, ja nämä tulivatkin kaikki käymään sänkyni vieressä toivottamassa tervetulleeksi, olin kuulema ollut pitkään pois. No jaa, melkein puolitoista vuotta, ja pitempääkin olisin voinut pois pysyä. Aika on suhteellinen käsite, totesi tähän vieruspetin rouva, joka tapaa käydä hakemassa lääkityksen joka vuosi, tähän mennessä niitä vuosia on kertynyt yhdeksän. Toivon tulevani perästä.

Moni ystävä kyseli, oliko munasarjasyöpä se hyvä vain huono vaihtoehto. Tjaa. Enpä tiedä. Maksasyövän ennuste ei ole niitä kauneimpia, mutta rintasyövän puolesta taas olisivat puhuneet useat mahdolliset hoitolinjat. Munasarjasyöpä oli jo löytyessään levinnyt, joten se tuntui vaihtoehtona loogisimmalta. En osannut toivoa mitään näistä kolmesta, enkä käyttänyt juurikaan energiaa hyvä vai huono -vastauksen hakemiseen. Ja olisinko edes osannut toivoa sen paremmin kuin talon akka, joka kansansadussa sai makkaran eteensä, sitten nenäänsä ja lopuksi nenästä pois. Toiveista tai toivomattomuudesta huolimatta nämä ovat minun madonlukuni ja näillä mennään, eikä ollenkaan toivottomana. Koska jokaisesta asiasta löytyy aina se hyvä puoli (kyllä löytyy, turha vikistä siellä ruudun toisella puolella), oli se tässäkin: pääsinpä tutulle osastolle, upean hoitotiimin hoivaan. Hoitajat ja lääkärit, kansainvälistä valioluokkaa. Ansaitsevat kaikki sertit.

Lääkäreiden ykkösvaliolla, päivillä, ei ollut kiire, ja rempseän rauhallisesti jutustellen hän esitteli meille taistelukaavioita. Sytostaateilla mentäisiin, seröösiä tautia on turha lähteä maksasta polttamaan, sillä tämän lajin karsinooma on viekas tekemään kehoon ultrassa näkymättömiä pesäkkeitä. Hyvin selitetty, päivi. En vänkää enempää. Tiputuksena jatkuisi tuttu karboplatiini, mutta doketakselin tilalle vaihdettaisiin paklitakseli, joka onkin munasarjasyövän ykköslääke. Viimekertaisiin lääkevalintoihin vaikutti myös rintasyöpä, jota nyt ei tarvitsisi huomioida - pieni tuuletus tälle! Jatkossa olisi luvassa myös avastinia verisuonten kasvun estoon, joko sytostaattien yhteydessä tai estohoidoksi niiden jälkeen. Sytostaattien rinnalla menisi sitten kolmenlaista kortisonia, mahansuojalääke ja antihistamiini, ja varautua pitäisi myös särky-, vatsantoiminta- ja pahoinvointilääkkeisiin. Ja enemmän kuin lääkkeitä, olisi luvassa sivuvaikutuksia. Mutta näillä, päivi jatkoi, on tarkoitus pitää tauti mahdollisimman pitkään taas kurissa.

Siinä se taas tuli, mahdollisimman pitkään. Etäpesäkkeisen taudin häätäminen huus hukkaan harvoin nykylääketieteeltä onnistuu, mutta tästäpä siirryimmekin päivin kanssa tulevaisuuteen. Kävimme läpi vaihtoehtoisia hoitolinjauksia, hormonihoitoa, geeniteknologian saavutuksia ja virushoidon viimeisimpiä kuulumisia. Kauniisti päivi teilasi huhun, jonka mukaan yliopistosairaalassa ei tehtäisi kokeellisia hoitoja. Kyllä vaan, kaikkea tehdään, mistä arvellaan hyötyä olevan. Mutta nyt uskotaan, että tällä vaikuttavalla lääkearsenaalilla saadaan vaste, toivottavasti jo kuudella hoitokerralla. Kaikkein toiveikkaimpien ennustusten mukaan saan taas tammikuussa tituleerata itseäni tautivapaaksi elostelijaksi.

Toiveiden toteuttamiseksi urakoitiinkin sitten kokonainen päivä, kylläkin aivan leppoisasti sängyssä lueskellen ja naapurin rouvien kanssa jutustellen. Mikäs tässä, valmiissa, ihanassa, maailmassa, perheiden ja tukijoukkojen ympäröiminä, hyrisimme yhdessä, ja kippistimme ne konjakit kahvin kanssa. Skål, mieheni! Ensi vuonna juhlitaan sitten tasavuosia (eikä niitä juhlita sairaalasängyn pohjalla..).


26 kommenttia:

Kitsune kirjoitti...

Aikamoiset on asearsenaalit, ja taistelutahtoakin löytyy. Jaksamista täältä toivottelen, sekä hoitoihin että niiden sivuvaikutuksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Skål miehellesi täältäkin! Ensi vuonna sitten saamme varmaan kutsun 80vee bileisiin joskus kesä-syyskuun välimaastossa... Voimia hoitoihin! Olit tänään taas monta kertaa mielissämme "opekahvilassa" Timpan loistavan omppupiiraan ääressä, jota tarjoiltiin vain "ei rohmuille" (ne rohmut söivät oman osansa jo eilen ennen kuin kello ekaa kertaa kutsui sorvin ääreen)... Ja viimeistään taas tiistaina lenkille lomps!

pirre

Anonyymi kirjoitti...

Pohjanmaa-Luumäki sektorilla ollaan myös hengessä mukana tässä taistelussa paholaista vastaan ja toivotaan ja rukoillaan lääkityksen tehoavan pikaisesti ja mahdollisimman vähäisin sivuvaikutuksin. Lämpimät terveiset koko perhekunnalle.

Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Tiina - hyvä asenne ja asearsenaali. Ei muuta kuin tykitystä paholaiselle. Ihanaa, että on tukijoukot ympärillä. JAKSAMISTA JA VOIMIA, kerta kerran jälkeen, päivä päivän perään. Hyvä, että sertit on sua hoitamassa.
Voimahali !
pirtsikka

Adelhaid kirjoitti...

Voimia lähetän minäkin! Hyvä, että olosi oln turvallinen tuttujen hoitajien ja lääkärin hoidossa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäpä tuohon olisi lisättävää. Luettu on. Silmät kosteina, mieli surullisena.
Voimia sinulle! Toiveet ja ajatukset kohti tautivapaata tammikuuta.

olga kirjoitti...

Onneksi on tutut hoitajat ja lääkärit.Suunnitelma vaikuttaa tehokkaalta. Vaikka en sinua tunnekaan hek.koht., illalla mietin vielä nukkumaan mennessä sinun ja perheesi tilanetta, jakasmista. Iltarukouksessa toivoin sinulle pitkää oireetonta elämää.

Kaisa kirjoitti...

Olen nyt aloittanut niin monta kertaa tämän kommentin kirjoittamisen ja sitten taas pyyhkinyt pois ja hakeutunut muihin hommiin, että nyt on jo pakko saada sanoja peräkkäin. Ihan vain muutama, kun ei niitä oikein ole. Sinä rakas ihminen, kiitos, että voimme, vanhaan tapaan, käydä vierelläsi "sairasta oppimassa".

Illalla ennen nukahtamista kerroin Mikolle tilanteesi. Aivan oikein, hänen ajatuksensa kulki arvattua rataa: "Milloinhan mulla uusii."

Olla avoin käänteille ja samalla jokaisella säikeellä elämässä kiinni. Ei se helppoa ole. Toivon sinulle uskoa siihen, että sairaanakin ja ehkä juuri nimenomaan sairaana olet astia, josta muut, myös perheesi, pienesi, saavat ammentaa elämän vahvaa ja unohtumatonta makua.

Anitta kirjoitti...

Hyvä, että hoidot alkaa ja on monia vaihtoehtoja käytettävissä.
ihanaa, että miehesi on lähellä ja vahvasti tukenasi.
Pikkujouluissa sitten on uusia nupoja ja vanhoja sänkipäitä.
Jaksamista syksyn taistoon!

Kiara kirjoitti...

Mukana täällä taustajoukoissa.

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Kohti tautivapaata tammikuuta, nih! Hyvä, ettei teiltä ole vielä tasapuolisuuden nimissä konjamiineja viety ;) Skål miehellesi myös täältä! Ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle ♥

umbramaj kirjoitti...

Ajatuksin ja rukouksin mukana. Tähdätään siihen tautivapaaseen tammikuuhun! Vain vähäisiä tai ei ollenkaan sivuvaikutuksia sinulle toivoen!

Nina kirjoitti...

hyvät on taistelusuunnitelmat. Ei muuta ku tulta päin vaan:)Voimia urakkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Sinä ja perhesi olette paljon ajatuksissani. Voimia toivottaa Maittaelakin.

Tilu kirjoitti...

Tuo, että lääkäri selvittää hoitosuunnitelman ja tuhoaseet on mahdottoman hyvä asia. Siinä saa itselleenkin jäsenneltyä ja aikataulutettua hoidot ja kyseltyä jos jotain jäi epäselväksi.
Hyvää viikonloppua teidän perheelle

Kati kirjoitti...

Hirvee litania akseleita! Ihan alkoi meikäläistäkin etoomaan toi arsenaali, mutta minkäs teet, ammukset on oltava järeet. Mukana ollaan! Mikolle onnea tänäänkin, ja huomenna ja....

tiina kirjoitti...

Iltaa toverit! Ihana lukea, että niin moni on hengessä mukana. Te olette myös minun ajatuksissani, tutut ja tuntemattomat.Kohta painan pääni tyynyyn ja kiitän teistä kaikista, jokaisesta erikseen (jos vain pysyn hereillä niin kauan:) kortisoni ei tunnu ainakaan vielä valvottavan).

Olo on taasen sellainen, että tietää saaneensa jotain muuta kuin keittosuolaa eilispäivän aikana. Sivuoireita siis on, primperaaniin ja salmiakkiin olen jo turvannut. Hyvin tepsivät! Pieni puuhastelu pitää mielen pois pahoinvoinnista, joten olen päivän värkkäillyt kaikenlaista, tuottavaa ja täysin tuottamatonta.

Eilinen hoitoporukka oli todella poikkeuksellinen. Meitä oli kaksi kertauskurssilaista ja neljä ekakertalaista. Ja koko viime hoitoputken aikana ehdin tavata vain yhden ensarin itseni lisäksi! Eilisistä potilaista kaksi oli myös ehkä itseni ikäisiä, eivätkä muutkaan vanhoja.Pari rouvaa halusi olla enemmän omassa rauhassaan, mutta me muut vaihdoimme tautitietoja ja taustoja. Juttu kulki ja huumorinkukka kukki.

Toivon kovasti, ettei tapaukseni herättänyt kauhua kenessäkään potilastoverissa, että uudetkin jaksaisivat uskoa oman tautinsa parantumiseen. Yritin tsempata, tautivapaa oli ihanaa aikaa, eikä tämä hoitoputkikaan elämää pysäytä, ehkä vähän vain hidastaa. Uusimista on turha odottaa ja surra etukäteen! Nih, jotta uskotte!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset Tiinalle hyvistä ja sulavan suklaisista Mozart-kuulista! Vaikka kuulunkin kait niihin rohmuihin?

Välitunnin tohinassa ei paljoa ehdi sanoja vaihtaa, mutta näin iltasella voi lähettää nollien ja ykkösten kautta (?) lämpimät taisteluterveiset urhealle collegalle!

Tsemppiä siis Tiinalle kohti tautivapaata tammikuuta ja puoliskolle myös onnittelut vuosien täyttymisestä!

t. kasvattajataata Männyn alta

Anonyymi kirjoitti...

Toinen kasvattajataata männyn alta toivottaa myös Tiinalle voimia uuteen taistoon!

Harmi, kun en ehtinyt tänään sinua nähdä koululla; kävit sen verran pikaisesti. Mozart-kuulia sen sijaan ehdin maistaa montakin...Kiitos niistä...

Jaksamista!

t: Suklaa-addikti

tiina kirjoitti...

Kiitos mäntymetsien miehet:)
Käyn vastakin teitä tapaamassa, kumman terapeuttinen tuo meidän työpaikka, ainakin näin "lomailijasta". Urheilkaa, toverit tänään, urheilkaa! minä käännän nokkani kaupunkiin oulu-päiville.Lällällää.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä lukea tarkka hoitoselostus täältä. Tietetään missä mennään. Ihanaa, että sulla on pätevät hoitajat ja lääkärit. Että on taitoa, tietoa ja empatiaa! Ja että on niin hyvä puoliso rinnalla!

T. Maikki

betty kirjoitti...

Iso voimahali sinulle urhea tahtonainen ! Iloitsen ihanasta puolisostasi, jaksamista ja halaus myös hänelle. Kohti tauditonta tammikuuta mennään !

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät huomenet ja hyvän voinnin toivotukset! Hesas paistaa aurinko, eikä ole kylmäkään, kelpo syyspäivä siis. Samaa sinnekin!

Anonyymi kirjoitti...

Kuten rk kelpo syyspäivä myös Turussa, samaa sinnekin !
pirtsikka

savisuti kirjoitti...

Ajatuksin mukana!

tiina kirjoitti...

Kiitos kun kuljette mukana! Täällä on ollut myös aivan ihana päivä, t-paitakelit vielä kerran ennen syystuulia.