notkuu netissä

Perheen pojille tulee joskus huomautettua tietsikan ääreen juuttumisesta. Tänään sitten kulutin itse puoli iltaa netissa notkuen, ja huomasin, että virta voi viedä mukanaan, ajantaju Oikeasti kadota. Alkuun hain tietoa ontelosyylistä ja niiden hoidosta. Siitä se sitten lähti, löysin terveyssivut, terveystuotesivut, antioksidantteja, lääketehtaita ja tuotteita, arpajaisia, neulemalleja, taas syöpäsivuja, italialaisen tenorin, ylen toimitusjohtajan jne.. Kunnes päätin lopettaa, paljon tietävämpänä ja muutamaa nettituttavuutta rikkaampana.

Mielenkiintoisin löytö oli luettelo ruoka-aineista, joita syömällä pidentää elämää, ehkäpä jopa vuosilla. Mahtava lupaus. Eli jatkossa meidän perheessä tarjoillaan omenoita, vadelmia, mustikoita ja karpaloita tummasuklaakastikkeella. Ruokajuomana teetä ja lounaalla ja päivällisellä parsakaalia kirsikkatomaattien kera, välissä kahvia kaikille. Toisilla sivuilla vannottiin ruuan happo-emäs -tasapainon nimiin, ja toki ruuan lisäksi tuohon tasapainoon tarvittiin myös erilaisia uutteita. Myös liikuntatarjottimelle oli ilmestynyt mieltä tasapainottavia ja elämänhallintaa lisääviä lajeja, vau.

Olisikin tämä sairauden hoito niin simppeliä. Ruokavalio ja keho kuntoon, vähän lisäravinnetta purkista ja terveen paperit. Hoitomyönteisyys ja motivaatio itsehoitoon, vaikka totaaliseen elämäntapamuutokseen lienee syöpäpotilailla huippuluokkaa. Kun kuolema kulkee kantapäillä (tai missä järjestyksessä kukin tällä syöpämaratonilla juokseekin), herää itsellekin halu tehdä parantumisen eteen kaikkensa.

Tämänhetken tieteellinen ja virallinen totuus kuitenkin on, ettei ahkerinkaan jumppaaminen ja kilojen ja ilojen vähentäminen vaikuta itse tautiin. Sairauden kokemiseen ja elämänlaatuun se kuitenkin vaikuttaa, joten sama elämäntyyli jatkukoon kuin tähänkin saakka: sopivasti kaikkea! Mielummin kuitenkin iloja kuin kiloja.