Perhejoukkueemme varhaisteiniosastolla alkaa olla huumorintaju sen verran kehittynyttä, että välillä voi jopa nauraa itselle. Taiteilijaluonteella varustettu neitimme 10 vee ja tehoärsyttäjänsä esikoinen 11 vee keskustelivat ennen hiihtoretkelle lähtöä.
- Lyödäänkö vetoa, ettet pysty olemaan reissua kiukuttelematta?, kysyi esikoinen neidiltä, kun tämä oli pukemassa monoja jalkaan, ja ähinä kertoi homman suttaavan jo alkuvaiheessa.
- Lyödään vaan, jos osaat sanoa oikein että rrrrreissua, vastasi neiti korostaen tahallaan esikoisen puheesta puuttuvaa oikeaoppista ärrää. Myös äitiä nauratti, omien monojensa äärestä.
Yllättävän hyvin laturetket ovat sujuneet. Alle 10 kilometrin puolipäivähiihdot jaksetaan dopingin voimalla, eli taskun pohjalta löytyvien voimapastillien ja ladun varren kahvila-antimien turvin hienosti. Pikkumöksähdykset ja isompien keskinäinen kilpailu ja kinastelu kuuluvat normaaliin eloomme, joten niitä riittää myös ladun varrelle. Peltonen matkustaa vielä tämän talven rinkassa, josta käsin huutelee ohjeita kantajalleen (vauhtia lisää, älä heilu niin paljon) ja viihdyttää latukansaa lauluillaan (valikoima latilitilallasta pmmp:n piiseihin). Onneksi mökkilomalla on perheemme lisäksi kainuun mummilaväki, joka tarjoaa mm. varahartiapalveluita ja junioriosaston yleistä viihdytystä ja hoitoa.
Vuoropäivinä viiletetään laduilla ja rinteissä, pulkkamäkeä unohtamatta. Tavaraa on mukana autollinen, kattoa myöten täyteen pakattu. Kaikkea löytyy, rakkolaastarista tuhannen palan palapeliin, my little poneista peltosen suksiin. Syöpä jätettiin kuitenkin matkasta pois, ellei salamatkustajana jossain lymyä. Suksien suihkiessa ei sairauden tunnosta ole tietoakaan, eikä tauti muutenkaan ole loman aikana montaa kertaa mielessä käynyt. Kaikki on kuten vuosi sitten samaisella lomalla, samassa mökissä, samoilla ohjelmilla. Niin samanlaista ja kuitenkin niin toisin. Miten kaikki voikaan vuodessa muuttua mutta säilyä?
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
1 kommentti:
palasin itse iltapäivällä samankaltaisista tunnelmista...viikko perheen kanssa ladulla,mökissä, rinteessä ja tunturimaisemassa...tunnelmasi ja ajatuksesi olivat kun kopio meikäläisen pääkopan sisältä:) ...ja erityisesti tuo loppu..vuosi sitten samankaltainen loma kaikkine touhuineen ja ajatuksineen...kuin uusintaversio meillä myös...Mutta käsittämätön asia miten paljon onkaan toisin..
Tosin oli jopa pieniä hetkiä kun en muistanutkaan koko syöpä asiaa kunnes hieman kättä kiristi ja kipuili.. ja kilometri määrä ladulla ihan toinen kun edellisellä lomalla...mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin:)
Lähetä kommentti