pakataan taas

Ritva ei jätä hommia puolitiehen. Saatuaan puhuttua meidät perheintervention piiriin, järkkäsi hän meille vielä viikonloppukivaa syövän parissa. Eräs perjantainen puhelinsoitto virka-ajan jälkeen, omasta kännykästä sai minut vakuuttuneeksi, että tämä tarmokas ja empaattinen hoitaja oli päättänyt pistää tämän perheen psyyken kerralla kuntoon.

Tuon puhelun johdosta matkalaukkuja täytetään taas, kun ne äitienpäiväreissun jäljiltä saatiin viimein alkuviikosta purettua. Nyt laukkuihin survotaan uikkaria ja lenkkaria, kuka odottavalla ja kuka vähemmän odottavalla mielellä. Sopeutumisvalmennuskurssi nuorille (!) syöpään sairastuneille ja heidän perheilleen nostattaa tunnelmaa taloudessamme jo ennen ohjelman kohtaa 1: majoittuminen ja tulokahvit. Esikoinen kiukuttelee väliin jäävää koulun pesisturnausta, mutta suurempi suru taitaa olla nettiyhteyden puuttuminen hotellihuoneesta. Viikonlopun runen peluu jää kerrankin sovittuihin aikarajoihin. Jos oikein kaivelemaan rupeaisi, voisi äksyilyn taustalta löytyä vielä tiedostettu riski joutua sosiaalisiin tilanteisiin -siis sama asia, joka neitiämme tuntuu tulevassa viikonlopussa viehättävän eniten. Mies taas on varma, että kurssiohjelman kohta "tutustuminen toisiimme" toimii kuten aa:ssa konsanaan. Hei vaan kaikki, mää olen mikko ja tosiaan mun vaimolla on syöpä.

Perhejoukkueeni tuntien tiedän, että kun tavarat ja väki on autossa, muuttuu tunnelma mukavan odottavaksi. Lähteminen on aina hankalaa, oli kohteena sitten hammaslääkärin vastaanotto tai kaupunkiin saapunut tivoli. Ja kurssiohjelma, joka paperilla ei järin hupaisalta kuulosta, on varmasti viikonlopun väärti. Aurinkoisenkin viikonlopun, jollaista tänne on lupailtu. Ja vaikka lapsille suunnattu ohjelma, kuten tietomaavierailut ja vauhtipuistovisiitit, näyttää äkkiseltään houkuttelevammalta kuin aikuisten ohjelma, jossa mm. pureudutaan sairastamisen kriisiin ja syöpäpotilaan sosiaalisiin etuisuuksiin, laitan toivoni järjestäjien ja luennoitsijoiden ammattitaitoon tehdä kurssista mielenkiintoinen kokonaisuus itse kullekin.

Mitä ohjelma pitääkin sitten sisällään, on siinä joka päivälle useampi takuuvarma tapahtuma, josta ei kenenkään tee mieli luistaa. Nimittäin neljä kertaa päivässä saamme istua VALMIISEEN ruokapöytään. Perheenäidin kurssille asettamat tavoitteet ovatkin oikeastaan siinä. Kaikki muu päälle päätteeksi koituva hyvä on pelkkää plussaa. Plop plop.