keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

peltonen kaveeraa

Mahtaa olla hankala olla esiteini ja kahden pikkusiskon isoveli. Vanhempi siskoista vielä kutakuinkin menettelee (vaikka välillä norkuukin päästä mukaan kaveripiiriin, vaikka on ihan juniori, kaksi vuosiluokkaa alemmalla!). Kolmevuotiaan kanssa taas isoveljen on vaikea esittää olevansa tosi viilee.

Ovikello soi normaalipäivänä parikymmentä kertaa, ja me vanhemmat olemme sangen hämmästyneitä, jos tulijalla on asiaa meille. Peltonen sitä vastoin on ruvennut kuvittelemaan, että oven takana odottaa hänen kaverinsa. "Siellä on valmaan iilo, siellä on valmaan joku mun kaveli". Niinpä, kukahan? Yhtä innoissaan peltsin kanssa tätä kaveriaikaa odottaa koko muukin perhe, ehkä ensi kesänä lapsirikkaan kujamme ellenit, editit, artut, iirot, veerat ja viivit tulevat pihallemme virittelemään yhteisleikkejä. Vielä ei kuitenkaan oven takana ole peltosen ystävät, mutta 10-13 vuotiaat pojat ja tytöt käyvät kavereista vallan mainiosti, tuumaa peltsi. Varsinkin oven suussa kouluun tai pihalle lähtöä odottelevat nuorukaiset saavat peltoselta erityiskohtelun. Mistä pojat eivät ainakaan silmin nähden innoissaan ole.

Leikkikahvien keittäminen ja tarjoilu ovat vielä ihan helppo juttu sulattaa. Tarjoilu saattaa joskus jopa naurattaa supervakavia nuoria miehiä. Harvoin elävässä elämässä tarjotaan kahvin kanssa munaa ja makkaraa, ainakaan nuken potasta. Eikä poikien syöttäminenkään enää tarpeen olisi, toisin ehkä kuin topakat kehotukset syödä leippaasti luoka loppuun. Äidistä hauskoja ovat myös peltosen small talk -viritykset, sillä niihin kelpaa aihe kuin aihe, tässä muutamia repliikkejä:

- "Onhan se niin että tytöt on tytöt ja pojat on pojat.. eiks niin pojat. EIKS NIIN?" Ja äiti pelastaa tarkentavilta kysymyksiltä hakemalla tytön nukkeleikkiin..
- "Enkö ookin hienona tänään? Mähän oon hieno plinsessa (hovikumarrus ja niiaus), mulla on plinsessavaatteet ja hiukset nätisti. EIKÖ OOKKI?" Pojat ei mahda älytä, että tämä on valtavan hyvää laborointia tulevaa varten. Jossain vaiheessa elämää vierellä on vaimo, joka kysyy, että onko tämä nyt hyvä mekko.. (ja ainoa oikea vastaus on, että sinun päällä se on erityisen hyvä).
- "Mää söin tänään plinsessan munan. Se oli palempaa kuin puuha peten muna". Neiti oli saanut kummitädiltään kevään ensimmäiset pääsiäismunat, vaaleanpunaista prinsessamerkkiä. Kuinkas muuten.
- "Mulla tulee kovasti lupsuja, kuuluuko ne sinne saakka?" Tämä huudetaan vessan suljetun oven läpi vieressä sijaitsevaan eteiseen. Joskus neiti tosin vessaan mennessään jättää oven auki, jotta voisi kommunikoida istunnon aikana suorassa katsekontaktissa oven suussa norkujien kanssa. Tämän yritän estää, jos ajoissa havaitsen. Jutun aiheet kun vessassa istuessa eivät edellä mainitusta repliikistä parane.

Kaikesta huolimatta, ovikello soi yhä. Ja oven suussa jaksetaan seistä tai portailla istua odottamassa poikaa. Jolla ei yleensä ole mihinkään kiire. Aina on aikaa akkarille puuron lappamisen lomassa, ja varsin venytellen käyvät muutkin askareet. Tästä päättelen, ettei peltosen lähestymisyritykset kavereiden kanssa ainakaan hirveästi ahdista. Voihan olla, että suurisuinen pikkusisko vain lisää pojan pointseja -mistä tuosta nuorisosta koskaan tietää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Teidan peltonen vaikuttaa ihan huipputyypilta! MOnasti oon taalla itsekseni hihittanyt sen jutuille.

Onnea hyvista arvoista - toivottavasti hoito meni jouhevasti!