tiistai 14. kesäkuuta 2011

kesänaloituspirskeet

Kesäloman avajaiset piti olla rehvakkaat: ensimmäisenä kesälomapäivänä oli tarkoitukseni astella tutulle osastolle, tuttuun toimenpidehuoneeseen, riisua housut ja asettua katetroitavaksi. Hih hei! Partyt olisivat jatkuneet isotooppiosastolla fluorodeoksiglukoosin vauhdittamana ja huipentuneet eteläisen röntgenin härveleihin. Neljän tunnin juhlinnan jälkeen valkoinen talo piti jäämän unohduksiin kokonaiseksi viikoksi. Tulossa oli paljon mukavampaa, kuten ne perinteisemmät kesänaloituspirskeet kakun ja kynttilöiden kera.

Arvasin heti, ettei puhelinsoitto varhain maanantaiaamuna tiennyt hyvää . Pet-tietokonetomografiatutkimuksessa varjoaineena käytettävä fluorodeoksiglukoosin, tuttavallisemmin 18F-FDGn tuotannossa oli vaikeuksia, oli ollut jo edelliselläkin viikolla, eikä tutkimuksia pystyttäisi tekemään. Ei minun, mutta ei kenenkään muunkaan koko suomessa, vaikkei tuo tieto yhtään lohduttanutkaan. Ohjeeksi sain odotella uutta kutsua, joka voisi tulla koska tahansa. Siis koska tahansa. Ja täällä on tosiaan paljon näitä peruutettuja aikoja, että voi tämä mennä pitkällekin tämä tutkimus..

Tässä vaiheessa olin kumittanut mielessäni jo tiistain synttärikutsut ja kahvitreffit, ja pohdin jo viikonloppureissun peruuttamista, kun terästäydyin. Vaikka vakava sairaus asettaa reunaehtoja, ei se saa määrätä koko elämää. Pidennetystä viikonloppureissusta, kaksin parhaassa seurassa, pidettäisiin kiinni. Kerroin puhelimessa hoitajalle, aivan kuin olisin sopinut lounastapaamisesta, etten valitettavasti olisi saapuvilla torstaina enkä perjantaina, mutta heti alkuviikosta sopisi kyllä mainiosti. Siis jos ei nyt sitten jo huomenna..? Sitten muistin ne lukuisat muut tutkimukseen jonottajat, ja päätin käyttää vielä myötätuntokortin. "Tällä viikolla ja ensi viikon alussa minulla olisi lapsille hoitaja tutkimuksen ajaksi..".

Myönnetään, että ärsytti. Me perheenäidithän emme muutoksista tykkää, eikä tämä muutos vaikuttaisi vain yhteen päivään, vaan tutkimuksen siirtyminen tietäisi seuraavan mahdollisen hoidon siirtymistä. Ja sitä seuraavan hoidon. Hataraakin hatarammat kesälomakaavailut pitäisi laittaa uusiksi, mikä harmitti, samoin kuin ajatus hoidon viivästymisestä.

Seuraavana päivänä kasasin sängylle matkavaatteita. Shortsit, t-paitoja, hellemekko.. Pärnussakin olisi lämmintä, joskaan ei aivan yhtä tukalaa kuin kotipuoleen oli luvassa. Päivä puhelinsoitosta, enkä ollut enää lainkaan harmissani. Sairaalasta ei ollut kuulunut mitään, joten tutkimusta ei ehdittäisi tehdä ennen reissuun lähtöä, mikä tarkoitti, ettei ollut mitään tutkimustuloksiakaan. Tulosten pohtimisen ja alitajuisen jännittämisen sijasta saisin keskittyä etsimään edullisia putiikkeja ja maukkaimpia leivoksia.

Niitähän löytyi, sekä että, ja paljon muutakin mukavaa nähtävää ja koettavaa. Parissa päivässä pyöräilimme takapuolemme puuduksiin, ihastelimme pikkukaupungin idylliä (ja hintoja!) ja nautimme kesästä. Täydellinen kesänaloitus! Ja täydellinen ajoitus.

Kun sunnuntaina illansuussa suuntasimme pääkaupungin kautta kotiin, saapuivat työvuorolaiset helsinkiläiseen laboratorioon, jossa laitteet vihdoin toimivat. Aamuyön tunteina valmistui voimakkaasti radioaktiivinen varjoaine 18F-FDG, joka huolellisesti pakattuna lensi perässämme pohjoiseen. Muutamaa tuntia myöhemmin ruiskutettiin tuota varjoainetta suoneeni tarkkaan laskettu annos, ja tunnin kuluttua tästä makoilin tutkimusalustalla kädet ylhäällä, täysin liikkumatta. 

Puoli tuntia viipalekuvia, joista tulevaisuus on taas kiinni. Onko maksan pesäke pienentynyt, ennallaan, levinnyt, aktiivinen vai sammunut? Kumma kyllä, tilanne ei jaksa huolettaa. Onnistuneen reissun jälkeen ja fluorodeoksiglukoosin avittamana keskityn nyt vain säteilemään. Ei ollenkaan vaikeaa.

10 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Mutta kyllä meitä muita, Tiina, se tulos huolettaa! Mitään hyötyähän huolestumisesta ei ole, tilanne on jo se, mikä on, ilman meidän huoliammekin. Kaikki peukut pystyssä ja sormet ristissä odotamme hyviä tuloksia! Harmi, ettei ehitty näkemään, kun piipahditte täälläpäin reissullanne.

Vinkeän Äiti kirjoitti...

Pidetään peukkusia!

Hyvä että reisu onnistui tutkimushärdellistä huolimatta!

Nina kirjoitti...

Reissu kuullosti varsin hyvältä:) ja taatusti parempi kun tutkimustuloksia velloessa:) eli kaikella on tarkoituksensa. Jaksamista odotteluun vaikka puuhaa varmasti piisaa.

Säteilehän samalla hieman lämpimämmin jottei tän lomalaisen loput kaks viikkoa olisi näin kylmä;) tosin ei kait valittamista kun edelliset 2 vko vietettiin 26-34 asteen lämpötiloissa tauotta;)

Sipulix kirjoitti...

Aurinkoista ja säteilevää lomaa koko perheelle! :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnistunut Pärnun reissu tuntuu olleen, tuollainen lomanen käynnistää loman mukavasti.

Onkohan se näin että kun noita kuvauksia ja tutkimuksia on riittävästi plakkarissa niin niistäkin tulee eräällälailla rutiinia, eipä huoleta itseäkään juhannuksen jälkeiset kuvaukset. Jotenkin on sellainen tunne että tilanne on hallinnassa.

Eilen kävin minäkin valkoisessa talossa, hoitaja yritti ehdottaa juhanuksen jälkeiselle maanantaille vielä hoitoa ennen tohtorin tapaamista. Totesin että olen muissa maisemissa, ei käy. Nuo on harmillisia nuo hoitojen siirtymiset, itsekin kun suunnittelee menot aina kahden viikon välein tapahtuvaksi. Tulevalle kesälle ei hoitotaukoa ole tarjolla, niinpä ajattelin selvittää jos vaikka yksi hoito onnistuisi p-karjalan suunnalla. Voisin lomailla lasten kanssa vanhempieni luona ja mökillä vähän pidempään.

Hyvää kesän jatkoja ja hyviä kuvia myös ! t. pete

Anonyymi kirjoitti...

Peukut ja ukkovarpaat pystyssä täällä odotellaan myös hyviä tuloksia. Jännittää se todellakin, mutta tulevaan luotetaan.

Reissuista saa ihanasti potkua arkeen. Taas sitä jaksaa!

Rt. Leena

Leena kirjoitti...

Minäkin olin Pärnussa samaan aikaan. Näin sinut satamassa menomatkalle lähtiessämme, mutta en ehtinyt heikkaamaan. Oli todella mukava ja rentouttava paikka, sitä mieltä minäkin. Terveisiä sinne pohjoiseen. Sinne päin suuntaamme juhannuksen jälkeen. Leena Ruotonen

Anitta kirjoitti...

Luumusta rusinaksi ja rusinasta pippuriksi ja pippurista kärpäsen pa...ksi kaikki häiriötekijät sieltä sisuskaluista. Ja ne kärpäsenjäljet sitten vielä pyyhkäisten pois.
Terveys on tärkeä mutta niin on mielenterveyskin joten naatiskele kesäkeleistä! Aurinkoa ja iloa!

Terhi kirjoitti...

Komppaan Anittaa ja muita.

*Peukuttaa hyvien kuvien puolesta*

tiina kirjoitti...

Kiitos peukutuksista ja tsempeistä! Mukava kun jännitätte mukana:)

Kuten pete totesi, näitä uutisia on sen verran tullut matkan varrella, että niihin suhtautuu ehkä hivenen huolettomammin kuin muut. Se mitä on, se on -kuulostaa fatalistiselta mutta mukana on kuitenkin kunnon annos toiveikkuuta.

Ja pete, tuo idea hoidon saamisesta jossain muualla kuin valkoisessa talossa kuulostaa kerrassaan kannatettavalta! Kerrohan jos saat moisen onnistumaan:) Ja onnea matkaan!

REissumme oli kyllä yliveto. MEille pohjoisen ihmisille viro on eksotiikkaa, viimeksi olemme olleet siellä kokoonpanolla minä, mies, lapset 4 ja 2vuotta sekä 1 kpl tätejä:) Nyt tämä reissu oli viimeiseen saakka niin epävarma, ettemme tehneet mitään etukäteissuunnitelmia tahi treffejä -helsinkipäivää ehdittiin kuitenkin muutama tunti juhlia palatessa.

Ja olisit leena vain nykäissyt hihasta!

Aurinkoa ja iloa teille kaikille, ja kesälomalaisille erityisesti..