tiistai 9. maaliskuuta 2010

valloituksia

Peltonen julisti ensimmäisen lomapäivän alkaneeksi napsauttamalla parvella valot päälle ja aloittamalla kirjan luvun. Tarina alkoi "sinä olet tietysti kuullut puhuttavan pekka töpöhännästä..", ja olisi jatkunut sujuvasti sivukaupalla, mutta hyvän ulkomuistin esittelylle ei annettu tilaisuutta. Isosisko napsautti valot topakasti pois päältä ja ilmoitti kellon olevan kaksikymmentä vaille kuusi. Pekan pitäisi vielä yrittää nukkua.

Kolmen lomavuorokauden jälkeen iloitsen, paitsi yhteistä hetkistä perheen parissa myös siitä, ettei koti-kotimme ole kaksio. Läheisyys lämmittää ja mitä vielä, mutta maanantai-iltana esitin jo kaukosäätimen haltijoille, etteivät aivan kaikki tuvassa olijat halua kuunnella salibandyliigan päätösotteluita ärhäkän energisesti selostettuina. Tai titi-nallen joululauluja. Tai angry-birdin peliääniä. Tai kuka kiusaa ketä ja miksi, tai ainakaan kuka aloitti. Vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että tokkamme on sopinut yllättävän sopuisasti niin autoon kuin mökkiinkin.


Mökissä on normielämän äänien lisäksi öisin kuunneltu tyttöjen yskäkuoroa, joka tosin viime yönä oli enää yksiäänistä. Koululaistyttären yskälle ja kuumeelle löytyi syykin, kun sitä ruvettiin ammattimaisesti selvittämään: selvä bronkiitti, totesi nuori ja mukavannäköinen mieslääkäri, ja kirjoitti kymmenen minuutin porinatuokiosta tähtitieteellisen laskun. Tähtisilmien loisteessa loppusumma ei mieltä painanut, saihan neitokainen avun vaivaansa ja rahat voi hakea vakuutuksesta -kunhan vain muistaa. Toivon silti, että keuhkoputkentulehdus oli tämän reissun ainoa lääkärikäyntiä vaativa vaiva, semminkin kun pojat suunnittelevat vuokraavansa huomenissa lumilaudat. Äiteetä hirvittää, mutta toki olen valmis lähtemään kuskiksi tutulle lääkäriasemalle, jos tarve vaatii..


Sairastelusta huolimatta pihalle on päästy. Tarkoin harkitut iskuryhmät ovat valloittaneet rinteitä, pulkkamäkiä ja latuja, ja kelit ovat olleet upeat. Tänään kiipesimme miehenpuolen kanssa kätkän rinteitä, ja tunturituulesta huolimatta auringon paisteessa oli jo ripaus kevättä. Lämpö piti kuitenkin hakea nuotion äärestä, ja loppuviimein seitsemäntoista kilometrin jälkeen minttukaakaosta. Ja illalla vielä mökkisaunasta. Urheilun ja löylyjen päätteeksi unta ei tarvinne kuitenkaan hakea, sen kuin sukellan lakanoiden väliin ja heittäydyn nukkumatin kyytiin. Vielä on lomaa jäljellä!

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

MAHTAVAA LUETTAVAA ! Ite Lapin hulluna luen antaumuksella, melkein aistin ihanat maisemat ja neitseellisen lumen ja siniset hetket. Käydään vähintään siipan kanssa joka vuosi Lapissa, kakarat ei ole enää koulun takia voineet kaikkiin reissuihin osallistua. Päätin eilen, että aina kun aurinko paistaa, menen kävelemään KESKELLÄ PÄIVÄÄ - ylellistä ; )
Olen ruvennut pelkäämään luustometastaaseja. Jalat särkee ja selkää särkee MUKAMAS, mutta mutta mutta ... on vielä aikaa ennen kuin pääsen onkologin juttusille, eihän toi leikkaava kirurgi tiedä ite syövästä sen koommin, kaiketi. No, kyllä mä kissaksi oon ruvennut elikkä nostelen sitä häntääni; joutuu vaan (ainakin vielä) sangen monasti itteänsä hännän olemassaolosta muistuttamaan. ANTOISAA LOMAA TEIDÄN PERHEELLE - ON KYLLÄ NAUTINNOLLISTA !!!
pirtsikka

Terhi kirjoitti...

"...iloitsen, paitsi yhteistä hetkistä perheen parissa myös siitä, ettei koti-kotimme ole kaksio." Hih;) Hyviä lomapäiviä ja aurinkoa teille edelleen!

Pirtsikka, kyllä niitä metastaaseja (näin ennen oikeaa tietoa asiasta) tuntuisi täälläkin olevan vähän joka paikassa - eikä vähiten korvien välissä... Toivotaan kuitenkin, että ihan ovat mielikuvituksen tuotetta nuo!

tiina kirjoitti...

Metastaaseja on itselläkin ollut jo lähes kaikkialla. Mutta jos aika, voimistelu ja mobilaatti auttaa, ei kait kyseessä ole onkologinen vaiva.. kait.. Tuo tuntemusten ilmaantuminen kuuluu asiaan.. kait. Toivotaan, että turhia tuntemuksia itse kullakin!

Täällä lähdetään kohta katsomaan, miltä poikien lumilautailukoulu näyttää. Aurinko paistaa ja lämmittää, ainakin lasin läpi!

Nina kirjoitti...

Yhtä mukavia päiviä loppulomallekkin, aivan mahtavalta kuullostaa. Keväältä tuntui täälläkin työpäivän jälkeisen hiihtolenkin aikana:)jotensakkin auringosta ja valosta alkaa pikkuhiljaa voimaantua, vaikka tämä lomaltapaluu viikko ei ole niitä helpoimpia ollutkaan

...hmm..arveluttavalta valitettavasti kuullostaa toi lautauilu..no..jospa ilman lekuria pääsis siitä haasteesta teidän väki kuiteski:)meillä vain kerran leikattu ja kipasttu esikoisen käsi(avomurtuma, värttinä -ja kyynärluut poikki) tuon lautahomman kanssa...Ihanaa loppulomaa:)

Kitsune kirjoitti...

Kuulostaapa ihanalta lomailunne. Meidän edellinen kotimme OLI kaksio, ja täytyy sanoa että useammassa huoneessa on paljon hyviä puolia. :)

Yhtä mukavaa jatkoa loppulomalle toivottelen myöskin!

rk kirjoitti...

Kiitokset väliaikatiedoista. Kyllä niiden poikien pitää saada kokeilla, vaikka äidin sydän olisi miten syrjällään. Kokemusta on. Mukavaa loppulomaa! Etelässä lumi sulaa ja vesi lotisee, mutta lunta riittää keräilypaikoilla syksyyn asti - jos lööppejä uskomme,ja miksi emme uskoisi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, muidenkin loma-aamuja yritetään aloitella ennen aamukuutta! Meidän kuopuksemme taputti varsin rytmikkäästi tänä aamuna en-jak-sa-nuk-ku-a ensin kädet yhteen ja sitten polviin. Vau, mallisuoritus, vaikkakaan tuohon aikaan loma-aamusta ei hurraa-huutoja jaksanut aiheuttakaan... Mukavia loppuja lomapäiviä!

T. Kaima from work

tiina kirjoitti...

Pojat tulivat rinteestä innosta puhkuen - ja kunnossa. Ukaasit olivat kovat, pohjeluun murtumaa on meilläkin hoivailtu ja vaikka siihen ei lumella tai laudalla ollut mitään osaa, on rinnemurtumia tuttavapiirissä paljonkin. Huomenna kuitenkin perinteistä suksimäkeä alas, pääsee keuhkotautinenkin vihdoin laskemaan.

46m2 ja parvi on ihan passeli lomailuun, natinastani huolimatta. Meidän perheen kotikaksioaika päättyi kuitenkin esikoisen koliikkiin:)

Kaima, meillä on rytmit onneksi jo lomamoodissa. Se on tosin vaatinut päikkärien väliin jättämistä, mutta pitkät aamu-unet korvaavat alkuillan väsykitinän. Kollegamme "pirjo kuopion" ja miehenpuolten kanssa istuimme juuri iltaa, ja totesimme ettei aivan vielä tee mieli sorvin ääreen. NAutitaan lumesta ja unesta. Kumpaakin riittää.

Leen@ kirjoitti...

Kylläpä kuulostaa mukavalta lomalta, saat oiekiasti lomailla sairasloman jälkeen ja hoitaa kuntoasi.

Meillä kun alkaisi olla akuttia asunnon pienempään vaihtaminen lähivuosina, niin vaikea on kuvitella että miehenkään kanssa kaksi mahtuisin kovin pieneen, kun on tottunut 7 huoneen väljyyteen. Tosin minulle tuo yläkerta alkaa olla hä enemmän tuntematonta pelikenttää, sinne en usien kiipeile. Voisikohan talosta vain poistaa ylkäkerran?

Hiihtele hankia hiljakseen tai kovemmalla vauhdilla, mutta toivottavasti aina nautinnon ja ilon kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

Pirrelle terveiset, jos siellä suunnalla vielä tapaatte! Meillä päiväunien poisjättämisyritys aiheutti katastrofin: neiti nukahti jo seitsemän jälkeen sohvalle, josta kannettiin kahdeksan jälkeen armeliaasti sänkyyn ja herätys seuraavana aamuna olikin jo iloisesti ennen puoliu kuutta. Joten se siitä kokeilusta. Pelastuksemme on ollut aamunvirkku mummo, joka on nyt saanut pienen apulaisen aamutoimiinsa. Hyvin on yhteistyö heillä sujunut mm sämpylöitä leipoen myöhemmin herääville. Nyt tosin palaillaan kotiin, joten aamuhoitopalvelussa saattaa esiintyä katkoksia... Eikä todellakaan ole vielä mitään kiirusta sorvin äärelle, toinenkin viikko saattaisi lomalla vierähtää helposti, jos sellainen mahdollisuus ilmaantuisi...

-Kaima-

Kati kirjoitti...

Lienen käynyt saman tohtorin pakeilla parisen vuotta sitten ja silloinkin lasku oli tähtitieteellinen vaikka viivyin sisällä vain 2 minuuttia ja kerroin itse diagnoosini ;o) Vakuutusyhtiö pulitti laskun kitisemättä.
Liukkaita latuja, perästä tullaan!

Anonyymi kirjoitti...

Lomaa! Onko noista lasten lääkäri käynneistä omavastuuta?

tiina kirjoitti...

oih.. en muista ollenkaan mitä vakuutussopimuksessamme sanotaan.. Tämä menee ehkä matkavakuutuksen piikkiin? Täytyy tarkastaa kotiin mennessä.

Täällä yskä jo voitettu tauti, ja ollaan siirrytty seuraavaan. Peltonen oksenteli iltapäivän/illan, ja mielenkiinnolla odotetaan, ketkä kaikki tällä erää sairastuvat. Tapanahan on, että vatsatauti kiertää perheessä reittiä peltonen, keskimmäinen, äitee, esikoinen, isä. Länsilapissa on noroa liikkeellä, mutta tämä tautikanta ei norolta vaikuta. Voisi siis olla tarttumattakin ja mennä nopeasti ohi.. Uhkarohkeasti tänään kuitenkin syötiin sushia ja muita herkkuja. Kuten sisareni muistaa aina mainita (kokemuksiinsa vedoten), vatsataudissa pitää syödä jotta on helpompi oksentaa. En silti halua todistaa tuota väitettä oikeaksi ensi yönä..

Kiara kirjoitti...

Voih, Peltoselle pikaista tautia, toivottavasti jättää kaikki muut väliin. Kuulin että Oulun seudulla on liikkeellä NELJÄÄ eri oksennustautia. Enpä osaa sanoa, mitä muita niitä edes on kuin rotaa ja noroa...

Aurinko paistaa, ja pakkasta on -18. Ainakin täällä.

Terhi kirjoitti...

Peltoselle pikaista paranemista! Toivottavasti oksu on jo ohi, kun tätä näpyttelen ;)

tiina kirjoitti...

ohi on.. tällä erää, ainakin peltsiltä. Yökin meni jo ilman kyökkimisiä. Tänään kuitenkin toipilaalla mökkipäivä, ettei osaltamme levitetä tautia.

Me muut hiihdetään perinteistä vuorohiihtoa, nyt on äiteen mökkivuoro:)

sanna kirjoitti...

Ihana loma, kaikista pöptaudeista huolimatta.
Olkaahan kiltisti loppupäivätkin:)