keskiviikko 5. toukokuuta 2010

yötyössä

Joskus yö menee näin:
Lukulamppu sammuu kuuliaisesti klo 22.50, vaikka kesken on erinomainen kirja. Stieg larssonin kanssa olisi yhteistä taivalta vielä jokunen sivu, mutta arkiaamuisin kello soi seitsemältä. Auttamattomana yökukkujanakin tarvitsen unta sen suositellun kahdeksan tuntia.

Yhdeltätoista naksahtaa lattialämmitys päälle, ja jo silloin aavistan, ettei uni aivan heti saavu. Varpaissa on vieläkin vauhtia hektisen päivän jälkeen, työstä kaupan kautta tarhaan, ruuanlaitosta yläkoulutulokkaiden (!) vanhempainiltaan, josta tätiyhdistyksen kokoukseen. Sängyssä maatessani kirjoittelen mieleni keltaisille post it-lapuille listan tekemättömistä töistä: muskariopen muistaminen, kevätjuhlan tarjoilu, lastenhoitajien virkistysilta, toukoviesti vanhemmille, äitienpäiväkortit ja kertotaulukoe. Ei auta. Kierrokset vain lisääntyvät, kun muistan vielä labra-ajan varaamisen, kevätretken, myöhästyneet kirjastolainat ja illalla loppuneen leivän. Kevätpörriäinen pistää aina toukokuussa, se nyt vaan kuuluu toimenkuvaan ja luonteenlaatuun. Onneksi kolmannet luokat eivät ole juhlavuorossa, onnea vaan kakkos-nelos-kuutoset:)

Finnair kaartaa kotimme sivuitse yhdeltä, sikavuoro on siis tänä yönä ajoissa. Siirryn tekemään käytösarviointeja. Koo, koo, hoo, hoo, hoo, hoo, tee? Hohhoijaa. Peltonen yskii seinän takana, ja käyn kokeilemassa otsaa. Ei ole lämpöä, hyvä, hapuilen pimeässä vessan kautta takaisin sänkyyn. Muistan varvasjumpan, ja venytän pottuvarpaita sivulle, ylös ja alas, poiminpa vielä kuvitteellisen kynänkin varpaiden väliin. Jumpatessa tulee tietysti kuuma, käännän tyynyn toisin päin ja lasken peittoa alemmas. Nostan vasemman jalan peiton päälle, sitten vielä oikean. Tavarajuna jyskyttää raskaassa lastissa ohitse. Tekevätköhän ratatöitä, kun viime päivinä nopeudet ylikulun kohdalla ovat olleet alhaiset? Juna tärryyttää savipatjaa talomme alla, ja talo tärryyttää asko bonnellia selkäni alla. Enää ei ole kuuma, ja hetken on jo aivan hyvä, mutta ilmanvaihtokone on tainnut jäädä kakkoselle. Ilmavirta jäähdyttää jalat ja sujautan ne takaisin lämpimään. Käännyn kyljelle, vatsalle, kyljelle, selälle.

Olenko muistanut tutkia rintani? Heh, jopa aamuyön pimeimpänä hetkenä ajatus naurattaa. Tunnustelen jäljelle jääneet laaksot ja tasamaat, ei tunnu patteja. Palpoin vielä vatsan seutua, jossa kukkuloita sitten tuntuukin. Jokainen kukkula kuitenkin laskeutuu nätisti kämmenen alla ja lorahtaa vienosti. Vihreää teetä ja ruisleipää siellä. Vaiko sittenkin askitestä? Aamuyön aaveet ovat tuttuja kavereita, eikä niitä passaa ruveta säikkymään, joten annan näidenkin aaveiden lepatella aikansa yön hämärässä. Niveletkin kolottavat. Vai olisiko se sittenkin luuperäistä tuo vähäinen vihlonta? Luultavasti, ehdin jo ajatella, mutta päätän tietoisesti kääntää ajatukset valoisammiksi samalla, kun ensimmäinen aavistus alkavasta päivästä pilkottaa pimennysverhon raosta. Lehdenjakajan auton rämistellessä kotikujallamme, olen jo kesälomalla. Lennämme sloveniaan miehenpuolen kanssa, vai ehkä sittenkin kroatiaan? Lomasuunnitelmat ovat lastenhoitoa ja budjettiriiheä vaille valmiit, kun nukkumatti viimein kolkuttelee silmäluomien takana.

Aamun sarastaessa lähden vielä miehenpuolen matkaan unten maille. Unessa pidän englannin tunnin ja askartelen äitienpäivälahjaa, muutaman tunnin kuluttua teen samaa livenä ja palkkani edestä. Virkeänä, reippaana, levänneenä:)

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huh-huh. Hengästyin jo pelkästä lukemisesta - ja tuo oli vasta yötyö! Ei mene hyvin sinulla nyt! Toivottavasti tuollaista on vain toukokuussa? Tarvitset oikeasti sen 20 tuntisen opetusviikon, eihän tuommoista valvomista kukaan jaksa.

Hyvää, työpäivää kuitenkin! Täällä oli aamulla pari astetta pakkasta, mutta aurinkoinen päivä alkamassa nyt.

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Tuttuja nuo yötyöt - siltä ajalta kun on töissä ollut oikein hektistä menoa.. Sulla on kyllä aikamoinen määrä noita erilaisia yöhommia! Onneksi se loma lähenee hyvää vauhtia :)

Nina kirjoitti...

tuttua yötouhua:)

..tässä muutama viikko mennyt melko hengästyttävällä tahdilla ja tunnustaudun täällä iltakukkujaksi...eli ei hyvä yhdistelmä ollenkaan...yritän suorittaa nämä päiväni idealla, että päivä kerrallaan ja katsotaan mihin paukut riittää;) noh..tällä hetkellä ei onneksi ole mennyt niin kovin yötöiksi,kun roppa selkeästi niin fyysisesti väsynyt, ettei jaksa edes "yötöitä" tehdä.

..tosin sitten ehtii tämä pää jo ajatella päivisin miksi näin väsyttää..silloin tuli nukuttua paljon päiväunia ja hirvee väsy, ennen patin pad:n selviämistä...Eli vaikka selkeä väsymyksen syy on ihan omassa typeryydessä ettei osaa sanoa ei..niin ei auta järjellä nujertaa näitä pieniä mietteitä..

Onneksi sinulla kohta kuitenkin loma häämöttää:) Täälläkin tulevien seiskojen vanhempain iltaan pitäs ensi viikolla itsensä saada ehditettyä:)..meillä viimeistä kertaa, joten nostalgiaa sinällään:)RAUHALLISEMPIA yötöitä jatkoon sinulle:)

Sanna kirjoitti...

Ihan kuin olisi lukenut omaa tekstiä taikka edes tunnelmaa. Nyttemmin olen kyllä rauhoittunut, kiitos sairausloman.
On se vaan jännä, miten niitä asioita täytyy järjestellä yölläkin..ja nuo painelut, tutkistelut. Mustakin on kehkeytynyt varsinainen tissientutkijä teidän ansiosta, aiemmin en sitä säännölliseen tutkinut. Mutta nyt tuntuukin, että tutkii kokoajan koko kroppaa, tämän penteeleen pirulaisen jälkeen. Hyvä vai huono? Kaipa kohtuudella kaikki sijoittuu kuitenkin hyvän puolelle?

Sanna kirjoitti...

hih...sitä-niitä. Molempia tissejä siis. Mulla taas laaksoa ja kukkulaa on niin paljon, ettei oikein tiedä onko yhtä vaiko useaa..joo. Taitaa ne laaksot kyllä puuttua kokonaan. Kaikki on yhtä kukkulaa, varsinkin maha on yks mount everest. Piti tääkin kertoa, kiitos ja moi.

Anonyymi kirjoitti...

Yks nelosope kiittää ja lanseeraa markkinoille uuden kirosanan: kevätjuhla.Arghhh...

T. Lentävä Leidi

Kitsune kirjoitti...

Toukokuu taitaa olla opettajan vuoden pahinta aikaa. Onneksi myöskään kesäloma ei ole enää kaukana.

Yötöiksi on mennyt joskus minullakin, onpa elämässä yksi pahempikin unettomuusjakso josta pääsin irti vasta lääkkeillä. Muistettavat asiat nousen nykyisin kirjoittamaan paperille, koska aamulla en muista niitä enää. Samalla ne saa pois päästä pyörimästä. Jos uni ei sittenkään tule tunnissa-parissa, nousen suosiolla joksikin aikaa lueskelemaan tms. ja vaikka syön vähäsen. Kun silmä alkaa painaa, palaan sänkyyn.

Anonyymi kirjoitti...

menoa ja melskettä:) Riittääkö todella arki aamun herätys klo 07? Se on jo huippua. Kaheksan työt kun alkaa,niin kuuden jälkeen kelloni soi...
Hyviä öitä!

Sipulix kirjoitti...

Öitä sinne -rauhaisiakin :) en tiedä mutta veikkaan täysikuullakin olleen vaikutusta. Tosin toukokuu on kyllä aina sukellus johonkin omituiseen muits/tee/mene/huolehdi/hoida -kierteeseen. Valoisia ajatuksia sinne. Kiitos kauniista postauksista.

tiina kirjoitti...

Kiitos, hengästyksistä ja hauskuutuksista:)

Yötyöt ovat onneksi melko harvinaisia -nykyään. Tosiaan, täysikuu.. ja vanhempainillan kahvi, ehkäpä ne kuuluisat vaihdevuodetkin.. Mene ja tiedä. Tosin itseäni tuo valvominen ei stressaa, tiedän pärjääväni seuraavan päivän ihan vain lepäämälläkin, ja uni tulee sitten seuraavana yönä. Auh, pitkä unettomuuspätkä on tuttua koliikki-korvatulehdus -vuosilta.. Niin, ja yötyötäkin on tehty. Voimia vain valvojille!

Opettajan työn peruspiikit ovat juuri toukokuu ja joulukuu, kauden päätökset. Samaan syssyyn ovat sitten aina lasten harrastusten huipentumat, näytökset ja finaalit, ja tietysti kaikki muu sinne itse haalittu sälä. Onneksi kesä- ja heinäkuussa on väljempää, ainakin työrintamalla:)

Seiskalta muuten riittää perusaamuina, tunnit kun alkavat vartin yli kasi. Siskoni jaksaa aina hämmästellä lähtötouhujemme tehokkuutta, mutta yhteispelillä ja vankalla kokemuksella aamut sujuvat. YH-aamuina kello soi sitten varttia aikaisemmin, ja ripsiväri jätetään laittamatta. (Terveisiä vaan ex-sisäkölle helsinkiin.. Hyvin päästiin päiväkotiin ja takas, normitorstai paitsi neiti kevät on kuumeessa. Lapset nukkuu, kohta vaimokin.)

Hyvää ja levollista yötä kaikille:)

Mipe kirjoitti...

On tosiaan yötyö. Mutta toisaalta Larssonin kanssa on vaikea mennä nukkumaan, sen verran villi mies hän on (oli).
Ystäväni eka lapsi on Viivi, koska mies luki ääneen arviointeja ja ystäväni kirjasi niitä konelle. Kol kol nel kol kaks kol viivii :D

tiina kirjoitti...

Hoh, prognoosi.. larssonia on jäljellä vielä kaksi kokonaista kirjaa -ovat odottaneet hyllyssä yli vuoden. Mutta kun tietää, että jatko-osia on turha haikailla, niin voivat odottaakin siellä. Nyt on kesken yösyöttö. Ostin sen varmaan sinun suosituksestasi..?