tyttöjen juttuja

Peltonen on mestari järjestämään itselleen vapaapäiviä. Tämän päiväisen vapaan päätteeksi ajattelin, että taidamme laiskotella toisenkin päivän, mutta neiti oli ennättänyt edelle. Hän oli jo ilmoittanut muulle perheelle, että joo, huomenna me pidetään äidin kanssa vapaapäivä, on jo sovittu. Vapaapäivän perustelut ovat äidillä ja tyttärellä hieman erilaiset: äiti haluaa vältellä päiväkodissa riehuvaa kuumeista flunssaa sekä nauttia kolmevuotiaan terapeuttisesta seurasta, pikkuneiti meinasi että "kun on tämä haava" (äidin silmä ei millään erota viirua, jonka peitoksi pitäisi laittaa muumilaastari).

Keskiviikko on vakiintunut perusvapaapäiväksemme, sillä äiti haluaa perhekerhoon. Kun kyseessä on vaunukansan ja pikkuväen oma kokoontuminen, kannattaa paikalle saapua sen pikkuväen kanssa, muuten huhut sairaslomani syystä voisivat saada kylällä uusia värisävyjä:) Onneksi peltonen ymmärtää kerhon sosiaalisen ja virkistävän merkityksen äitinsä tavoin, ja keskiviikkoaamuisin kolmevuotiaan omatoimisuus on kerrankin ikätason mukaista. "Mää olen tosi leipas niin ehitään kahville sinne kelhoon!"

On mukava jutella kahvikupin ääressä Jostain Ihan Muusta, olla vaan äiti äitien joukossa. Kuunnella koliikkivauvan äidin vuodatusta, toisen ongelmia uhmaikäisen kanssa ja kaivaa muistin sopukoista omiakin kokemuksia, vähän niin kuin rohkaisuksi. Meitä äitejä on paljon, ja paljon on myös meitä, jotka jo sangen tyytyväisinä silmäilemme nuorimmaisiamme: mistä kaikesta sitä onkaan selvitty.

Ja ne nuorimmaiset, esikoiset ja muut, nauttivat sydämellisten kerhotätien ja sedän(!) järjestämästä leikistä ja laulusta, tai keksivät omat juttunsa. Askartelupöydän ääressä käydään lähes yhtä syvällisiä juttutuokioita kuin sohvanurkkauksessakin. Otteena pätkä tämänpäiväistä keskustelua kahden kolmivuotiaan välillä. "Mää oon tyttö". "Määkin oon tyttö". "Mul on tämmönen mekko". "Mullakin on mekko mutta nyt mulla on housut"..