kertun päivä

Puoli vuotta syöpää tekee tehtävänsä -enää ei hätkähdä kaikkia aiheeseen viittaavia lööppejä, ja lehtijuttuja tulee joskus luettuakin. Raja menee tuntemattoman julkkiksen (bb-julkkis?) syöpäkamppailun viime metrien seuraamisessa. Siinäkään ei itse teema kammoksuta, vaan lehdistön keltainen ote, joka tekee luonnollisesta (ja samalla äärimmäisen surullisesta) tapahtumaketjusta otsikoita ja rahaa.

Lehtijuttujen ohella jaksan syöpää yllättävän hyvin myös tv-tarjonnan muodossa, muutenkin kuin dokumenttipohjalta. Juuri äsken katselin kudelmani lomasta, kuinka syöpään kuoleva isoäiti urheasti kieltäytyi kemoterapiasta, siitä kun lähtee hiukset ja tulee huono olo. Voisin rimpauttaa mummolle ja päivittää hänen tietonsa, mutta draaman kaari kärsisi kovin toisenlaisesta päätöksestä.. Samaisessa tv-jaksossa kerrottiin myös toisesta isoäidistä, joka oli kuollut munasarjasyöpään, hoidoista huolimatta. Ei komediaa, mutta ei ahdistakaan, sou not kuten matti sanoo.

Tänään en jaksanut ahdistua sen kummemmin rinta- kuin munasarjasyövästäkään, sillä 15 päivän harmaan jakson jälkeen taivas oli sininen ja aurinko häikäisevä. Räystäät tippuivat, kadut kuivuivat ja talitintit lauloivat. Ja mies oli muistanut 14. kihlajaispäivän:)