Jotenkin tuo kello tulee aina mieleen lojuessani sohvan pohjalla day after. On pesty ja lingottu, mutta yhä käy. Tämän kertainen day after sattui tiistaiksi, lasten oikeuksien päiväksi. Aamupäivä kului unilla, mutta kahden kieppeillä aukeaa kotiovi, ja reipas kuopukseni huutaa tervehdyksensä:
- Terrrve! Mitenkäs täällä on jaksettu? Onkos ollut huono olo?
Jos olikin ollut, eipä ollut enää. Arkielämäterapia alkoi välittömästi. Läksyjä, kauppareissu, brasilialaista kanapataa (perheelle), kokeeseen kuulustelua, välissä voimien keräystä silmäluomien takana ja päivän huipennuksena downtown abbey. Oh, yes my lord, toistan carsonin perässä ja kumarran kevyesti granthamin jaarlille. Mikä ääntämyksen ja tapatietouden oppitunti! Kaikesta sitä keski-ikäinen nainen saa kicksinsä. Ja kuljettaahan tunti aateliston ja heidän palvelijoidensa seurassa pois sytoelämästä. Onneksi miss hughesin löydös oli hyvänlaatuinen, kaksikymmentäluvulla ei sytostaatteja tunnettu.
Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin, luojan kiitos, tunnetaan. Itse olen saanut nelivuotisen sairaustaipaleeni aikana kaksikymmentäseitsemän solumyrkkytiputusta yhdistelmähoidolla, joista viimeiset kuusi tänä syksynä. Nyt pidetään viiden viikon tauko pet-ct:tä varten, mutta seuraava hoitokerta on varmuuden vuoksi varattu jo ennen joulua, omasta vaatimuksestani. Kuukausi sitten ultrassa näkynyt "solidi muutos" ei kuulostanut ihan tahrattoman puhtaalta pyykkäystulokselta. Sitä kohti kuitenkin, katsotaan tarvitaanko tavoitteeseen uusia pulvereita.
Niin kauan hyvä, kun hoitovalikoimassa löytyy. Tänä syksynä olen sytyttänyt kynttilän liian monelle matkatoverille, liian moni blogi on vaiennut kokonaan. Rintasyöpäsisko miran viimeiset viikot olivat kivun täyttämiä, ja muutamia päiviä ennen kuolemaansa hän kirjoittaa olevansa valmis kohtaamaan tulevan. Pyhäinpäiväviikonlopun teksti kertoo enemmän kuin siihen käytetyt sanat: kun kaikki viedään, jää jäljelle vielä rakkaus. Pyyteettömänä, katkeroitumattomana, kauniina. Nyt nuori äiti valvoo lastensa unta siellä, missä ei kipua enää tunneta.
Yhtäkkiä käsitän, kuinka oikeutettu lapseni onkaan saadessaan huikata ovelta "Terrrve!" Se, ettei äiti ole täysin terve, on loppujen lopuksi vain pelkkä sivujuoni.
22 kommenttia:
Tämä syksy on ollut synkkä monella tapaa, mutta lumi tuo vähän valoa ja joulun odotusta. Siitä pitää muistaa olla onnellinen, että tätä jatkoa on jo näinkin paljon saanut. Tammikuussa omastakin diagnoosista tulee jo kolme vuotta. Ja sä olet ollut todella tärkeä tukihenkilö tällä taipaleella. Kovasti toivon ja pyydän kauniin puhtaita kuvia sulle ♥
Olet mitä ilmeisemmin saanut pahisgeenin lisäksi myös sitkeys- ja positiivisuusgeenin. Ei tuommoista kykyä toipua ja jatkaa taivallusta monen pesu-, linkous- ja kuivauskierroksen jälkeen ole muilla kuin sinulla ja sinun kellollasi.
Kuvista ei vielä liikoja odotella, mutta paljon parempaa toivon kuin mitä ultra kuukausi sitten näytti.
Hyvää hoitotaukoa ja rauhaisaa adventin aikaa! ♥
Mukana vaelluksella. Pehmeän suloista kynttilänvaloa teidän perheelle täältä etelän lumimyrskystä! Maija, Riikan sisko
Olenkin miettinyt, mitä sinulle kuuluu. Bologisi arvo oli suunnaton kesän kynnyksellä, olet ensimmäinen vertaissisko, jonka netistä löysin. Minulla on vain hienopesuohjelma = 6 sytoa takana ja se tuntui ihan riittävältä myllytykseltä. Minäkin käyn valkoisessa talossa - vielä sädehoidot jäljellä. Voidaan hyvin. t. Polyanna
Ihana kuulla susta! Tärkeintä on lapset ja ne on ihan tyytyväisiä vaikka äiti onkin välillä vähän väsynyt.
Huomenna alkaa joulun odotus, odotellaan myös hyviä pet-ct kuulumisia!
Juuri niin asiaa taasen, alusta loppuun. Sitä kaikken parhainta oloa toivon minä sinulle ja mahdollisimman leppoisaa joulun odotusta.
Olipas ihana lukea kuulumisia pitkästä aikaa. Monesti olet ollut mielessä, mitä mahtaa kuulua. Lämpöistä joulunodotusta sinulle ja perheelle!
Kiitos taas Tiina! Kiitos myös abbey-raportista, olin nääs reissussa enkä nähnyt :)
Ihanaa joulun odotusta sinne ylös koko perheelle!
Lämmin tervehdys Tiina!
On sinua pyöritetty, väännetty ja käännetty, mutta EI lannistettu!! Ja se on se tärkein.
Ihana oli taas lukea kuulumisiasi ja siitä, että nautit arjesta täysillä. Coktailit vaan "maistuu" ja valmiina olet taas kokeilemaan vaikka jotain uutta variaatiota. Niillä mennään eteenpäin onnellisena ja kiitollisina.
Toivotan jo tässä vaiheessa oikein siunattua ja rauhallista Joulua! Edelleen toivottelen myös kauniita maisemia, niin ulkona kuin "sisälläkin" =)
-hoitsu Kati
Hyvää Joulua ja voimia Tiinalle ja perheelle, olette rukouksissa!
Lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi tässä kohden vuotta. Jokaisessa kohdassa.
vintti
Voi tiinasein kuinka hyä kirjoitus taas. Terve sinnekin! Ja kuilumisia olisi mukava kuulla :)
Kop...kop...kaikki hyvin tiina?
Hei Tiina!Ja mitä sinulle kuuluu ja kuinka voit?Toivottavasti hyvin :)
pike... Voimia ja kauniita keväthankia!
Onko kaikki hyvin?
Tiinaa! Mitä sulle kuuluu?
Täällä aletaan olla huolissaan!
Tiinalla kaikki ok, hoidot jatkuu. Lupasi työ- ja muilta kiireiltään lähiaikoina kirjoitella. --tiinan mies
Kiitos tiedosta ihana Tiinan mies.
Kiitos tiedosta,odotamme innolla ensi postausta! =)
Tiina, olen seurannut blogiasi jo kovin kauan. Olet tullut tärkeäksi. Hienoa, että olet töissä ja säkenöit siis monelle ja monella tapaa. Oma tyttäreni, esikoiseni 1/4, on myös opettaja (esi- ja alkuopetuksen sekä historian). Positiivinen, kannustava, iloinen, rehellinen, äidillinen tyyppi pärjää siinä työssä - luulisin. Tyttöni on vasta 26v.
Oi ystävät, kiitos huolehtivaisuudestanne! Olen ollut äärettömän laiska blogisti, ja tyytynyt tiedottamaan uusista käänteistä vain facessa ja tekstareilla. Työ vie aikansa, samoin muu elämä. Aikansa vie sopeutua myös uusiin ja muuttuviin tilanteisiin.
Lämpimät terveiseni teille kaikille, tammipakkasista huolimatta. VAloa kohti mennään!
Lähetä kommentti