perjantai 5. lokakuuta 2012

kysymyksiä ja vastauksiakin

- Leikattaisiinko vähän sinun hiuksiasi, kun ovat niin kasvaneet? kyseli äiti kuusivuotiaalta tiinalta.
- Kuulepas, pitkä tukka on kuin kaunis kesähattu, vastasi tiina, ja välttyi hiustenleikkuulta tuolla kertaa. Ekaluokan kuvassa hiukset ovatkin sitten jo mallia polkka, etutukkakin viivasuora. Voi olla, että tiinaa on täytynyt jollain tavalla lahjoa, sillä pitkät hiukset ovat aina olleet minusta kauniit.

Hiustenleikkuuhommiin sitä piti kuitenkin taas ryhtyä, kun hiukset alkoivat tippua tukkoina kolme viikkoa ensimmäisen sytosatsin jälkeen. Silti, kauniin tukan onnistuin taasen löytämään. Yhtä kauniin, kuin kaunis kesähattu, ja niin aidon, että menee melkein täydestä itsellenikin.

- No? utelee mies, kun kyyditsee minua keskiviikkoaamuna tuttuun osoitteeseen sairaalarinteelle. Vieressä istuva rouva näyttänee juuri siltä, kuin pahempikin PM vaivaisi.
- Ilon kautta, vastaan. Ei passaa valittaa, niin kauan hyvä, kun tähän osoitteeseen saan kulkea. Kolmen viikon kierrossani on pari päivää, jotka voisin skipata, mutta muutoin olen kunnossa ja kiireinen. Keskiviikkona sytot ja unta, torstaina tikkaria ja unta ja viimein perjantai-iltana ylösnousemus sängyn pohjalta, luutu käteen ja ikkunoiden kimppuun.

Viikonloppuna testaan vielä kuntoni. "Afrikan joki, neljä kirjainta?" Täytyy olla vaal. Sanomalehden viikonloppuliitteen ristikko sujuu jahkailematta, yhden tähden hidato menee minuutissa, viiden tähden viidessä minuutissa. Sunnuntaina pyöräilen kahdeksan kilometriä ystävän luokse lounaalle, jonka saan alaskin jälkiruokineen kaikkineen. Kyllä vain, maanantaiaamuna olen valmis työmaalle.

Töihin tekevän mieli. Kun emon kaikki poikaset, nuorinta myöten lähtevät aamulla kouluun, jäisinkö kotiin? Neulomaan sukkaa? Kuuntelemaan yleykköstä? Kutomaan ryijyä? Kestopreesensin, epäyhtälöiden ja haiku-runojen kesken ei jouda miettimään turhia, joskin jotkut pakolliset asiat on hoidettava. Puhelin soi ja hälyttää "peltsi soittaa".. Langan päässä onkin tärkeitä kysymyksiä:
- Niin sitä vaan että tekisinkö mää ensin läksyt vai söisinkö välipalaa?

Ihana ekaluokkalainen!



Ja ihana seiskaluokkalainen ja siunattu kotitalous!


Ja (useimmiten melko) ihana ysiluokkalainen, joka saavutti mopoiän elokuisen perjantaina, on saanut mopon ja kohtsillään ehkä mopokortinkin..


Näitä kuvia katsoessa alkaa emonkin ruokahalu vähitellen palailla. Nam ja maiskis, ystävät!

16 kommenttia:

rk kirjoitti...

Ja ihana Tiina-äitee! Kiva että löytyi nätti kesähattu ♥

Terhi kirjoitti...

Ihana kuva ekaluokkalaisesta kauniiden talojen ympäröimänä sinitaivaan alla ♥

Ja kyllä se tukanleikkuu oli kauhistus 6-vuotiaana ja pitkään sen jälkeenkin..

Kaikkea ihanaa teille ihkuille! Oli kiva nähdä :)

Nina kirjoitti...

arjen kauneus, se tästä päivityksestä paistaa läpi, näin lyhyesti sanottuna. Tsemppiä niihin päiviin jotka haluaisit skipata. Hengessä mukana täällä edelleen kuljetaan.

vintti kirjoitti...

Paukkuja kaikkiin päiviin, erityisesti toki niin muutamaan skipattavaan.

Arki,perhe,lapset, työ. HIeno yhidstelmä, joka kannustaa kovin.
Lämpimiä ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, hei, hei!
Oli kiwaa nähä lauantaina! Tukka oli nätti ja meno tuntui olevan rouvalla kova... ja onneksi hoidot ovat OYS:ssa eikä Petsamossa!

T. Maikki

Kiara kirjoitti...

Tadaa! She's back. Hienoa. Meillä ekaluokkalainen tekee aina eka läksyt, sitten vasta syö. Samoin tuo isompi :) Ihan uhmakkaita ovat, vaikka näkisin, että ovat nälkäänäkeviä, pitää läksyt ensin tehdä. "Mehän on näin sovittu, äiti!"

Tsempit syksyyn!

Kati kirjoitti...

Kiitos Tiina päivityksestä!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Tiina !!!
pirtsikka

olga kirjoitti...

Tsemppiä Tiina, olet ollut paljon mielessäni!
Minua ihan rupesi itsekseni nautattamaan, kun kerroit ekaluokkalaisen kysymykset. Meillä neiti 13-v, vieläkin soittaa aina koulun jälkeen, että sitä minä vaan, että oon tullu kotiin ja käyttänyt Pipsan, mtä voin ottaa välipalaksi. Tuntuu aina yhtä mukavalta ja kotitalouden aloitus on ollut kova juttu ja mukava testata taitoja kotonakin.

-Olga-

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Tiina!

Joka ikinen kerta se tapahtuu postauksesi luettuani.. Ensin nousee suupielet ja lopuksi tipahtaa kyynel. Ja ei, ei surusta, vaan myötäelämisestä ja ilosta ja varsinkin siitä elämänilosta!! =)

Ja luettu tämänkertainen "tarinasi" on jo aikaa sitten, mutta vasta nyt kommentoitu ;) Odotin postaustasi hyvillä mielin, varmana siitä, että se on arki eikä S, joka aikaasi vie =)

Ihanaa talven odotusta Tiina! Puhtaasta kieliopista puhtaisiin maisemiin, niistä lähdetään!

-hoitsu Kati

pivi kirjoitti...

Sinä oot niin mestari löytämään arjesta kauneutta ja hyvää ! Pistää aina ajattelemaan kun lukee kirjoituksiasi, että se on aina kuitenkin se oma asenne, joka ratkaisee miltä elämä kulloinkin näyttää. Toivon että sinulla näyttäisi kauniilta ja hyvältä, ja terveeltä. Hyviä vointeja ja valoa marraskuuhusi ! terveisiä tampereelta, päivi

Anonyymi kirjoitti...

kop...KOP KOP

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen vähän huolissani...

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Ei huolia, Tiina voi hyvin. Blogin päivittäminen on vain tainnut jäädä työ-, joulu-, lastenkuskaus- sun muiden kiireiden alle.

--tiinan mies

Anonyymi kirjoitti...

Іncredible details right here. My name's Lavonne and I'm eхtremelу glad tο
view your sіte. In fact, I'd love to get in contact with you. Perhaps we could exchange emails?

Look at my blog post conjuration - http://www.universo73.com.br -

Anonyymi kirjoitti...

Quality stuff here on blogger.com, man. I'm happy you've been able to collect all this info here, and I'm loving the way you deliver it. You are making it amusing and you still take care to ensure that it stays intelligent. I think I can learn a lot from you. A useful blog indeed.

My homepage - federal refinance (http://reklamturko.blogspot.com/2013/05/reklam-turko-nabrut-ve-biz-blog-roportaj.html)