perjantai 30. lokakuuta 2009

sillan ja itsensä ylitystä

Home again koko jengi, kivaa. Perjantai-illan ohjelmassa on ollut tuliaisten jakoa ja matkamuisteluksia sekä laukkujen ja valokuvien purkua. Kiinan kuvissa syötiin ankkaa, tampereen otoksissa serkkutytöt leikkivät junaa innostuneen näköisen lankomiehen kanssa ja itävallan valokuvat todistivat, että joskus joukkueen on hyvä hajaantua. Koululaistiimillä reissatessa ei tarvitse koluta leikkipuistoja, ja tuliaisostoksia voi tehdä muualtakin kuin lähi-sparista. Paitsi että kaupunginpuiston leikkipaikka riippukeinuineen näytti koululaisistakin kovin houkuttelevalta, ja tuliaissuklaat ja -teet ovat juuri sieltä sparista.

Lyhyen kävelymatkan päässä siskon ja tämän miehen asunnolta sijaitsi myös kiipeily/parcouringpuisto. Lähdin saattelemaan kiipeilijöitä sauvat käsissäni, vakaana aikomuksena tehdä pieni rouvaskainen kävelylenkki kauniissa syysmaisemassa, mutta lippuluukulla tein viimehetken mielenmuutoksen. Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja, ja niitäkin on tullut tanssittua, joten carpe diem! Tätimäisen turvallisen lenkkeilyn sijasta tartuin haasteeseen, ja olen ylpeä siitä.

Sauvojen tilalle sain käsiini koukut, pukeuduin turvavaljaisiin ja kypärään ja astelin harjoitteluradalle nuorison sekaan. Toinen käsi koko ajan kiinni köydessä, koukut vastakkain, yhdellä kädellä irrotus naps, älä katso alas, ota kiintopiste, jos väsähdät tai et uskalla eteenpäin, istahda vaijerin varaan ja huuda apua. Viimeinen ohje nauratti vielä tuossa vaiheessa, mutta ei enää kolmannella, punaisella radalla, kahdeksan metrin korkeudessa siirryttäessä vapaasti heiluvilta köysitikkailta toisille. Antautuminen ja hilfe hilfe -huudot käväisivät mielessä parikin kertaa, mutta kiipeilytovereiden tsemppauksen ja ohjeiden avulla selvitimme heiluvat tunnelit ja köysiradat ilman vakavia horjahduksia. Ich strahle vor Stolz.

Tätä kirjoittaessa talo on hiljennyt. Mies elää vielä itämaisen kellon mukaan, ja on kömpinyt peiton alle sinniteltyään tunnin verran hereillä die hardin ääressä, ja lapsetkin ovat nukahtaneet ikäjärjestyksessä. Peltosen huoneesta kuuluu välillä yskimistä, mutta yläkerrassa on aivan hiljaista. Sählyharkat ovat väsyttäneet esikoisen ja halloween-juhlat keskimmäisen.

Halloween jakaa mielipiteitä. Meidän perheen halloweenit rajoittuivat tänä vuonna naapurin lastenjuhliin ja päivälliselle väsäämääni keittoon, joka näytti kertaalleen syödyltä (tomaattimurskan kanssa ei kannata keittää vihreitä linssejä, väriopin aakkosia..). Karnevaalijuhla on ookoo, ja lapset ovat toki siitä innoissaan, mutta itse tunnustaudun "pyhäinmiestenpäivän" viettäjäksi -suomalaiseen mentaliteettiin ja marrassäähän sopii hyvin harras ja hämärä juhla. Jos ajatuksia ei haluakaan päästää tuonen virran tuolle puolen, voi cd-soittimeen aina laittaa mollisävyjä, tai mennä kuuntelemaan niitä vaikkapa kirkkoon. Huomenna olisi tuomiokirkossa tarjolla mozartin requiem, mutta saattaa olla, että lauantai-iltana hiljennyn kirkon sijasta saunan lauteilla.

Tämä sievä enkeli löytyi grazin hautausmaalta satavuotiaana kuolleen rouvan haudalta. Maria-rouva oli poistunut elämän juhlista tavoiteltavassa iässä. Kuvan myötä, hyvää pyhäinpäivää ja levollista viikonvaihdetta!

4 kommenttia:

Tilu kirjoitti...

Heips,
Varmastikin huima kokemus kokella kiipeilyä. Itseäni ei varmastikaan moiseen saisi, polveni tutisevat jo tikapuiden kolmannella askelmalla. Mies tuosta aina tuskastuu jos tehdään jotain remppaa ja minun pitäisi esittää reipasta apumiestä tikkaiden yläpäässä.

Hyviä pyhiä!

Anonyymi kirjoitti...

Paikallisen Sanomalehden artikkeli Pyhäinmiestenpäivän ja Halloveenin historiasta avasi silmiä. en enää niin paheksuen halloveeni hömppään suhtaudukkaan.

Varmasti oli kiva reissu. Hyvä!

Lissu

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti tartuttu kiipeilyhaasteeseen ! Reipasta menoa !

Sytyttelin kynttilöitä pyhäinmiestenpäivän kunniaksi omalle pihalle. Kun kotikaupungin hautausmaalle on matkaa, niin jospa ne kynttilät ajaisivat saman asian kauempanakin.

weenista, naapurin rouva kertoi toppuutelleensa lapsiaan, kun olisivat lähteneet Halloween-kierrokselle. Arvelen myös, että ihmiset eivät ole varastautuneet pieniä pelottelijoita varten samoin kuin palmusunnuntaina ja Länsi-Suomessa nuutipukinpäivänä. Joka tapauksessa, Happy Halloween sinulle ja perheellesi !!!

t betty

Anonyymi kirjoitti...

Mukavan kuuloinen reissu!
Löysin tänne blogiisi ja luin näitä kirjoitelmiasi!
Jatkan täällä vierailuja! Tsemppiä ja voimia!