keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

hiiri räätälinä

Tapahtuipa kerran niin, että hiiri lupasi tehdä kissalle takin. Hiiri otti kissasta mitat, leikkasi kankaan ja lupasi, että takki olisi valmis viikon kuluttua. Määräaikaan asteli kissa hiiren tupaan ja kyseli takkiaan.
- Ei tästä takkia tullut, pahoitteli hiiri, mutta ehätti jatkamaan, että hyvät housut tästä saisi.
- No tee housut sitten, tuumasi kissa, ja lupasi tulla viikon päästä housujaan hakemaan.

Taas asteli kissa hiiren tupaan housunhakuun. Hiiri pahoitteli jälleen:
- Ei tästä housuja tullut.
- No mitä siitä voisi tulla? uteli kissa.
- Komea liivi tulisi, ehdotti hiiri, ja kissa tyytyi tähän.

Viikon päästä kissa tuli liiviä noutamaan, mutta hiirellä oli taas huonoja uutisia:
- Ei tullut liiviä, mutta miten olisi kintaat?
Kintaiden jälkeen oli tuluskukkaron vuoro, mutta sitten kissa päättikin hiiren räätälinuran syömällä tämän suihinsa.

Ei tullut tautivapaata tammikuuta eikä kevättä, ei myöskään kesää. En kuitenkaan aio syödä ullaa enkä muuta hoitotiimiä, heidän räätälintaitonsa ovat huippuluokkaa. Tämä minun kankaani vaan on niin liukasta sorttia, ettei siitä tahdo saada lopullista otetta.

Uutiset olivat kuitenkin myös sangen rohkaisevia. Maksan pesäke on kadonnut hus pois! Se mikä vielä maaliskuussa siellä näkyi, oli ehkä aktiivista tai ehkä ei, mutta siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Muuallakin näytti puhtaalta, paitsi oikealla pikkulantiossa, hyvin syvällä, jossakin lonkkaluun korkeudella piileskeli pieni kuuden millimetrin kokoinen rusina, joka näytti imevän itseensä radioaktiivista merkkiainetta. 

Näytti, ehkä,mahdollisesti, korosti ylilääkäri-ulla päivi-hoitajan välityksellä. Rusina lienee maannut piilossaan koko ajan, mutta vasta tarkimmat mahdolliset tutkimukset paljastivat sen. Kauan oli ulla miettinyt hoitojen jatkamista, mutta päätti pelata varman päälle.
- Miten on tiina, jaksatko vielä kolme hoitoa? kysyi päivi puhelimessa.

Kävin keskustelua kukkapenkissämme, puutarhahanskat ja lapio maassa, mullalla kuorrutettuna ja hikisenä. Neljän viikon hoitotauko on tehnyt tehtävänsä, taas jaksaa. Jaksaa kitkeä, istuttaa, leipoa ja säilöä. Jaksaa myös mennä hoitoon, ja jaksaa mennä sinne vielä luottavaisin mielin. Kyllä tästä vielä kukkaro tulee, ellei ihan tyylikkäät hanskatkin!


13 kommenttia:

rk kirjoitti...

Näytti-ehkä-mahdollisesti-rusinaa ei nyt olisi tähän kesän alkuun tarvittu eikä toivottu. Ei tietty mihinkään muuhunkaan aikaan. Sinulla olisi varmasti ollut parempiakin vierailukohteita kuin se liian tutuksi jo tullut valkoinen talo. Ullalle terveisiä, että pitäisi tulla valmista jo!
Iloiset vilkutukset maksan läiskille, pysykööt ne nyt ainakin poissa :)
Terveisiä pepulle kukkapenkissä!

Vinkeän Äiti kirjoitti...

Ellei liivikin.
Rusina vois nytte suksia hunninveehen näin groteskisti sanottuna.

Tsemppiä!

sanna kirjoitti...

Mä oon niin super-onsku tosta maksasta <3

Anitta kirjoitti...

Tuo piilopippuri vielä nitistetään ja litistetään, eikös. Sehän on jo puoliksi hävitetty kun se on löydetty. Hus, pois, häviksiin, tehoa rohto, peittoa pippuri, hävitä, hävitä...
Vaan on sulla vahva huumori ja luja luonne.
Nauti kesästä sen minkä hoidoilta pystyt. Me täällä blogimaailmassa tsempataan kaikin voimin.

betty kirjoitti...

Onnea maksan tuloksesta ! Hienoa ! Ajatellaan rusinastakin positiivisesti, että hyvä kun löytyi ja saat rohtoa lisää. Kaikki peukut sen hävimämiselle !

Terkkuja sinne kukkapenkkiin, ihanan energinen olet ! Voi hyvin ja tsemppiä !

Terhi kirjoitti...

Anittaa ja muita komppaan taas; "..Hus, pois, häviksiin, tehoa rohto, peittoa pippuri, hävitä, hävitä..."

Sipulix kirjoitti...

Tehdään Tiina siitä kesämekko! Kolmen kerran jälkeen semmonen hieno, hulmuava :D halaus, rutistus ja tsempit hoitokertoihin!

olga kirjoitti...

Taalta olen seurannut jannittyneena. Olisin kaikesta sydamesta toivonut tautivapaata kesaa. Onneksi makasn pesake on havinnyt. Jaksuja!

Tintina kirjoitti...

Iloitsen suuresti, että läiskähäiskän löydös on historiaa!

Hyvä että White House Squad tutki tarkasti ja löysi rusinan. Sillekin tulee nyt häätö. Ja nythän on kesäkelit että takkia ei pahemmin tarvita ja liivikin taitaa olla melko lailla passé. Miten ois helletoppi?

Kyllä jaksaa. Jaksaa! JAKSAA! <3

Kiara kirjoitti...

Voih, niinku hyviä ja huonoja uutisia. Maksalle jee. Ja rusinalle sanomma että hus-pois. Soudetaan yhessä etiäpäin.

tiina kirjoitti...

Kiitos kannustuksista! Olohan on kuin olympiamitalistilla kaikista onnitteluista:)

Kyllä nämä ompelukset alkavat omassakin mielessä kallistua kesäläningin puolelle. Että se neljän sentin painajainen maksasta on sittenkin saatu kutistettua ihan olemattomiin! Ja vielä vähän roppia varmuuden vuoksi päälle, sekin on hienoa. Ainoa harmi on että nyt olis tämä kesä ja loma.. mutta niitä siis oys organiseeraa kanssani.

Maanantaina olisi tarkoitus olla taas tipan nokassa, kunhan vain veriarvot sen sallisivat. Pykälää vaille jäi tänään, mutta ma aamuna päivystyslabrat vielä. Jos ei neukkarit ole nousseet silloin 1,5:een, aion kinuta hoitoa vähän pienemmällä annoksella, niin on joskus aiemminkin tehty. Ihan vaan että toipuisi suven juhlaan ja juhlavieraiden tuloon, mies pääsisi työmatkalle suunnitellusti jne. Aika monta liikkuvaa osaa tässä meidän palapelissä.

Ja terveiset täältä kukkapenkistä, tosiaan. Parin laiskan kesän jälkeen nyt on ollut pakko tarttua lapioon ja perata penkkiä vähän perusteellisemmin (=30cm syvyydeltä..). Osa kukista saa kyytiä, osaa hillitään ja syöpää (juolavehnä) torjutaan.Ja täällä on matkassa mukana muutama kaveri (inisevä sellainen).

Emmi kirjoitti...

Mukana on eletty, täälläkin. Maksan tulokset totta tosiaan hienot, mutta se kesä ja loma.. Voin vain laidasta yrittää kuvitella tuntemuksia.. Jospa veriarvot ois kohdillaan tai annokset sopivimmillaan niin ei tartte liikutella koko palapeliä. Senkin voin vain kuvitella, mitä se on. :)
Iloa ja eloa silti kesään!

Halauksin, E & co.

Kitsune kirjoitti...

Ensinnäkin, hienoa että maksassa ei näkynyt enää mitään! Ja sitten tervemenoa rusinalle samaa tietä! Niin kuin muutkin sanoivat, harmi että sellainen löytyi, sinulle olisi jo tautivapaata mielellään toivottanut - mutta kun se nyt siellä oli, niin hyvä että jäi kiikkiin ja nyt sille huutia.