lauantai 4. kesäkuuta 2011

armollisesti jymäytetty

Teimme oppilaiden kanssa perinteisen kevätretken open pihalle. Kokonaisedullinen luokkaretkemme sisälsi trampoliinitemppuja, pallopelejä ja naruhyppelyä, jotka vaihtuivat sadekuuron yllättäessä lautapeleihin saunamökissämme. Vähästä ne ovat lapset onnellisia.

Hakiessani sisältä keittiöstä evästä retkeilijöille, kiinnittyi huomioni ylösnostettuihin sälekaihtimiin. Ne olivat kyllä taatusti alhaalla, kun lähdin aamulla töihin. Ja hei, keittiön ikkunalla olivat santpaulia ja karpaattien kello vaihtaneet paikkaa, pöytä oli muuttanut puoli metriä pohjoiseen, ompelukone seisoi keittiön lattialla ja porrasjakkara eteisessä. "Minun tuolillani on kyllä nyt istunut joku", tuumasi äitikarhu kuin paraskin sherlock, ja antoi pienten aivojensa raksuttaa.

Jäätelötuutin ja parin neuvoa antavan keksin jälkeen alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Maisema tuvan ikkunoista oli selvästi kirkastunut, pihan vehreys suorastaan hyökkäsi sisään. Lisäksi miehenpuoli oli aamulla kysellyt ikkunan avaajaa (teki muuten tiukkaa olla kysymättä, mitä HÄN aikoo sillä tehdä:). Kyllä se vaan niin täytyi olla... enkä malttanut pitää iloa itselläni, vaan supatin päätelmäni kollegalle opettajainkokouksen alkajaisiksi kahvijonossa:
"Se oli kuule mies tainnut tilata taloomme ikkunanpesijät, minulle yllätyksenä".
Työtoveri kehui miehenpuolta kovin ajattelevaiseksi ja jaksoi hämmästellä yllätystä. Jatkoin vielä, että jälki oli niin priimaa, ettei ikkunoita olleet käyneet pesemässä mitkään 4h-nuoret, vaan asialla täytyi olla ihan oikea siivousfirma.

Päästiin sitten kokouksessa kahvittelun alkuun ja viimeisen viikon töihin. Opeoppaat sinne, kierrätettävät koulukirjat tänne, muuttolaatikot nimikoitava, stipendiaatit päätetty, kohta lähdetään siivoushommiin mutta sitä ennen vielä yksi asia. Tänä vuonna myös yksi opettaja saisi stipendin. Jep jep. Ajattelin heti, että tämä on opehuoneemme mainiota huumoria. Ehkä tämä oli jokin varjo-pysti vuoden luokanopettajapalkinnolle, jonka perään jaksamme joka vuosi kovaan ääneen haikailla:) Kuuntelin stipendin jakoperusteita, urhea ja reipas opettaja ja mitä vielä, ja ymmärsin pian kolmenkymmenenviiden silmäparin katsovan itseäni. "Sisustipendin" sisältämä lahja oli..mitäpä muutakaan kuin koko talon ikkunoiden pesu.

Mitä ajattelee perheenäiti ensimmäiseksi, kun kuulee taloonsa tehtäneen kahdentoista tunnin siivousurakan? Aivan ensimmäiseksi hän muistelee ankarasti, tuliko sänky sijattua. Huh, sentään. Sitten hän muistaa pesemättömät vessat ja nurkissa haukkuvat villakoirat, mutta tulee sitten järkiinsä. Kuten yksi viledan heiluttaja totesi, ei tällaista olisi voinut tehdä muuta kuin salaa. Minua ei ole koskaan ole jymäytetty näin perusteellisesti ja näin ihanasti. Kun aamuvarhaisella läksin töihin, olivat työtoverit marssineet meille, suihkepullot ja viledat matkassa. Tunti oli menty vapaalla tyylillä, puhdasta tuli ja hauskaakin oli ollut. Että älä siinä yhtään vikise, ilo oli yhtä lailla antajilla.

Joko ymmärrätte, miksi hinguin sairaslomaltani takaisin työhön? Oppilaani kysyivät tänään koululaisjumalanpalveluksen jälkeen, mitä tarkoittaa herran siunauksen sana "armollinen". Ansioton Rakkaus Minun Osakseni = armo, selitin. Hyvää ja pyyteetöntä. Meidän työpaikkamme on mitä suurimmassa määrin armollinen, täynnä arjen enkeleitä. Tällaisessa työpaikassa ei voi kuin viihtyä ja voimaantua.

Vaikka näin loman alkamisen aattona voimat alkavat olla yhtä vähissä kuin pidettävät tunnitkin. Onneksi niitä on jäljellä enää yksi, kesäloma on suvivirren päässä. Tänään jo harjoittelimme, ja huomenna otetaan varmuuden vuoksi uusinta. Kyllä se sitten on kesä. Ainakin loma.
Ja pitkällä loma-to-do -listallani on yksi homma vähemmän:)

25 kommenttia:

sanna kirjoitti...

voi apua. Olen aivan samaa mieltä, että tuollaista työporukkaa ei kyllä mistään löydä.
Maailmassa on ihania, toisia ihmisiä ajattelevia ihmisiä jäljellä! Sanon nyt vau!!!!!, vaikkakin se on todella lievä lausahdus tämän tekstin jälkeen. Mieletön, ihana, suloinen, mahtava, superhieno stipendi ja koko ajatus siitä stipendistä. Iiiik, niin ihana.

sanna kirjoitti...

voi apua. Olen aivan samaa mieltä, että tuollaista työporukkaa ei kyllä mistään löydä.
Maailmassa on ihania, toisia ihmisiä ajattelevia ihmisiä jäljellä! Sanon nyt vau!!!!!, vaikkakin se on todella lievä lausahdus tämän tekstin jälkeen. Mieletön, ihana, suloinen, mahtava, superhieno stipendi ja koko ajatus siitä stipendistä. Iiiik, niin ihana.

sanna kirjoitti...

jaahas, vai että oikein kaksi kertaa tuli kommenttini.... nimimerkillä hätäinen julkaise-napin painaja :D

Maittaela kirjoitti...

Voisin vaikka omia omaksi kommentikseni tuon Sannan tuplakommentin. Todella VAU!
Ja loistava kesän aloitus.

Anonyymi kirjoitti...

Rupesi silmät kostumaan niin, etten meinannut saada loppuun luettua tekstiä, mutta AIVAN SUPER IHANIA IHMISIÄ!!! Näiden tekojen ja tunteiden avulla, sitä ihminen jaksaa tässä maailmassa porskuttaa eteenpäin. Ihanaa ja Aurinkoista kesää!
-Paula-

Terhi kirjoitti...

"Minun tuolillani on kyllä nyt istunut joku", tuumasi äitikarhu kuin paraskin sherlock, ja antoi pienten aivojensa raksuttaa." Viimeistään tässä kohdassa tirskuin ääneen ja mieskin kiinnostui, että mitä oikein luen.

Kyllä sinä olet ne ihanat työtoverisi ja Sisustipendisi ansainnut - ja heillähän on myös ihana(t) työtoveri(t) :) Aivan mahtava stipendi! Paljon onnea ja ihanaa kesälomaa ♥

betty kirjoitti...

Onnea ja iloa stipendin saajalle ja yhtä paljon antajille ! Ootte te ihania ! Tällainen juttu liikuttaa syvästi ja antaa uutta uskoa ihmiseen, vielä löytyy hyvyyttä ja sitä armollisuutta ! Annetaan hyvän kiertää, se saa joka antaa ! Hyvää kesää !

Tintina kirjoitti...

AWWWWWWW! Mahtikollegoja sinulla, kyllä on kaikilla sydän paikallaan ja vielä pilkekin silmäkulmassa. Ei tällaista voi muuta kuin ihastella ja siunailla. Upeutta kerta kaikkiaan!

Kyllä nyt kelpaa Tiinan kirmata kesälaitumille (ja tietysti katsella niitä kirkkaiden klasien läpi).

Hyvää lomaa niin sinulle kuin yllätysjoukoillekin!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää lomaa armas kollegani! Et arvaakaan, miten kutkuttavan jännittävältä maanantaiaamuna tuntuikaan pakata työlaukun lisäksi toinen laukku, jonne sujahti ämpäri, vileda ja se suihkepullo ja työpaikalla piipahtaessa huomata, että kukas se siellä opehuoneessa istuukaan likipitäen yksikseen hörppimässä aamuteetään. :-) Ja kyllä, työpaikkamme henki on omaa luokkaansa -on ihana olla osa sitä!

Tapaamisiin, T

rk kirjoitti...

Nyt on se suvivirsikin jo laulettu ja loma alkanut. Hieno työyhteisö teillä. Tuntuu varmasti mukavalta tulla tuolla tavalla yllätetyksi, vaikka joo, tutulta kuulosti sekin, että miltähän huusholli näytti;)
Nyt vain hyvää ja tervettä kesää ja ihanata lomaa!

Adelhaid kirjoitti...

Kyllä sulla on mahdottoman ihania ja upeita kollegoita. Ihan tuli tippa linssiin kun luin.

Ihanaa kesälomaa!

Anonyymi kirjoitti...

W A U !! Onnittelut - olet stipendisi ansainnut ; ) ja stipendin antajat tiesivät just, mitä antoivat - ihanaa.
Hyvää kesälomaa !!!
-pirtsikka-

Anonyymi kirjoitti...

On aina ihanaa huomata ihmisten hyvyys ja kun se vielä näyttäytyy lähipiirissä, on se sitä ihanampaa! Voin vain uskoa miten hyvän mielen tempaus sai aikaan.

Meillä kanssa koululainen kirmaisi kesälaitumelle, sitä voisi verrata siihen samaan iloon kuin ensi kertaa laitumelle kesän koittaessa päässeillä lehmillä ja vasikoilla =). Toivotan siis sinullekin Tiina oikein ihania, lämpimiä ja ilon täyteisiä kesäpäiviä!!

Innolla jatko kesäkuulumisiasi odotellen,

hoitsu Kati

Kitsune kirjoitti...

Ihana yllätys työkavereiltasi! Ei tosiaan ole mitään ihmettelemistä siinä, että tuollaiseen porukkaan kaipasit takaisin. Aivan huippuväkeä!

(Alkaa näyttää siltä että itse taidan mennä tämän kesän samalla ikkunoita pesemättömällä linjalla kuin viime kesänkin...)

Kitsune kirjoitti...

Ja hyvää, alkanutta ja ansaittua kesälomaa, tietenkin!

tiina kirjoitti...

Hih, enpä ole itse asiassa kovin montaa stipendiä saanut. Yo-juhlissa taisi tulla parhaasta ruotsin aineesta lahjus (ehkä 50mk), ysiltä päästessä pokkasin pohjola-nordenin stipendin (olisko ollut kirja, aivan varmasti jäänyt lukematta:)ja viidennellä luokalla sain matematiikkastipendin joka oli lusikka, aitoa alpakkaa. Että tämä oli urani ehdottomasti paras stipendi:)

Lauantaipäivä kului uusia ylioppilaita juhliessa. Juhlista ehdottomasti ihanimpia! Voi nuoruuden varmuutta ja huolettomuutta! Aivan varmasti nämäkin fiksut nuoret paikkansa löytävät. Ja jos ensin vähän harhaileenkin niin ei haittaa. Joskus vasta toinen ammatti on se oikea. Tai kolmas.

Ja karttakeppi on hyvin katkottu ja palasteltu, loma hyvällä alulla. Säätiedotus lupaa lämmintä tänne pohjoiseenkin, joten kesä kaikilla vaikkei lomaa (vielä) olisikaan! NAutitaan!

olga kirjoitti...

Voin vain yhtyä ihastluun, miten ihanaa työporukkaa sinulla on. Olet kyllä kaiken hyvän ansainnut mitä saada voi.

Ihanaa ja rentouttavaa lomaa koko teidän poppoolle!

Tiia kirjoitti...

Hei, Tiina!
Siitä on nyt yhdeksän vuotta, kun viimeksi tavattiin. Et varmastikaan muista minua, mutta minä muistan Sinut oikein selvästi. Vuonna 2002 kun aloitin koulutaipaleeni, olit opettajanani - muistan kuin eilisen sen, kuinka jouduit joskus olemaan töistä poissa lapsesi silmätulehduksen vuoksi, ja sen, kuinka opetit meille pienille ekaluokkalaisille laulun Tuulien teitä (se on edelleen yksi suosikeistani). Nyt kun sain aivan muutama päivä sitten oppivelvollisuuteni suoritettua, aloin muistelemaan kaikkia niitä ihania ala-asteen opettajiani. Luulenpa vain, että useimpien parhaat koulumuistot ovat juuri niitä ensimmäisten kouluvuosien ajoilta, sillä silloin koulunkäynti on vielä niin uutta ja jännittävää. Varmaan juuri siksi Sinun nimesi muistuikin mieleeni ensimmäisenä. Löysinkin sinut facebookista ja sitä kautta eksyin tänne blogiisi. Kyllähän se tuli pienenä järkytyksenä, miten kovia terveytesi on kokenut näiden vuosien aikana. On kuitenkin aivan mieletöntä lukea näitä uusimpia postauksia, joissa vaikutat aivan yhtä iloiselta ja pirteältä kuin vuosia sitten. Olet selvästi selviytyjäluonne. Toivon Sinulle Tiina paljon hyvää; lämpimiä ja terveitä kesäpäiviä Sinulle ja koko perheellenne! Ja onnea opestipendistäsi, olet sen ansainnut. :)

tiina kirjoitti...

Oi tiia,
joko te kirkonkylän nappulat olette päässeet peruskoulusta..? Onnea koulunpäättäjille! Hyvin teidät muistan, olitte kyllä upea ja mukavan eloisa joukkue:) Kyllä opettajallekin jää ekaluokat hyvin mieleen, niin oppilaat kuin yksittäiset tapauksetkin. Muistan hiihtoretkemme pellolle ja hautasmaavierailun, niissä oli mukana elämää suurempia tunteita.

Ja sinut muistan (ja veljesi kolme vuotta ylempänä?). Luokalla ei montaa tyttöä ollutkaan -nyt jätin myös luokan, jossa oli vain 6 tomeraa tyttöä ja joukko reipashenkisiä poikia. Aivan kuten 9 vuotta sitten. Pitää tässä ihan hetki haikailla menneitä ja kaivaa vanha luokkakuva esille!

Sinulle ja luokkatovereille toivon tulevaisuuteen mukavia haasteita. Ei tyyntä eikä tasaista vaan sopivaa tuulenvirettä. Eikä se pieni vastatuulikaan välillä haittaa, vaan opettaa luovimaan. Kaikkea hyvää sinulle, kiva kun kirjoittelit!

Nina kirjoitti...

sanattomana ja tippa linssissä jutun luin..ja varsinkin vielä tuon entisen oppilaasi kommentin. Upea nuori kun osaa noin hienosti sanoiksi laittaa tunnelmat ja arvostaa ensimmäisten vuosien kouluaikoja:) Ihana:)

terkut myös kesälomalta:)

Ruut kirjoitti...

Silmät kyynelissä täälläkin :) ihanaa kesää koko perheelle!
S

Ruut kirjoitti...

Silmät kyynelissä täälläkin :) ihanaa kesää koko perheelle!
S

Sipulix kirjoitti...

Voe hyvänen aika...Sipulixi asialla...en ihan noin nätti ja nuori oo kuin tuo kuva antaisi ymmärtää :D

Sanna kirjoitti...

Hienosti kerrottu jännitystarina. Harmi, kun en kuullut stipendienjaosta, olin varmaan käytävällä viuhtomassa kohti musiikkivarastoa tms. Ja voin yhtyä sydämestäni kaikkiin ihasteluihin, työporukka on huikea.

Tiina kirjoitti...

Kuulin tänään kimppakyydissä tästä yllätyksestä kuten myös blogistasi ja tulin käymään kylässä. Pysäyttäviä tekstejä, mutta niin paljon humoristista elämän iloa takana. Uusi kollega toivottelee voimia ja on hengessä mukana!