menoja ja maailmanrauhaa

Tammikuu tapaa olla tyhjä ja tylsä kuukausi, voittaa ehkä jopa masentavan marraskuun, jolloin sentään joulua odotetaan ja puuhataan. Siksipä jo ennalta täyttelin kalenteriani mukavilla menoilla, itseni ja muiden järjestämillä, jotta olisi aina etappi eteenpäin odotettavaksi. On ollut tuoreimman kummipojan kaunis kastetilaisuus, synttäreitä, tupaantuliaiset, oopperaa, kokousta, kerhoa ja konserttia. Tarkoitus on ehtiä vielä taidemessuilemaan, elokuviin ja tyttöjen iltaan sekä kuukauden lopettajaisiksi päiväretkelle ikeaan. Kohta saa huokaista: tammikuusta selvittiin tänäkin vuonna. Ja jatkaa rauhallisempaa arkea:)

Meiningin keskellä onneksi unohtuu se välttämättömin meno, solunsalpaajahoito. Huomenna taas olisi tarjolla coctailit doketakselia ja karboplatiinia, jotka onneksi voidaan antaa, vaikka veriarvot ovat jälleen alamaissa. Doketakselista saan tavallista pienemmän annoksen, mutta platiinit saan normien mukaan -ja päälle päätteeksi vielä tuikun murheeseen. Ei ole muuten mikään vitsi, vaan ihan tosi: lapsuusaikainen kiiltokuvapalkinto reippaudesta on muuttunut kahviksi ja lääkelasilliseksi konjakkia:) Tästä lohdutuksestahan minulla ei ole tapana kieltäytyä..

Lohtua tarjosi myös eilinen, lukion reissuryhmän järjestämä konsertti paikkakunnan kirkossa. Jaakko löytty maalasi kuulijoiden eteen maisemia toivosta, lohdusta ja paremmasta maailmasta, vuosien varrella karaistuneella, omintakeisella tyylillään. Ketä ei koskettaisi!

Samaan aikaan 1,5 miljardia ihmistä seurasi tapahtumaa, joka huipensi viikon juhlallisuudet suuren veden tuolla puolen. Juhlallisuudet, joita itsekin on tullut ajoittain seurattua, näin maailmankansalaisena lähes liikutuksen vallassa. Maailman presidentin virkavalan vannoi mies, jolta kaikki odottavat ihmeitä. Paavi Benedictuskin pyytää vaatimattomasti "Tuo rauha maailmaan".

Liityn paavin arvoisaan seuraan, ja välitän toiveeni eilisen konsertin nimikkolaulun sanoin:

"Tätä ikuista laulua lauletaan
yhä maailman kaikissa kylissä.
Siitä lapsetkin näkevät uniaan,
kaikkein pienimmät äitinsä sylissä:
Rauhaa, rauhaa!
..
Tätä ikuista toivoa hoivataan
yhä maailman kaikissa kylissä,
että rauha jo saapuisi maailmaan;
talot nuokkuvat hiljaa yön sylissä:
Rauhaa, rauhaa!"

(Jaakko Löytty)