perjantai 4. maaliskuuta 2011

varaosaelämää

Lähes kolme viikkoa hoidosta ja olen taas ihan tavis. Supervoimani ovat kadonneet kortisonivaikutusten hiipumisen myötä, ja tehotytön tilalla on peruspohjalainen perheenemäntä, joka haluaisi aamuisin nukkua vielä viisi minuuttia. Ja jota välillä väsyttää ja piskin pissilenkille lähtiessä laiskottaa.

Muutoin olo on mainio, kuten tässä vaiheessa sykliä kuuluukin. Hoidosta ei muistuta enää kuin tunnottomat jalat ja nenästä aamuisin tippaseva veri. Tuntopuutoksia en enää edes huomaa, ja nenäverenvuotokin on vain esteettinen ongelma, lähinnä itselleni. Kun aamuisin katson peilistä kaljua ja rinnatonta muukalaista, jolla on kortisonin leventämät leukaperät ja saman lääkkeen aikaansaamia finnejä siellä täällä, voin vain todeta, ettei naispaholaiselta puuttunutkaan enää kuin punainen pukinsorkka nenän alta.

Koira saa tyytyä naispaholaisen seuraan varhaisella lenkillämme, mutta ennen aamupalaa olen jo edustuskunnossa. Varaosat ovat paikoillaan, pahimpiin koloihin on taputeltu pakkelia ja kulmakarvatkin on nypitty -ei kun piirretty. Kaksi kauniisti kaartuvaa linnunsiipeä, ei mitään suttuisia siittiöitä, kuten kampaajani opasti. Välillä siivet ovat lempeät, välillä vähän tuimemmat, piirtäjän fiiliksen mukaan, ja niillä fiiliksillä mennään sitten koko päivä -paitsi jos käy niin kuin on käynyt, että hikinoro tai käsi pyyhkäisee kajalit kadoksiin. Koska minulla ei tietenkään ole meikkikynää matkassa, voi uudet siivet piirtää vaikka sakuralla. Täydestä menee.

Varaosaelämä on oikeastaan ratkiriemukasta. Jos kahvilassa sattuu riisumaan takin ja hanskojen lisäksi myös peruukin naulaan, voi sen ottaa elämää rikastuttavana ja riemastuttavana kokemuksena. Yhtä riemastuttavaa on huomata kesken lattian luuttuamisen, että oikea rinta on tipahtanut lattialle ja koira tutkailee sitä kiinnostuneena. Hauskuutta voi hakea (ainakin jälkikäteen) myös proteesin perässä sukeltelusta hotellin uima-altaassa. Hauskaa, riemullista ja rikasta, sitä tämä elämä on, varaosilla tai alkuperäisillä. Sytostaateilla, muilla myrkyillä tai luomuna. Sivuvaikutuksilla tai ilman.

Moni on kysellyt, odotanko jo kovasti hoitojen loppumista. Että joko tämä sytoelämä kyllästyttää? Tautivapaan kevään pitäisi olla yhden hoidon päässä, mutta vasta maaliskuun viimeisen päivän tietokonetomografian jälkeen tiedetään paremmin. Tottahan toivon, enemmän kuin mitään, että tauti olisi tällä erää selätetty, mutta luvassa on korkeintaan hoitotauko, ei hoitojen loppuminen. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, lienee taas luvassa suonensisäisiä ystäviä, ehkä jotain muutakin hoitoa.

Siksi varaosaelämä on oikeastaan ratkiriemukasta. Siksi sytoelämä on rikasta. Siksi sivuvaikutukset ovat vain pieni hinta siitä, että saan lisäaikaa. Lisää arkea, arkea ja välillä juhlaa, ja näin hiihtoloman kynnyksellä juuri sitä juhlaa. Perheen omat tähtihetket ja pikkuretket ovat juhlaa parhaimmillaan, ja juhlaa on luvassa myös keisarinnan hovissa, puolen suvun voimin.
Tähtihetkiä meille kaikille!

30 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Ihanaa arkielämää ja hoitotaukoja sinne pohjoisen puoleen.
Täällä aurinko hiukan lupailee, mutta pilvien takana vielä. Jotenkin on kuitenkin keväinen tunnelma juuri nyt.
Hyvää laskiaista ja naistenpäivää, tippuvilla täytteillä tai ilman.

olga kirjoitti...

Aina minä ihmettelen, miten jaskat sairautesti kanssa noin positiivinen olla. Sen olen kyllä myös itse pitänyt ohjenuorana, että jos tänään on asiat hyvin se riittää.

Toivon sinulle tauti-ja hoitovapaata aikaa. Tänä kevään kynnyksellä tuntuu, kun ilmakin olisi huumaavampaa kun vuosiin.

Ihanaa lomaa sinulle ja teidän poppoolle !

Terhi kirjoitti...

Piiiiiiiiiiitkää hoitotaukoa, paaaaaaaljon hyvää arkea, leppoisaa laskiaista ja lomaa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaista reissua keisarikuntaan toivottelee naapurin koirahoitola :)

Anonyymi kirjoitti...

saat kyllä koko tunneskaalani liikkeelle kynäsi/näppäimistösi kautta. kyyneleet iloa ja myötätuntoa.
hyvää kuningattarellista matkaa.ansaittua lomaa.
t. s, pylly kipiänä,
heppaleiriltä
( em. selvennyksen vuoksi )

Anonyymi kirjoitti...

Nautitaan vaan arjen pikkuhetkistä ja alkaanesta hiihtolomasta!
Viime viikolla oli kyllä vaikea löytää jotain positiivista sytoelämästä kun kärvisteli tuolla sängyn pohjalla, mutta tulevalla viikolla niitä tuntoja ei enää muistella. Lisäaikaahan sitä haetaan ja maaliskuun lopulla kertoo tohtoritäti taas lisää totuuksia. Mutta ennen sitä lomailkaamme !t.pete

Adelhaid kirjoitti...

Toivotaan TT:stä hyviä tuloksia ja sitten pitkää hoitotaukoa!

Ihanalla positiivisuudella otat tämän kaiken! Mä vielä opettelen olemaan iloinen pienistä asioista, kuten siitä, että on hyvä tissinkorvike ja pään sijaan ajelen säärikarvoja. Naiseuden pieniä iloja.

Ihanaa hiihtolomaa koko perheelle!

Nina kirjoitti...

yes..tuosta peruukista naulakkoon nousi elävästi mieleen tilanne kun yksien juhlien jälkeen jatkot oli yökerhossa, tanssittiin sen verta tiukalla tahdilla, jotta hiki valu noroina..naisten vessassa sitten nostettiin vaan peruukkia ja kuivattiin alta:) kaikilla ei ollu noin helppoo kampauksen pitäminen;)tosin oli niin kuuma, että teki oikeesti mieli viedä peruukki narikkaan, takin seuraksi;)
Kyllä...jatkoajalla eläminen on käsite joka meille kaikille merkitsee niin omanlaista tunnelmaa ja mielialaa. Hoitotauko on hyvä tavoite ja se mielessä varmasti jaksaa sietää mömmöt ja jälkivaikutukset.(Ystävistä sinä kirjoitat, mutta itse en kyllä hyvällä tahdollakaan niitä ystäviksi jaksaisi kutsua;)

Ihanaa lomaa pesueellesi!:)minä revin niitä arjen tähtihetkiä työmaalla koko viikon;)(oikeesti todella tykkään hommastani)ja loppuviikosta Hopeasomman loppukilpailut Vuoktaissa tuon typykän kanssa ohjelmassa:)siinä meidän hiihtoloma ohjelma:)

Tilu kirjoitti...

Kuten Adelhaid edelläni muistutti, on tuossa karvattomassa ajassa ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse ajella sääri- eikä kainalokarvojakaan. Nuo molemmat hommat on taas alkaneet hiusten kasvun myötä, muttei onneksi pelkäämiäni rinta- eikä partakarvoja ole kasvanut ajeltavaksi. Ajattelin noiden jälkimmäisten ilmaantuvan Tamofenin sivutuotteena.

Oikein leppoisaa hiihtelylomaa koko porukalle!

Kiara kirjoitti...

Aurinkoa! Ja piiitkäää hoitotaukoa.

rk kirjoitti...

Tilu, partakarvat tulevat vasta iän myötä!!!
Piiiiiiiitkääääääää hoitotaukoa minäkin toivotan, ainakin useamman vuoden pituista.
Hyvää lomaa ja Itävallan matkaa! Kiva että pääsette taas reissuun.

tiina kirjoitti...

Kiitos ystävät terveisistä ja kuulumisista! Kirjoitin äsken pitkät terveiset teille kaikille, mutta bittiavaruus nielaisi ne kaikki.

Mutta yleisesti ja yhtäläisesti teille kaikille terveiset ladulta! MM-kisojen naisten 15 km:n inspiroimana sivakoin merelle ja takas. MAtka taisi jäädä puoleen oslon lenkistä, mutta maalissa olin takuulla yhtä väsy kuin johaug:) Luulin jo näkeväni näkyjä, kun kotimatkalla ratsasti neitokaisia vastaan keppihevosilla.. Mutta sitten muistin, s:) HIh.

JA nam, naapurin koirahoitola. ARvatkaapa kenen pullia tänään pisteltiin päiväkahaveella?

JA tosiaan, säärikarvoja ei ole ollut ikävä. Mutta jospa kesän korvalla taas sheivataan, sheivataan!

Liukasta laskiaista ja pitkiä pellavia! (VAi olisiko akuutimpaa toivoa pitkää tautivapaata:)

Kati kirjoitti...

Tyypillistä Tiinaa! Osaat repiä ilon sieltä, missä sitä on ja viis veisata ikävälle seuralaiselle.
Riemullista matkaa koko sakille ja terveiset ruhtinattarelle vanhempineen <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnellista lomaa ja täysin tauditonta ja hoidotonta elämää!
Jospa tässä itse saisi vielä jatkoaikaa - taistelutahto joskus häviää, kun "matto vedetään alta".

Aurinkoista kevättä,
Ebba

tiina kirjoitti...

Ebbaseni: takapakki on aina takapakkia. Taistelutahto kerätään murusista, mutta sitten taas mennään. Pää pystyssä ja rinta rinnan.
Ajatuksin mukana savossa!

Kitsune kirjoitti...

Kyllä kai tuohon positiivisuuteen jokin myötäsyntyinen lahja tarvitaan. Vai voiko "tiinan asenteen" elämän myötä oppia tai omaksua?

Ihanaa lomaa!

rk kirjoitti...

"Persoonallisuus on kohtalaisen pysyvä ominaisuus", sanoo psykologian kirjani! Että voi, voi, meitä kiittämättömiä js kiukkuisia, jos näin on. Silti, on tämä elämä aina joskus kivaakin.
Tiinalle ja perheelle iloista Itävallan matkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Oikein ratkiriemukasta matkaa ! Perillä on varmasti hienot ilmat ja maisemat. Vointeja ja jaksamista sinulle Tiina !!!
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Riemukasta ja virkistävää reissua hoviin!
Ilona

Leena kirjoitti...

Täältä keskisestä Suomesta lämmin tervehdys ja kiitos taas ihanasta kirjoituksesta. Me muutkin syöpäläiset saadaan niin paljon voimaa sinun kirjoituksistasi, että ne auttavat kovasti eteenpäin. Mukavia kevätpäiviä teille sinne pohjoiseen.

Kaisa kirjoitti...

Terveisiä Englannin narsisseilta ja Norwichin äiti Julianalta, häneltä, joka vastoin aikansa ajatusta itsepintaisesti sanoi, että all shall be well, kaikki kääntyy hyväksi.

Palasimme matkalta yhden tutun syöpäpotilaan matkan päättymisen hiljentäminä. Mutta sitten luin blogisi ja ajattelin taas kerran: olipa elämä minkä varjostamaa tahansa, onnellinen se, joka uskaltaa elää rohkeasti jokaisen saamansa hetken.

Juuri tänään elämänvoimasi tuntuu erityisen rakastettavalta. Arvaan sen kääntöpuolen, mutta siitä huolimatta olet saanut hämmästyttävän lahjan rohkaista muita.

tiina kirjoitti...

Kiitos terveisistä!

Täällä vässähtänyt mutta niin onnellinen matkaaja istahtaa hetkeksi koneen ääreen. Viime yönä kotiuduimme neiti keskimmäisen kera siinä kolmen korvilla -ja aamuksi piti tietysti ehtiä töihin. Niin ja labraan. Sieltä tuli odotettuja tuloksia, joten huomenna sitten luvassa sitä rentoutuspuolta sairaalasängyssä. Kuulumisiin myöhemmin, kootusti totean vain että kivaa oli reissussa.

Kolmentoista tunnin kotimatkan, neljän tunnin yöunten ja työpäivän jälkeen toivotan kaikille kauniita unia..

rk kirjoitti...

Tuon tekstin jälkeen jo haluaakin toivottaa levontäyteistä sairaalapäivää, niin kornilta kuin se kuulostaakin! Sinne töihinhän oli ihan pakko mennä, tottakai?
Mukava kuitenkin, että nautit reissusta ja pötköttelet nyt jo sikeästi unten mailla.
Voimia viimeisiin tikkaripäiviin!

Terhi kirjoitti...

Sä olet ihan mahdoton! Ja tänään on sitten painettu töitä ja hiihdetty..

Kiva, että matka meni hyvin ja olet voimissasi :)

tiina kirjoitti...

Päätin selvitä tällä erää kahdella saikkupäivällä, joista toinen kului siis sairaalassa. Hyvin jaksoin, kun torstain työpäivän ohjelma oli mitä virkistävin:) Kiitos ihanaiset kollegani!

Nyt vaatii raitis ilma ja hiihtolenkki veronsa. Öitä, unia, kauniita sellaisia!

savisuti kirjoitti...

Terveisiä yhdeltä monen varaosan turvin jatkoaikaa viettävältä! Täältä lähtee aina hymyssä suin lukemasta, kiitos sinulle! :)

Kitsune kirjoitti...

Etpä ole ehtinyt laakereillasi lepäilemään reissusta palattua.
Itävallan keisarinnan hovikuulumisia odotellessa toivottelen mukavaa viikonloppua!

Kiara kirjoitti...

Hienoahienoa. Kiva kuulla, että olet vauhdissa.

Möme kirjoitti...

Eksyin syöpäaiheisen käännöstyön tiimoilta tänne blogiisi. Kirjoitat koskettavasti ja hauskasti! Toivon voimia sinulle ja paljon valoa elämääsi!

savisuti kirjoitti...

Hei, taas täällä! Sain Beautiful blogger-tunnustuksen ja haluaisin ojentaa sellasen sinullekin. Käy hakemassa blogistani, ole hyvä! :)