Supersalmiakki

Tänään ei kukaan enää kaatanut kahviini kuparia tai muuta metallia, eikä vesikään ollut laimennettua. Ruoka maistui kutakuinkin siltä miltä sen pitäisi, eikä tulisuutta ja mausteita tarvinnut peittämään mahdollisia myrkytyksen jälkiä.. Ja oikeasti ruoka maistui, eikä syöminen tapahtunut vanhasta muistista: kaksi perunaa, salaattia, kauha kastiketta tyyliin. Myös vaivat, joita hoidetaan samarinilla, renniellä, duphalacilla ja primperanilla alkavat olla mennyttä tämän kolmannen sytostaattihoidon osalta. Eläköön ruoka ja makujen maailma!

Seuraavaksi tulevat sitten tuntemukset suussa ja kielessä, sekä pienet tuntopuutokset tai pistelyt raajoissa. Nivelkipujakin jossain vaiheessa, mutta ne on hyvä sotkea urheilun aiheuttamiin rasituksiin. Ajoittaiset vatsakivut tuntuvat lähes hyviltä, sillä mielikuvissa pahissolut saavat väistyä siellä hurjissa yhteentoissa solunsalpaajien kanssa. Väsy menee kaamoksen piikkiin, täällä pohjoisessa kun päivän pituus ylittää juuri neljä tuntia.

En valita hoidon sivuvaikutuksia, kovin vähällä olen tähän asti päässyt. Etukäteen kuvittelin hoitojen jälkeen makaavani kylpyhuoneen lattialla nostaakseni päätä vain, jotta oksennus osuisi viemäriaukon kohdalle. Joskus on hyvä olla väärässä. Tiedän matkatovereita, joilla sama lääkitys aiheuttaa samoja vaivoja kuin itselläni, mutta paljon voimakkaampina, tai jopa aivan erilaisia vaivoja. Onneksi on ne edellä mainitsemani hyvät lääkkeet, ja niiden päälle vielä paras rohto kaikista: salmiakki. Tuo tuttu ammoniumkloridi peittää mukavasti kaikki jälki- ja sivumaut, ja tuo lääkekaappiin ripauksen huumoria.