ei oikea ongelma

Viikko hoidosta, eli sytot taas kestetty ja parempi puolisko hoitovälistä alussa. Kerta kerralta sivuoireita on ollut hieman enemmän, muttei valitettavaksi asti. Taxotere, tuo marjakuusen neulasista uutettu täsmämyrkky on sen verran tanakkaa tavaraa, että olisin jo huolissani, jos ei missään tuntuisi. Potilasohjeessa sivuvaikutuksia luetellaan monia, ja pahoinvointi ja väsymys lienevät suuren yleisön keskuudessa tunnetuimpia.

Myös hiusten lähtö kuuluu asiaan, kun vaikutetaan vahingollisesti nopeasti jakaantuviin soluihin. Mutta mutta.. vielä tuo tukka vaan jaksaa roikkua matkassa mukana. Keskelle on hiipinyt huomaamatta harva laikku -sellainen, jota keski-ikäiset miehet tapaavat peitellä viimeiseen saakka kampaamalla hiukset päälaen yli toiselle puolelle. Minun laikkuni saa vielä nätisti piiloon kampauksen avulla, ainakin itse luulen niin:)

Peruukki on toki hankittu "sitten kun" -tilannetta odottamaan ja pari koe-esiintymistäkin on jo suoritettu. Ensimmäinen oli joulukuisissa häissä, kun kampausta valmistellessani hiukset jäivät kirjaimellisesti kiinni käsissä olevaan hiusvahaan. Toinen peruukkiesiintyminen pikkujouluissa johtui silkasta laiskuudesta: oli huomattavasti kätevämpi asetella vain peruukki päähän, kuin aloittaa homma hiusten pesusta..

Omat hiukset on tietysti ihan luksus-juttu syöpäpotilaalle, ja osaan arvostaa niiden tuomaa käytännön ja henkisen puolen helpotusta. Mutta näinkin hienossa tilanteessa asiasta saa halutessaan ongelman: mennäkö kampaajalle leikkauttamaan ylipitkät hiukset vai ei? Sillä eihän voi tietää, kuinka kauan tässä myrkkyjä vielä nautitaan ja kauanko hiusystäväni niiden seuraa kestävät..