maanantai 20. kesäkuuta 2011

ystävälle, matkalla tuntemattomaan tupaan

Suruviesti saapui jo päiviä sitten, mutta sulattelen vielä uutista. Hitaasti, kuten tässä kirjoituksen ohessa sulattelen pannulla voita leipomuksia varten, puulastalla hämmentäen -lastalla, jonka päähän on kirjoitettu koukeroisella käsialalla nimikirjaimet e.k.

Puinen, kovassa käytössä oleva lasta on muisto kymmenen vuoden takaa, ebban läksiäisistä. Uusi manner, uusi työ, kokonaan uusi elämä odotti ebbaa, ja uuden alun kunniaksi kaikesta vanhasta piti päästä eroon ja irti. Ennakkoperintöä, naureskelimme tovereiden kanssa, ja valikoimme astioita, pyyhkeitä ja pikkutavaraa. Maksu meni oman tunnon mukaan kenian lähetyksen hyväksi -hyväntekeväisyyden kohde oli selvä seuraaviksi vuosiksi. Hakuna matata! Ilmassa oli kutkuttavaa jännitystä, edessä aukeni aivan uusi ja tuntematon tie.

Koulunpäättäjäisten jälkeisenä aurinkoisena suvisunnuntaina soi päässäni leinon nocturne. "En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie" olimme laulaneet viimeisellä työviikolla haikean hauskoissa eläkejuhlissa. Työlaukussani oli vielä kopio nuotista, lähettämistä vaille valmiina. Kaunis ja haastava alttostemma piti lähettää kuorokaverille, kera ehdotuksen stemmaharjoituksista, kunhan taas nähtäisiin. Myöhäisen sunnuntaiyön viesti sai laulun taas soimaan mielessäni, mutta stemmaharjoituksia ei tulisi.

Toiveissa elettiin loppuun asti, ainakin me ystävät elimme. Perhettä oli jo toukokuun lopulta valmisteltu lähtöön, ja ebba itsekin oli jo valmis irrottamaan otteen elämästä, joka oli kipua, unta ja kaarimaljoja, päivin öin. Niin kai sen kuuluu mennä. Kun elämisen arvoiset hetket alkavat olla vähissä, kääntyy lähtijän katse ja toivo jo tuonpuoleiseen. Tämän me toveritkin ymmärsimme viimeistään, kun luimme elämänmakuisten päivitysten jälkeen facebookista "rakkahin jeesus miks viivyt sä vielä..". Olimme puhuteltuja sanansaattajan vahvan uskon edessä, ja tsemppauksen sijaan oli meidänkin aika toivottaa kivuttomia hetkiä ja hyvää matkaa, vaikka vaikealta tuntuikin.

Lähtö oli kaunis hetki puolison ja vanhempien ympäröimänä. Luin puolison kertomusta viimeisistä hetkistä, matkasta sairaalaan ja äidin laulamasta virrestä kostein silmin. Kuoleman hyväksyminen ja ymmärtäminen on vaikeaa, vaikka ajatukseen ystävän poismenosta on saanut valmistautua. Kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, olivat lääkärit arvioineet huhtikuun puolessa välissä kertoessaan syöpähoitojen lopettamisesta ja tulevasta. Lähes kaksi kuuukautta ebba saikin, suurimman osan siitä hyviä hetkiä rakkaiden parissa, mistä ystävänikin jaksoi olla hämmästyneen kiitollinen. Ehkä aika oli se ihme, jota niin kovasti pyysimme. Kuitenkin, 41 vuotta, 9 kuukautta ja 10 päivää on aivan liian vähän, olkoot vuodet ja päivät olleet vaikka miten paljon täynnä hyviä hetkiä.

Ebba itse uskoi vahvasti, ettei kuolema ole tyhjyyttä tahi loppu, vaan uuden alku. Siihen luotan minäkin. Ebba matkaa nyt hämäräisellä tiellä, kohti tuntematonta tupaa. Meidän ystävien ja sukulaisten laulussa taas soi huokaus, mielen täyttää metsän tummuus ja varjot veen, vaikka surun takaa pilkottaa muistot yhteisistä hetkistä.

Näkemiin, ystäväni! Saatan sinut hämäräiselle tielle laululla, johon suomalainen messu päättyy. Elämän parhaat hetket, tosiaankin, ovat ne, jotka saamme täällä elää yhdessä. Yhdessä heidän kanssaan, jotka osaavat koskettaa sielua sielulla. Sinä sen osasit.




Viimeiset veneet



1. Viimeiset veneet kun palaavat rantaan, illaksi kääntynyt päivä on.
Piirretään vielä hei sydämet santaan! Valvotaan vierellä nuotion!

2. Viilenee hiukan jo hyväily tuulen. Joutsenet oikovat siipiään.
Kanteleensoittajan uupuvan kuulen. Sirkatkin riisuvat pois kenkiään.


3. Useimmat päivät pian unholaan vaipuu, joitakin kauemmin muistella saan.
Kipein ja suloisin niistä jää kaipuu, jotka me yhdessä taivalletaan.



4. Huominen päivä jos kädestä Herran, joillekin meistä viel' lahjoitetaan,
rukoillaan rohkeutta ihmisen verran, sielulla sielua koskettamaan.



5. Jääkää siis hyvästi ystävät rakkaat! Taivaassa vasta kai kohdataan.
Siellä ei kanteleet soimasta lakkaa. Hyvästi-sanaa ei tunnetakaan.

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei sanoja taas. ♥ Kaunis kirjoitus ja kauniit kukat.

Kirsi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni ja voimia surutyöhön

Anonyymi kirjoitti...

Tuoksut vanamon ja varjot veen.
Osanottoni.
Voimia ja jaksamista.
Halauksin
K

Emmi kirjoitti...

Lämpimät osanotot! <3

Terhi kirjoitti...

Lämpimät osanotot ♥

Kaunis kirjoitus ja kuva on otettu juuri oikeassa valossa, sekin on niin herkkä ja kaunis.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoituksesi sai minut hiljentymään ja ajattelemaan tulevaa ikuisuutta... Ja muistamaan rakkaitani tulla toisella puolen elämää.

Osanottoni,

Taina

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni Tiina. <3

Rt Leena

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Kauniisti osaat kirjoittaa♥

Kitsune kirjoitti...

Lämmin osanotto ja halaus.

Anitta kirjoitti...

Lämmin osanotto ystävän poismenon johdosta.

Tintina kirjoitti...

"Tämän hetken muistaa:
meidän kuolleittemme sielut ovat tulleet,
minun kuolleitteni minun luokseni,
sinun kuolleittesi sinun,
ja ne laulavat,
tervehtivät meitä laulaen,
ja silmiemme vedet
yhtyvät sateen vihmontaan.

Kuuntele: tuttuja ääniä
Et ole yksin, ne sanovat
et ole yksin.
Ja ainoastaan niiltä minä haluan
ottaa tämän vakuutuksen vastaan."

Tämän Eeva Kilven runon myötä lämmin osanottoni Ebban omaisille ja ystäville, eritoten sinulle Tiina.

sanna kirjoitti...

Ebballe hyvää ja kivutonta matkaa. Läheisille voimia.

Piri kirjoitti...

Havunoksa Ebballe. Sielu on koskettanut sielua.

Lämmin osanottoni

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit muistot ei koskaan kuole eikä jätä yksin.Osanotto.

pirtsikka kirjoitti...

Lämmin osanotto ja halaus ! <3

olga kirjoitti...

Suru on sanaton, lammin osaanotto.

Sirpa kirjoitti...

Otan osaa suruun (kyyneleet silmissä luin kaunista kirjoitustasi) mutta samalla iloitse Ebban puolesta joka on nyt Kotona.
Lohduttakoon Herra teitä läheisiä suuressa surussanne.
Mieleeni on jäänyt kuva joka oli sinun blogissasi jokin aika sitten. Ebban kasvot olivat niin lempeät ja silmät loistivat Taivaan valoa.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on Ebbaa muistellessa alkanut soimaan sellainen laulu, joka meni suurin piirtein näin:

"Tuol on ihana maa lähellä Jumalaa ja huolet kaikki siellä kaikon on. Tuol ihananuudessa , ylhäällä taivaassa, siell Jeesus kuninkaamme on.
Yöt ei siellä, yöt ei siellä, halleluja yöt ei siell. Siell on valona itse Taivaan Jumala, halleluja yöt ei siell."

Muistan kun lauloimme kerran syyshämärässä Raatista palatessa...

Nyt rakas Ystävä on siellä oikeassaa Yöttämän Yön juhlassa.

Muistellen, Maikki

vintti kirjoitti...

Ebballe hyvää matkaa. Omaisilla,rakkaille,ystäville osanottoni .

Tuon laulun lauloi setäni ja serkkupoikani äitin hautajaisissa.
On aika hiljentyä.
<3

Nina kirjoitti...

kauniit sanat...lämpimin ajatuksin matkassasi mukana. Luopumisen alkaa ehkä jotenkin hyväksyä ja ymmärtää kun ystävälle se on jo ajatus paremmasta..

Sanna kirjoitti...

Lämmin halaus.

betty kirjoitti...

Osanottoni ja halaus sinulle ystävä.

tiina kirjoitti...

Kiitos ystävät!
Nämä osanotot välittyvät savonmaallekin, jossa ebba saatellaan viimeiselle matkalle viikonloppuna, pienen sukulaisjoukon kesken. Ystävät on kutsuttu muistoseuroihin myöhemmin, kaunis ja jotenkin ebbamainen ajatus.

Ja ehkä ajatus ebban onkin, puhuimme siitä, että hautajaiset on suunniteltuna, mutta annetaan niiden suunnitelmien olla kun ovat tehtynä. Että keskitytään me tytöt mukavampiin asioihin, ja niin me teimmekin.
Ja niin tehkää tekin;)
Kesäiloa niemiin ja notkoihin!

Anonyymi kirjoitti...

Ebballe hyvää matkaa tältäkin suunnalta! Toivottavasti väsynyt matkaaja pääsi arvoiseensa paikkaan!

Hyvän kesän toivotukset ja terveiset täältä Pohjois-Karjalasta! Nautitaan todellakin kesästä kaikin tavoin, nyt kun se on kukkeimmillaan.

hoitsu kati

Kiara kirjoitti...

Voi, surkeutta. Osanottoni.