ympyrä sulkeutuu

Luvattua sadetta ei kuulu, vaan aurinko pilkistelee pilvien välistä ja ajoittain lämmittääkin. Parkkeerasin vihreän menopelini rantaan, ja ennusteita uhmaten päivitän blogini taivasalla. Kahvinjuonnin ja torielämän tarkkailun lomassa siis. Avoin verkko on kiva juttu.

Tismalleen samassa pöydässä istuin syyskuussa, muutama päivä rintasyöpädiagnoosin jälkeen, ja yritin sopeutua ajatukseen sairaudesta ja rinnan poistosta. Aurinko paistoi ja tori vilisi markkinaväkeä jopa niin, että pienten muovipöytien ääreen piti ventovieraidenkin istuutua vierekkäin. Puolessa tunnissa ehdin kuulla jorman tarinan, kuinka bisnesmaailman hannu hanhi aikoi jättäytyä viisikymppisenä seurailemaan rahan kasvamista firmansa hallitukseen -työn saivat tehdä jo muut. Jomppe oli joutunut pari vuotta sitten vakavaan onnettomuuteen ja joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaalassa ja kuntoutuksessa. Siellä sairasvuoteella, espanjassa, suomessa ja floridassakin, hän oli ehtinyt kelata elämänsä tärkeät jutut, ja niihin hän päätti nyt keskittyä. Poika, golf ja lätkä olivat kolme kärjessä. Oman syövän pidin sisälläni, mutta hieno oli kuunnella (vesiselvän) suomalaismiehen rehellistä tilitystä, selviytymistarinaa. Kunnes oma parkkiaikani loppui ja jorman piti palata yksityiskoneellaan etelään..

Nyt tässä samassa paikassa kuuntelen rantaremmin ärinöitä, mutta fiilis on loistava. Toista rintaa ja muutamaa muuta naisellista kapistusta köyhempänä istuskelen edelleen elämääni tyytyväisenä. Selviytyjä minäkin. Kohta kahvin jälkeen on juhlajuoman vuoro -sillä toisin kuin rantaporukka, annan itselleni luvan vettä väkevämpään vasta näin reippaasti iltapäivän puolella:)