huomenna hoitoon

Olin juuri istahtanut kanasalaatin ja uusimman annan ääreen kahvila mazarinen nurkkapöytään, kun puhelin soi. Seija sieltä soitteli kuulumisia ja kyseli terveydentilaani. Puhelun lopuksi hän toivotti tervetulleeksi hoitoon, veriarvoni olivat kunnossa ja syöpäarvokin entisissä lukemissa (7). Hip hurraa! Hoidon toteutumista olin vähän jännittänyt, sillä viime viikolla, levin huipulla, pääsi pieni flunssa iskemään (huipulla todella on tuulista, m.o.t.) Ja vaikka flunssa kaiketi on jo niistetty ja yskitty pois, olisi se voinut vaikuttaa valkosoluarvoihin alentavasti. Vaan eipä ollut, ja tällä erää viimeinen sytostaattihoito luvassa huomenna.

Tästä päivästä piti siis nauttia huomisen ja parin seuraavankin päivän edestä, ja sehän oli helposti järjestettävissä. Lounaan jälkeen mukavat kahvitreffit ja illalla vielä elokuviin, kiellettyä hedelmää nauttimaan parin ystävän kanssa. Sen jälkeen luonnollisesti: vielä iltateelle.. Nautitaan nyt kun vielä tee maistuu teeltä ja pulla pullalta, huomisesta lähtien ne on taas maustettu metallilla. Tai jollain muulla esanssilla, joka ei kuulu (ainakaan) länsimaisen keittiön traditioon.

Karukosken elokuva oli myös vähintään yhtä nautittava kuin päivällinen omenaleivos -sekin kyllä melko kielletty hedelmä (kaloreita arviolta enemmän kuin päiväsuositus sallisi). Aihe oli mielenkiintoinen, ja näyttelijätyö herkkää ja luonnollista. Lisämielenkiintoa valkokankaalle toivat tutut maisemat: tytöt kävivät "meidän" uimamontullamme uimassa, ja häitä vietettiin kotikylän komeassa puukirkossa. Viime keväänä elokuvan kuvauksiin haettiinkin avustajia, ja olisimme hyvin täyttäneet joukkokohtauksiin haettavien vaatimukset -farmariautollinen perhe-, mutta mies oli juuri kuvausten aikaan maailmalla (köpis? helsinki? englanti?). Vaikka elokuvan tekoa olisi ollut kiintoisaa olla seuraamassa, katsoin viisaammaksi jättää siihen tutustumisen tuonnemmaksi, sillä yh-äidin esittäminen hääjuhlassa kirkonpenkissä, peltosen ja kahden vastaanhangoittelevan koululaisen kanssa olisi vaatinut muutakin kuin kiinnostusta ja pari rusina-askia.

Hangoittelevat koululaiset ja musiikkikoululainen peltsi uinuvat suloisesti jo unten mailla, mies on sinne matkalla ja aika on minunkin seurata esimerkkiä. Tämän päivän eväillä taas jaksaa, huomiseen ja ylikin.