varaslähtö kesään

Lapsena minulla oli tapana tiirata keväisin koivunlatvoja, ja odottaa vihertymistä.. joko? Perjantaina junan jyskyttäessä etelää kohti tutkailin radan varren pusikkoja yhtä malttamattomana.. joko? Ensimmäiset aavistukset hennon vihreistä hiirenkorvista näin vasta seinäjoen eteläpuolella, mutta tampereella kesä oli jo hyvällä alulla. Sunnuntaiaurinko vei meidät pyynikinpuistoon vihreille niityille, jossa moni muukin vietti äitienpäivää -uskaliaimmat t-paidoissa. Tytöt keräsivät äidille kimpun, juurineen kaikkineen, ja neidin tuunaaman kuvan myötä lähetän kesänvihreät äitienpäiväonnittelut kaikille äideille!

Lauantaina kasteen saivat muutkin kuin lauri-poika. Siinä missä rauhallinen pikku mies ei hätkähtänyt päähänsä valeltua vettä, valittivat isommat ihmiset kehnoa säätä. Pispalan kirkossa oli kuitenkin lämmintä ja tunnelmallista, eivätkä taivaalta putoilevat pisarat vähentäneet suvivirren tenhoa tippaakaan. Virallisen ohjelman päätteeksi oli vapaan sanan vuoro, eikä suvussamme sen käyttäjää tarvitse etsiskellä. Peltonen on aina valmis pienimuotoiseen esiintymiseen.

Pikkuneidin ensimmäinen esitys "jumalan kämmenellä" kirvoitti yleisöltä suuret suosionosoitukset, mistä rohkaistuneena laulajatar tarjosi vielä encorena pmmp:n pikkuveli-biisin. Peltsi tosin mietti kotvan sen sopivuutta tilaisuuteen, kun "siinä lauletaan se että miesten vessoissa tulpiinsa saaha". Sovittiin ettei kyseinen pätkä nyt haittaisi, kun oltiin jo vähän niin kuin jatkoilla kirkkotuvan puolella. Ja toden totta, hyvä valintahan tuo laulu oli, pikkuveljeä tässä oltiin juhlistamassa. Sanomaa oli sanoissakin. Peltosen laulaessa "pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty" mietin jälleen lapsen kaltaiseksi tulemisen viisautta. Ainakin tuollaista nelivuotiaan spontaaniutta ja itsevarmuutta toivoisi muutaman maustemitallisen isommillekin ihmisille!