Keskitalvella puraisi käsityökärpänen, ja riskillä valitsin työn alle talvisen palmikkoneuleen. Riskin siitä teki palmikko. Letit piti toki aluksi purkaa moneen kertaan ennen kuin kädet oppivat mallin, mutta koska käsityö oli itselleni enemmänkin terapeuttinen tapahtuma, jossa projekti oli lopputulosta oleellisempi, eivät purkuhommat jaksaneet edes harmittaa. Sainpahan samalla langanmenekillä enemmän terapiaa. Ja valmistakin tuli -neitimme 10 vee toimii mallina. Paremman kuvan palmikoista saa tammikuun yhteishyvästä..
Riski oli myös talvisen neulemallin valinta. Alkuinnostuksen jälkeen on moni neulos jäänyt odottamaan uutta inspiraatiota, ja erään kesäisen kirjoneulepuseronkin olen viimeistellyt jouluksi -en edes samaisen vuoden jouluksi. "Kauneimmat/ kauheimmat keskeneräiset käsityöni" kokoelmasta löytyy paljon muutakin, jos sellaista siis olisin koonnut. Muutama kouluaikainen tekele muistuu heti mieleen:
- Neljännellä luokalla aloittamani punavalkoinen pipo, joka alkuresorin jälkeen kiristyi sen verran, että puikkojen irrottamisessa täytyi turvautua teräaseisiin.
-Viidennen luokan violetti lapanen, siis yksi kappale, johon luokkatoverini teki parilla markalla peukalon.
- Seitsemännellä luokalla tekemäni kirjoneulesukat, joista toinen on kokoa oma, toinen kokoa kaksi jalkaa.
Ei heti uskoisi, että näiden harjoitelmien jälkeen innostuin (yläasteen mukavan kässänopen ja muutaman loppuun saatetun työn ansiosta) käsitöistä, ja nykyisellään jopa opetan niiden tekemistä. Aika mestari olenkin hoksaamaan siskon/äidin auttamat silmukat neuloksesta:) Kun itse muistaa kuinka hankalalta tuntui hahmottaa käsityötarvikkeiden muodonmuutos lankakasasta valmiiksi tuotteeksi, voi tuota muistikuvaa hyödyntää omassa opetuksessa. Ja kaikki ovat neulomaan oppineet.
Ties vaikka joku oppilaistani opettaisi tulevaisuudessa käsitöitä. Tai suunnittelisi vaatemallistoja. Tai tikkaisi peitteitä. Tai tekisi tikkiä ihmisiholle. Kirurgin ammatti jos mikä, on käsityötä, ja omat leikkaavat lääkärini ovat työnsä kiitettävästi taitaneet. Eivät ole mervi ja markku teettäneet hommiaan luokkatovereilla. Kauniit haavat -kiitollisuuden aihe sekin!
1 kommentti:
Joo, mekin äidin kanssa välillä vertaillaan saunassa arpiamme ja olen iloinen, että Heikki-kirurgi on ilmeisesti aikanaan valinnut "tyttöjen käsityöt" - niin siistejä ovat tikkaustensa jäljet. Kiitollinen voi olla niin monista asioista. Jopa siitä, että joku on hyvä siinä, missä itse on melkoinen käsi... ETu
Lähetä kommentti