syöpämuistutuksia

Hoitojen loppumisesta huolimatta syöpä kulkee tiiviisti mukanani, reissussakin. Ajatukset askartelevat enemmän jo nykyhetkessä ja tulevassa kuin menneessä, mutta useita kertoja päivässä saan muistutuksia taudistani. Aivan siitä ylösnousuhetkestä alkaen, jolloin irtorinta täytyy pukea paikoilleen, ihan vain lähimmäisten henkisen hyvinvoinnin vuoksi.

Auringon pilkistäessä pilven takaa nostan vaistomaisesti puseron kaulusta tai asettelen aina mukana kulkevan huivin decolte-alueen suojaksi. Sädehoitoa saanut iho ei kestä päivänvaloa vielä tänä kesänä, tuskin tulevanakaan. Puhelimen soidessa näen heti tuntemattoman numeron alkuosasta, että sairaala soittaa. Tämän reissun aikana lääkärillä oli asiaa lääkityksen aloittamisesta, sädehoito-osaston hoitaja kyseli kuulumisia ja toiveitamme perheintervention aloittamisesta. (Sivumennen mainiten.. syöpähoitotiimin huolenpito on vähintäänkin huippuluokkaa.)

Myös teevee tarjosi syöpää. Siskoni kanssa katsoimme, jälkikasvun urvahdettua iltaunilleen, mielenkiintoisen australialaisdokumentin "rintasyöpäperhe". Siinä kolme BRCA-geeniä kantavaa sisarusta pohtii rintojen leikkauttamista syöpävaaran torjumiseksi. Yksi on jo syöpään sairastunut, ja toisen sisaruksen ennalta ehkäisevässä mielessä teettämä rintojen poisto ja korjausleikkaus kuvataan henkisenä ja fyysisenä projektina aika estottomasti. Toivomme hartaasti, ettei filmi ole meidän siskos-triollemme mikään sopeutumisvalmennuskurssi tulevaa varten. Itselleni geenin olemassaolo merkitsisi terveen rinnan poistoa, mitä en suuremmin surisi, mutta sairautta tai sen todellista pelkoa geenin muodossa en sukuuni soisi. Vielä sopii toivoa, etten pahamaineista BRCA1 tai BRCA2 -geenivirhettä kanna, sillä vastaukset viipyvät vielä jossain välillä amsterdam-oulu.

Syöpä viivähtää hetkisen mielessä myös koskikeskuksessa. Kahvilassa harjaantunut silmäni huomaa viereisen pöydän rouvan kiharat peruukiksi ja kaarevat kulmat piirretyiksi. Vaatekaupassa pikkuneidit tekevät kesämekkovalintoja, ja itse kiertelen hajamielisesti perässä. Lyhyenkin kauppavisiitin aikana ehdin bongata roosa-nauha -logon ja mainoksen proteesikäyttöön suunnitelluista rintaliiveistä. Proteesi, teevee, sairaalasoitot, mielleyhtymät... Ei tätä syöpää pakoon pääse, mutta ei toisaalta ole tarviskaan. Tauti on vastakin osa elämääni, ja kulkee siellä missä minäkin. Kuten nyt vaikka tampereella tai firenzessä.