aamusta päivä alkaa

Sunnuntaiaamuna on mukava herätä yhdeksältä supatukseen ja astioiden kilistelyyn keittiössä. Eikä ole edes äitienpäivä ja mieskin makaa vielä vieressä.. Perheen nuori neiti on herännyt siis hyvällä tuulella ja ottanut toimiinsa mukaan vielä pikkusiskon, luvassa on aamiaisyllätys, eli leivät ja päälliset sievästi leikattuina ja aseteltuina pöydässä, kupit ojennuksessa ja servetitkin vieressä. Pikkusisko ei malta kattauspuuhissa ihan hiljaa olla, äänen voimakkuus kun tapaa olla suoraan verrannollinen kerrottavan asian tärkeyteen, ja kuulemme hyvin makuuhuoneeseen, että hän haluaa muumipappamukin, kovia ruisleipänappeja ja EIKÖ NE KOSKAAN HERÄÄ..

Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, jolloin neiti keskimmäinen aamulla herättyään (kuudelta?) aloitti aikamoisen jeremiaadin, joka lakkasi vasta kun hän sai viidennen puurolusikan suuhunsa. Temperamenttinen tyttö osasi vaatia tarvitsemaansa tarpeeksi voimallisesti, ettei jäänyt vahingossa 1v 5kk vanhemman isoveljen jalkoihin. Voimasuhteet menivätkin nopeasti toisin päin. Eräänä heinäkuun päivänä 1999 sitterissä napottava viisikuinen tyttövauva otti vauhtia, ja liukkaalla lattialla pääsi kuin pääsikin sinnikkäästi keinumalla parin metrin matkan potalla istuvan velipojan luokse, jatkoi keinumistaan ja naureskeli ilkikurisesti; sainpas härnättyä! Rauhaa rakastava velimies oli hölmistyneen näköinen, nytkö tämä jo alkaa..

Mutta tämä aamu siis alkoi hyvin, ja verensokerit pysyivät kohdillaan ja tuulet muutenkin suotuisina, ja saimme nauttia neiti aurinkoisesta neiti tulisielun sijaan koko päivän. Pikkusisko sai kärsivällistä peliseuraa, koko perhe musiikillisia taide-elämyksiä (kaikki viisi pianolla opeteltua kappaletta) ja äiti vielä ruuanlaittoapua. Hiihtoladullakin nähtiin sopuisa kaksikko, ja idylliin ei kaivattu oikeastaan kuin naistenlehden toimittaja tekemään juttua, "äiti ja tytär harrastavat yhdessä", "tytär auttaa äidin ylämäessä" tai "äiti ja tytär, vuorovetoa". Oikeasti hiihto oli mukavaa, ja yhdeksänvuotiaan kanssa hiihtäessä vauhti pysyy sopivana, eikä ohimenijöiden vuoksi tarvitse tuntea heikommuutta.

Tämän sunnuntain voimalla jaksaa taas syöpää, arkea ja ehkäpä muutamat oven paukautukset ja tyhmä-kommentit..