keskiviikko 26. lokakuuta 2011

kommenttia kehiin, kavelit!

Kolme vuotta sitten vietin syyslomaa nyttemmin kovin tutuksi tulleessa valkoisessa talossa, osastolla 12. Happiviikset naamalla, neljän tunnin leikkauksen jälkeen olo oli sumea ja ajatukset harhailivat harmaina kuin huoneen ikkunasta pilkottava taivas. Levinnyt syöpä tarkoitti muutamaa kuukautta, parhaassa tapauksessa ehkä paria joulua. Miten aikani käyttäisin? Oliko millään mitään väliä?

Vähä kerrassaan sitä väliä rupesi löytymään. Itse en olisi vuoteen pohjalta löytänyt elämästä mitään mieltä, mutta kaikki hyvä ja kaunis tulikin luokseni, huoneeseen kahdeksan, ykköspaikalle. Tuli tekstiviesti mieheltä: "Meillä on upea elämä, meillä on kolme ihanaa lasta. Olet rakas." Tuli muitakin viestejä, tuli työtovereita vuoteen viereen. Tuli kukkakimppu ja kortti siskoilta: "Pää pystyyn!". Tuli lisää kukkia, tuli enkelipatsaita ja suklaata, ja kaikki tullut muistutti itseäni siitä, millä oli väliä.

Kolme joulua ja kaksikymmentäyksi sytostaattia myöhemmin tiedän edelleen, millä on väliä. Mies kysyi peltoselta pari viikkoa sitten elämän tarkoitusta. Hetken mietittyään eskarilainen vastasi "kavelit". Olen nuorimmaiseni kanssa samoilla linjoilla, vaikken osaa ajatuksiani yhtä hienosti tiivistääkään.

Täydellinen vaste, lukee viimeisimmässä punareunaisessa hoitolehdessäni, ja siitä kiitos kuuluu valkoiseen taloon -ja yläkertaan. Se, että olen ihan täyspäinen, on taas tukijoukkojeni ansiota. Kaikki se välittäminen, soitot, kyläilyt, kävelyretket, kaikki ne kauniit kukat ja pulliin leivottu huolenpito pitivät minua pystyssä ensimmäiset viikot ja kuukaudet. Ne pitivät pystyssä myös vuosi sitten, kun maailma järisi uudelleen, ja tiedän suvun ja ystävien rientävän apuun, kun sitä taas tarvitsen. Kuinka kiitollinen kaikista teistä tukijoistani olenkaan!

Tämän vuoden Roosa nauha -kampanjaan on tehty nettivideo, jossa rintasyövästä selvinneet naiset antavat kiitoksensa lähipiirille. "Videoiden tarkoituksena on kertoa tuen tärkeydestä rintasyöpäpotilaille ja kannustaa suomalaisia läheistensä kiittämiseen", todetaan kiitosvideon esittelyssä. Kiitosta ei liene koskaan maailmassa liikaa, ja haluan edistää tavoitteen toteutumista. Vielä näin roosan lokakuun päätteeksi pistän tänne linkin, mistä voitte käydä katsomassa videot ja lähettää ehkä omatkin kiitoksenne. Vink vink, oman kiitoksensa kirjoittaneet osallistuvat myös arvontaan.

Ja koska te olette ihania, saatte myös osallistua arvontaan. Arvomme peltsin kanssa kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken kuukauden lopuksi muutaman lambin lahjoittaman paperipalkinnon. Sillä nyt annan himpun verran periksi kaupallisuudelle, hyvän tarkoituksen nimissä, vaaleanpunaisin ajatuksin teitä ajatellen.

28 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Täydellinen vaste ♥

Se kiitos on vaan jotenkin jatkuvasti lykkääntynyt.. Nyt kyllä pitäisi hoitaa se kuntoon. Ihanpianjusthetikohta. Kiitos sulle - olet ollut tosi tärkeä tsemppari! Onneksi löysin sun blogisi :)

Katja kirjoitti...

Katsoin jokaisen kiitos-videon ja jokainen oli koskettava. Kiitos sanaa ei voi koskaan sanoa liian montaa kertaan.

Taidanpa heti soittaa äidille ja kiittää häntä. Kiittää siitä, että saimme hänet vielä pitää!! <3

Kiitos myös sinulle kannustavasta blogistasi! Ja toivon sinulle paljon paljon tautivapaita vuosia! :)

Anonyymi kirjoitti...

TÄYDELLINEN VASTE ; )
KIITOS TIINA siitä, että olet olemassa. En tule koskaan unohtamaan sitä ensimmäistä ns. vertaistukea, jonka sinulta sain. Kaiken härhillin keskellä - dg, leikkaus ja jatkumot - sinä olit ainoa, joka ymmärsit.
Sinun kauttasi sain uusia blogikavereita ja vertaistuen merkitys on kasvanut siihen mittaan, mihin pitääkin.
KIITOS TIINA ja kotijoukoille ihan simona terkkuja Turusta ! Ps. kai Peltsi kattoo kuorosotaa, kun siinä on Lordi ?
pirtsikka

MINÄ kirjoitti...

Täällä taustalla taivaltasi seurannut koko kolmen vuoden ajan ja sitkeyttäsi ihaillut.
Kuinkahan monta kertaa olen saanut sinun blogistasi ja kirjoituksistasi voimaa tasoitella oman elämäni kuoppi :)

Kiitos <3

rk kirjoitti...

Kiittelyt jätän muille, mutta lambiarvontaan osallistun kyllä :)

"Täydellinen vaste" on täydellinen sanapari!

lasivasara kirjoitti...

Entisen sukulaisen sairaus sai aikanaan etsimään rintasyöpään liittyviä blogeja. Valkoisen talon kalustoon kuuluvana on kiehtovaa lukea sinun näkökulmaasi, ja tunnistaa tekstistä kollegoita :)

Onnittelut täydellisestä vasteesta, jatkukoon se kauan.

Kati kirjoitti...

Taas se oli itkettävä, koko juttu, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Terkut myös miehenpuolelle ja mukuloille <3

Kati kirjoitti...

P.S. Hups, siellähän oli vanhan ystävän video!

Sirpi kirjoitti...

Ihana, ihana, ihana postaus! Minulla on kristillinen uskoni jonka mukaan jokaisella ihmisellä ja jokaisella elämällä on väliä, ihan loppuun saakka (ja sen jälkeen ikuisesti) eli alkuaikojen pohdintoihisi kommentoin että onneksi itsekin huomasit että elämällä on väliä.
Omalta kohdaltani haluan sanoa että olen kokenut blogisi todella tärkeäksi vaikka olenkin laiska kommentoimaan. Lähipiirissä on ollut syöpiä, paremmin ja huonommin päättyneitä, ja on ollut silmiä avaavaa lukea sairastuneen ajatuksia. Ennen kaikkea olen kuitenkin lukenut blogiasi kuvauksena yksilön, rohkean ja ihailtavan yksilön, elämästä. Virtuaalihalaus sinulle <3

Nina kirjoitti...

...samaa mieltä täysin..eli ilman ystäväverkostoani en olisi tällä hetkellä tässä näinkään täyspäisenä:)

täydellinen vaste...kerrassaan kaunista tekstiä:)

Kitsune kirjoitti...

Kiitos linkkivinkistä.

Ja kiitos vertaistuesta tässä vuosien varrella - minullakin niitä tulee pian kaksi - niin sinulle Tiina kuin kaikille muillekin.

Täydellinen vaste, onpa kaunista kuultavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas kerran ihanasta blogikirjoituksesta. Kauniita syyspäiviä sinne Pohjanmaallekin toivottaa Leena Jyväskylästä

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Teksteistä on ollut apua samojen ongelmien kanssa painiskellessa. Myös monet makeat naurut olen saanut tästä blogista, siitä kiitos myös Peltsille :)

Anonyymi kirjoitti...

ilonkyyneleitä
- täydellinen vaste.
kiitos sinulle tiina.
paljon olet opettanut tämän taipaleen aikana elämästä, sitkeydestä, haavoittuvuudesta voimaantumiseen.
Olet tärkeä.
Erityisesti työn keskellä ihmettelen sinua. Niin kuin ei mitään mielen päällä olisi, ja kuitenkin koko elämä.Itse levollisuus, ihmeellinen ihminen.
Nautitaan tästä, elämästä
Halauksin K

Hannele kirjoitti...

Mullekin tulee joulukuussa 3 vuotta leikkauksdesta. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi jatkossakin:))

Anonyymi kirjoitti...

Mukava lukea mukavia uudisia! yhteyden pito on jäänyt luvattoman huonoksi tänä vuonna. Mutta selitys on kyllä pätevä:) Katsotaan joko sunnuntaina saisin parannusta asiaan! Mukavia päiviä Kaveli!

T. Maikki

Päivi T. kirjoitti...

Oulun Digian naiset ovat osallistuneet Lokakuun talkoisiin pitämällä roosanauhaa rintapielessään. Terkkuja sinne!

Adelhaid kirjoitti...

Sulla on niin mahtava asenne tähän elämään! Kiitos sulle siitä, että olet levittänyt positiivisuuden siementä myös meihin "ei-niin-positiivisiin". Mutta kyllä mäkin jo nyt uskon, että elämä on elämisen arvoista ja erittäin tärkeitä on ne kavelit!

Täydellinen vaste ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

tiina kirjoitti...

Kiva, kavelit! Kiitos jokaisesta kommentista! Ihan pinkiksi muutuin itsekin niitä lukiessani. On se vaan niin, että antaessaan saa jne.

Roosa kuukausi jatkuu, tyttölapsiperheessä.. Ja jatkuu se muutenkin. Vaaleanpunaisia nauhoja on näkynyt rintapielissä, ja päivi, ehkä huomasit että miehenkin päälle oli pistetty pinkkiä männä perjantaina:)

Arvontaan päästään, kun täti vähän kuntoutuu tästä flunssastaan, jonka onnistui hankkimaan syysloman päätteeksi. Nyt ei oikein kulje ajatus eikä mikään muukaan paitsi räkä, vaikka tämän päivän kävinkin takomassa hommia. Oijoi.

Anitta kirjoitti...

Vaaleanpunaisia ajatuksia tältäkin suunnalta. Täydellinen vaste, mikä ihana sana. Nautinnollista syksyä!

Kiara kirjoitti...

:) Ihana. Kiitos-videot katson kotona, jahka pääsen koneella kiinni videoihinkin.

Kiitän sinua tästä blogista. Kiitoksia olen viime aikoina jaellu monille muillekin. Olen oppinut, että ei kannata pantata niitä, vaan jakaa eteenpäin.

Ja Peltsille terkkuja, että hyvähyvä. Kaveleiden lisäksi perhe ja suku on tärkeää elämässä. Siinä sitä ollaan asioiden ytimessä.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkä ja monivaiheinen on ollut sinunkin polkusi syöpälandiassa. Sitkeä sissi olet ollut ja asenteesi on kohillaan. Täydelliseen vasteeseen on hyvä päättää matka tällä erää.
Oma matkani jatkuu vielä, voisi sanoa että hyvä näin. Kävin lääkärini luona valkoisessa talossa ja hän oli sitä mieltä että hyyryläiseni tuossa pallean kupeessa voi niin hyvin ja paksusti että aiheuttaa nämä keuhko-oireet. Otamme käyttöön järeämmät aseet ja tuhoamme sitä säteillä pari viikkoa. t. pete

Rooma2010 kirjoitti...

Hei Tiina
Entinen naapuri Pihlajakujalta eksyi lukemaan blogiasi. Olen lueskellut nyt blogiasi useana päivänä liikutuksen kyyneleet silmissä, miten elämä on teidän perhettä kuljettanut. Ihanaa kuulla, että nyt näyttää hyvältä.
Lapset ovat kovasti kasvaneet viime näkemästä ja teille on tullut samanniminen koiravauva kuin meillekin. Voimia Sinulle ja terveisiä koko perheelle. Olisipa kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
-Jaana-

Kirooileva siili kirjoitti...

Voi kuinka herkistäviä nuo kiitos videot olivat, vasta sinun blogisi kautta ne löysin! Olen useinkin käynyt blogiasi lukemassa, laiska olen kommentoimaan.. ja lisäsin tänään blogisi seuraamieni listalle! Olen ollut myös laiska bloggaaja tänä syksynä, mutta jos sitä taas ahkeroisi sen parissa. Vuosikontrollissa olin tänään, ensimmäisessä sitten viime syksyn rs diagnosoinnin jälkeen.
Toivon jatkossakin täydellistä vastetta sinulle!! Mukavaa syksyn/talven ja pakkasten odottelun jatkoa! :)

Terhi kirjoitti...

Petelle tsemppiä ja täydellistä osumatarkkuutta & vastetta säteisiin!

Toivottavasti Tiina on jo päässyt räkätaudista. Enkä siis ajattele arvontaa ;)

Kaikille tasapuolisesti hyvää viikonloppua!

tiina kirjoitti...

Kiitos vielä viimeisistä kommenteista pihlajakujalle ja muuanne! Kiva kuulla teistä ystävistä, läheltä ja kaukaa. Nähdäkin olisi kiva:)
Petelle niitä tehokkaista tehokkaimpia säteitä hyyryläisen karkoitukseen!

Täällä päässä pieniä teknisiä ongelmia, miniläppärini kieltäytyy heräämästä horroksestaan. Onneksi, harvinaista kyllä, takuuaika on voimassa. ARvonnat on suoritettu tiukan virallisen valvojan toimesta, mutta kuvat pitäisi saada tänne, jotta voisitte todistaa tapahtuman:) Tämän talon muut koneet ei oikein tottele minua, siksi siis päivitys viipyy..

Flunssasta olen ihmeekseni toipunut, lähes täysillä taas mennään, tapahtumasta toiseen. Tähän viikkoon on mahtunut jo kaksi konserttiakin, ja huomenna on luvassa taas yksi, samalla on wanhojen ystävien kokoontuminen. Teatterilla on ilmassa hilpeyttä, hartautta ja haikeuttakin -yksi on joukosta pois. Pyhäinpäivän kynttiläni syttyy ebballe.

Anonyymi kirjoitti...

Minä kiitän sinua elämänmyönteisestä ja valoisasta blogista, joka koostuu taitavasti kirjoitetuista jutuista.

Eksyin blogiisi keväällä, kun etsin tietoa rinnastani löytyneen patin jälkeen. Patti osoittautui muutaman viikon tutkimusten ja niiden tulosten odottelun jälkeen hyvänlaatuiseksi sidekudoskasvaimeksi. Jäin kuitenkin seuraamaan blogiasi.

Maamme on pieni ja joskus vanha sanomalehtimedia sekä tämä uudempi bittiavaruus kohtaavat toisensa, sillä kesällä tunnistin eräässä kristillisessä lehdessä olleen muistokirjoituksen kertovan ystävästäsi Ebbasta.

Kiitän sinua, että haluat jakaa elämääsi tämän blogin verran!

Elina H, 35v, Itä-Suomesta

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kauanko kävit hoitoja läpi levinneisyyden jälkeen, kunnes alkoi tehota ja tauti pysähtyi? Löytisin varmaan tiedon blogiasi selaamalla, mutta olo on niin tuskainen, että ajattelin, että saisin ehkä selkeämmän vastauksen itselleni näin...

Olen ihan ulapalla termeistä ja kaikesta, tiedän vaan, että äitini on samassa tilanteessa (maksaan ja luustoon levinnyt. Rinta poistettiin vuonna 2009 ja nyt syyskuussa todettiin levinneeksi. Mitenhän lie tuokin mahdollista, vihaksi pistää...). Eka hoitosatsi ei auttanut mitään ja pesäkkeitä tuli samoihin paikkoihin hieman lisääkin. Uutta satsia tulossa sädetyksien jälkeen.


Onko siis mitään toivoa taudin pysähtymisestä tai edes etenimes hidastumisesa, kun ekasta hoidosta ei ollut apua?

Meidän perheessä ei kamalasti tästä puhuta... saatika halailla.


Terveisin,

huolesta ja surusta sekaisin oleva mukamas aikuinen lapsi.