vuosikatsastus

Eräs tuttava uteli munasarjasyövästä kuultuaan, olenko muistanut käydä vuosittain papa-kokeessa. Aika reipas kysymys. Ja-visst olen, mutta valitettavasti kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden seulominen ei paljasta pitkällekään edennyttä munasarjasyöpää. Sitä ei paljasta välttämättä edes kokeneen gynekologin tutkimus, kuten itselleni kävi.

Elokuun alussa alkoi vasemmasta rinnastani löytämä patti todella askarruttaa mieltä, muutaman viikon olin sitä jo sormissani pyöritellyt ja toivonut katoavaksi. Vaan ei hävinnyt nystyrä, ja lääkäriin oli päästävä h-e-t-i. Netistä aika seuraavaksi päiväksi ja suuren yksityisen lääkäritalon gynekologin vastaanotolle. Patti oli pääasia (kuulema hyvänlaatuinen sidekudoskasvain, varmistetaan nyt kuitenkin mammografialla ja ultralla), mutta toki samalla tehtiin koko vuosikatsastus. Valittelin hieman outoja alavatsatuntemuksia ja tutkimuksen kivuliaisuutta, ja lääkäri totesikin tunnustelun jälkeen, että kohdussa on myooma, hyvänlaatuinen lihaskasvain. Vuoden päästä taas tervetuloa, tutkitaan onko kasvanut tai vaivaako enemmän. 70 euroa, kiitos ja näkemiin. Kertoi lääkäri kuitenkin vielä lähtiäisiksi, että ei se rinnan patti nyt syöpää ole, tämä todennäköisyys on Teidän iässänne äärettömän pieni.

Eipä taida herra lääkäri tietää vieläkään, kuinka väärässä oli. Rintasyöpätodennäköisyys oli varmasti pieni, mutta kuinka pieni olikaan mahdollisuus munasarjasyöpään? Niin pieni, ettei se tullut edes lääkärin mieleen. Mutta syöpäkasvain ei voinut olla pieni, sillä leikkauksessa, kahden kuukauden kuluttua, primaarikasvain oli jo yli 15 cm, ja kaksi etäpesäkettä, kumpikin 5 cm. Miten ne eivät gynekologisessa tutkimuksessa tuntuneet, hoikalla ihmisellä? Miksi lääkäri ei varmistanut myoomaepäilyään ultralla?

Onneksi lääkärin sanat myoomasta jäivät alitajuntaani, ja pyysin rintasyöpädiagnoosin saatuani lähetettä gynen puolelle, ajoittaiset vatsatuntemuksetkin huolestuttivat. Joudutin vielä saamaani aikaa kolmella viikolla kävelemällä vain härskisti polin ovesta sisään ja pyytämällä pikaisia tutkimuksia. Joskus on hyvä tietää jo lääkärille mennessä, mikä vaivaa.. Aavistus huonoista uutisista antoi pontta vaatimuksilleni, ja hyvä niin, sillä näin päästiin erinomaisen nopeasti tutkimuksiin ja leikkaukseen, ja sytostaattihoidot pääsivät alkamaan vain viikko rintasyövän hoitoon suunnitellusta aikataulusta myöhässä.

Mutta se gynekologi -pitäisikö minun välittää hänelle tieto sairauksistani? Tieto siitä, kuinka epätodennäköinen voi olla totta. En ketään osoita enkä syytä, eikä omalla kohdallani diagnoosi myöhästynyt ratkaisevasti, mutta entä jos olisin jäänyt odottamaan "myoman" lisäoireita? Mennyt seuraavan kerran gynekologin pakeille vasta sen suositellun vuoden päästä? Entä jos jonkun toisen asiakkaan sairaus jää löytämättä ajoissa vain siksi, että se on erittäin epätodennäköinen, eikä vaivaa katsota aiheelliseksi tutkia tarkemmin -kuten vaikka ihan simppelisti ultraamalla?

Ehkäpä se kohtelias kirje tuolle gynekologille pitää kirjoittaa. Eli "hyvä lääkäri n.n, kävin vastaanotollanne 7.8.2008..." Sanojen matka paperille on kuitenkin vielä pitkä, ja postiin vielä pitempi.