tiistai 22. helmikuuta 2011

pukkaa kiirettä ja uutta tukkaa


Pakkanen on koetellut viime aikoina kansaa, ja on se koetellut kansankynttilääkin. Joka kuitenkin kutsumuksensa tuntien potkuttelee työpaikalleen joka aamu, villahuiviin kääriytyneenä ja lasit huurussa. Potkuttelee urhoollisesti, kaurapuuron voimalla, vaikka moottori on nihkeä ja näkyvyys heikko. Vaikka koneesta valuu norona öljyä, pääsee potkuttelija aina maaliinsa, ottaa höyryävän teemukin käteensä, aukaisee päiväkirjansa ja kiitollinen saadessaan aloittaa työpäivän.


Kutsumusta ja työniloa testataan uudelleen päivän välituntivalvonnoissa. Pakkasta on kuitenkin jo kymmenen astetta vähemmän, aurinko paistaa ja pikkuapinat ovat kiltisti häkissään. Vatsassa lämmittää kalapasta ja kirjakauppiaan tarjoama pikkumunkki. Hyvä ruoka ja parempi mieli -voiko sitä työltään oikeastaan enempää edes vaatia?


Tässä vaiheessa sytoilua, kun karboplatiinin etova vaikutus on väistynyt palitakselin aiheuttaman hillittömän ruokahalun tieltä, on pelkkä lounaskin riittävä syy saapua työmaalle. Sytostaattini sisältänevät muun myrkyn lisäksi myös aromivahventeita, sillä kaikki maistuu. Ruoka-ajat pitää katsoa kellosta, sillä muuten söisin jatkuvasti. Minulle maistuisi vesiriisipuuro ja koulunäkkäri, veteen säilötyt tonnikalahiutaleet ja vauvan maissinaksut, puhumattakaan pakastimen aarteista, kuten vuoden vanhoista leivonnaisen rippeistä -säälittävää. Onneksi tiedän ahminnan loppuvan kohta, ja sivuvaikutusten vaikuttavassa luettelossa vuoroon tulevat seuraavaksi tuntopuutokset käsissä ja jaloissa. Ei ollenkaan niin vaarallista.


Vaarallista ei ole myöskään hiuksettomuus, vaikka elämää hankaloittava sivuoire tämäkin on. En ole ehtinyt edes kaivata omaa tukkaa takaisin, sillä pertsa toimii ihan mukavasti ja palvelusaikaakin sillä on vielä jäljellä. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun eräänä aamuna suihkusta tullessa kuivattelin itseäni kylpyhuoneessa ilmanvaihtokanavan alla ja tunsin päänahassani kutitusta. Hei, hiuksenihan hulmusivat tuulessa! Peili vahvisti tuntemukseni oikeaksi, uutta tukkaahan sieltä pukkaa. Tässä vaiheessa voisi mielessä viritä viisivuotiaan peruskysymys, miksi. Miksi nopeasti jakautuvat solut eivät enää tuhoudukaan samoin kuten syksyllä saadessaan saman annoksen, samaa myrkkyä?


Ja nyt tullaan yhteen työnteon parhaista puolista: Yhdeksältä englannin suullinen koe, sitten tunti yhteistä kirjaprojektia ja se tärkein, eli broilerikastike ja riisi. Välituntivalvonta, pari tuntia tuliketun taiteilua ja päivän päätteeksi vielä englannin suullinen koe loppuluokalle ja seuraavan päivän valmistelua. Huh hei. Hiuksille, myrkyille ja resistenteille en ehdi suoda ajatustakaan, saati että ehtisin kirjoittaa niitä googleen. Olen ainoastaan iloinen, että pukkaa uutta tukkaa ja kiirettä:)

25 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Mullahan ei koko tukka lähtenyt kerralla, vaan niitä lähti valtavat määrät aikataulun mukaisesti, mutta myös uutta kasvoi. Ihan paljas ei pääni ollut missään vaiheessa, vaan pikku piikkiä tuntui päänahassa koko ajan. Mutta kun tukka sitten alkoi kasvaa, niin niissä sytokarvoissa kyllä näkyi kasvuhäiriöitä.

"Kylie Minogue joutui läpikäymään rankat syöpähoidot, joiden seurauksena hän menetti jopa hiuksensa." (IL) Vähän hymyilyttää tuo "jopa hiuksensa"..

Kiva oli taas saada lukea sun kuulumiset :)

rk kirjoitti...

Kiitos aikatauluvastaavalle, että taas on mukavaa luettavaa! Tässä ehti jo luulla, että siellä on hyydytty pakkasiin niinkuin se teidän lämpömittari. Onneksi edes iltapäivisin jo helpottaa.
On se vähän tragikoomista, että ensin surraan hiusten lähtöä ja sitten myöhemmin ollaan huolissaan niiden liian aikaisesta kasvusta.
Syöpäelämää.
Nautippa kuitenkin kiireestä, lounaista ja lämmittävästä auringosta!

Anonyymi kirjoitti...

I am so happy cause you are happy ; ) Happy..happy...happy; ) Kiireiselle Tiinalle paljon etelän terkkuja ja syödä pittää niin kauan kuin ruoka maittaa !!! Keritään keväällä ravaamaan juoksulenkeillä ja syömään kaalia. Hyviä vointeja !
pirtsikka

Kitsune kirjoitti...

Teillä onkin pitänyt siellä ihan hirmupakkasia, itselle melkein pariakymmentä astetta leudompikin rupeaa jo piisaamaan...

Hyvä että ruoka maistuu (muistan doketakselilla olleen saman ruokahaluvaikutuksen, vaikka makuaisti ei edes pelannut).

Mullakin alkoi tukkaa pukkaamaan hoitojen aikana, mutta sellaista aika untuvaista se oli verrattuna siihen mitä sitten myrkytyksen päätyttyä kasvoi.

Kitsune kirjoitti...

(Ja olipa mukavaa että ehdit kiireittesi keskellä kuulumisia päivittää, täällä aloin jo miettiä oletko jäätynyt siellä pakkasessa välituntia valvoessasi kokonaan...)

Hannele kirjoitti...

:))

Hannele kirjoitti...

:))

Adelhaid kirjoitti...

Niinhän ne munkin hiukset vastusti p paklitakselia vaikka aiemmin Taxoterella lähti ja syöpäni tuli Taxoterelle resitentiksi, mutta nöyrtyi paklitakselin edessä. Varmaankaan ei voi vetää mitään päätelmiä hiustenkasvun ja sytostaatin tehon yhteydestä, eihän.

Mukava kuulla, että töissä jaksat käydä ja nautit siitä.

tiina kirjoitti...

Ei ole syöpäpotilas tosiaan koskaan tyytyväinen oloonsa:) Mutta kiitos konkarit, noinhan se on. Ei näistä oireista voi oikeasti mitään päätellä, joten hyvä etten sillä turhia päätäni vaivaa, annetaan resitenttien olla. Kuvat kertovat enemmän, niitä napsitaan 31.3 ensimmäistä kertaa oikein tietokoneella, niin pyysin.

Lisää natinaa: monet ovat kertoneet uuden hiuksen olevan tyystin erilaista, mutta tämä näyttää olevan taas taattua kotimaista laatua. Maantienharmaata väritystä myöten.. Ei ole helppoa, ei:)Ei minulla eikä kylie-toverilla.

Ja ruokahalu sen kun kasvaa. Nyt kelpaavat jo lasten lauantaikarkkipussien jämät ja kaapin makuiset joulusuklaat. Mutta syödään kun kerran maistuu. Muistissa on aika, jolloin ei maistunut mikään ja energia piti ryystää pillillä tehodietasta. Annetaan ruuan maistua!

Ei kun maistuvaa viikkoa teillekin!

Tilu kirjoitti...

Uuden tukan laatu oli minulla kiharaa ja olin niin tyytyväinen sen helppohoitoisuuteen, mutta nyt kun kävin kampaajalla ja mallia lyhennettiin reippaasti, sinne jäi kiharat ja tukka on taas samaa kuin ennen hoitoja.
Ihanaa kun sinulla on työ, mistä nautit.

Kiara kirjoitti...

Kaapin makuinen suklaa on kyllä välissä ihan hyvää :)

Kiva ku kirjoitit ja ilmoitit olevasi täällä!

Erja kirjoitti...

Hiuksista n. 90 % on aktiivikasvuvaiheessa ja 10 % lepovaiheessa, muussa karvoituksessa lukemat päinvastaiset. Luki hän jostain syöpäoppaasta tässä eräänä päivänä. Ja sytot vaikuttaa vain niihin kasvuvaiheessa oleviin. Voisko tässä olla jotain selitystä? Multa läks tukka ekoilla sytoilla, toisilla en huomannut edes sängen häipyvän. Ei siis stressata tästä - nautitaan nopsasta hiustenpesusta ja -laitosta. Ihanaa unohtaa paplarit, kihartimet, hiusvärit, vaahdot ja muut heikunkeikut hetkeksi ;)

Onnittelut Tiinalle töihinpaluusta - itsekin kaipaisin välillä jotain ajatukset muualle vievää. Yhtenä päivänä se onnistuikin, kun tosissani väänsin kela-hakemuksia ja kuitteja.

Nautitaan kevättalven auringosta ja lauhemista keleistä!

Ebba

Anonyymi kirjoitti...

Ilonen sun uudesta tukasta, kiireestä ja hyvästä fiiliksestä! Ja ihana kevätaurinko antaa energiaa!

T. Maikki

Tee kirjoitti...

"Kaapin makuinen suklaa" - mitäs se semmonen on..?! Meillä ei kaapille maistu ainakaan suklaa.. Jotain musta kertoo varmaan sekin, että aina olen saanut sen verran syötyä, ettei ole tarvinut pilliruokkia... Ja poika on tullut äitiinsä - ihan kohtuudella on syönyt, vaikka kuume on ollut korkea 3 vrk ja jatkuu edelleen (viides vrk menossa), mutta on sentään jo alle 39 asteen.

Kitsune kirjoitti...

Jahas, me ollaankin sitten kuvailtavana samoihin aikoihin. Minä sain ylimääräiset ihan pyytämättä ja yllättäen. Tai ainakin melkein.

Kiara kirjoitti...

Sivuhuomiona täältä lähiseudulta, aatella, lämpötilat nousseet kolmisenkymmentä astettaa. Silti pysyttelemme juuri ja juuri miinuksella. -0.5 oli äsken mittarissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kopkop.

Kitsune kirjoitti...

Korjaus, pääsenkin kuviin jo ensi viikolla, ei sittenkään jännäillä yhdessä mitä kuvissa näkyy.

rk kirjoitti...

Eihän täällä blogiemäntää tarvita, kun meiltä juttu käy ilmankin! Kiva, Kitsu, että pääset sovittua aikaisemmin kuviin. Blogistille kanssa hyvää loppuviikkoa - se on huomenna taas viikon paras työpäivä.

Kiara kirjoitti...

Ja hiihtoloman riemuja toivottelen! Tällä korkeudellahan se alkaa nyt, tai siis kohta. Paitsi mulla ;)

rk kirjoitti...

Taitaa blogistilla olla riemut vähissä hiihtolomalla, mutta toivotaan, että tikkarit on hyviä!

tiina kirjoitti...

Onnea kuviin, kitsu!

Blogiemäntä on häärännyt töissä ja vapaalla, hoidellut kotipotilaita (kovakuumeista ja tulehdusarvot pilviin nostavaa angiinaa -ja kenties keuhkotautiakin- sekä perusflunssaa) ja nukkunut pois väsyä -kortisonivaikutukset ovat historiaa taas tältä erää.


Ja lomariemua on luvassa: lääkäri ei suositellut hoitoa kovinkaan lämpimästi ensi maanantaille, kun kuuli että istun keskiviikon lentokoneessa -tarkemmin kolmessa koneessa. LEntokoneen ilmanvaihto on kuulema takuuvarmin pöpölähde, tiesinhän minä sen.

Että sain viikon lisähuilia, hoito siirtyi loman jälkeiselle tiistaille. VAikka olin ihan oikeasti suunnitellut ajoitukset mielestäni erittäin hyvin ellen lähes täydellisesti.. Mutta pääsenpähän hyväkuntoisena itävallan keisarinnan kastejuhlaan!

Nyt lasilllinen alkaneen loman kunniaksi. Kippis me lomailijat ja muu hiihtokansa!

rk kirjoitti...

Kohtuutonta olisi ollutkin viettää loma aikomallasi tavalla. Siispä: Hyvää lomaa ja terveisiä pikku keisarinnalle!

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Kippis lomalle ja terkut täältäkin pikku-keisarinnalle :)

On sitä sitten teilläkin sairasteltu. Toivottavasti kaikki voivat jo hyvin ja loma voi alkaa hyvissä merkeissä.

Kitsune kirjoitti...

Hyvinpä lääkäri tuumi. Ja saat sinäkin viettää ihan oikeaa lomaa, eikä syto-sairas-sellaista.

Kiitos peukuista kuvaan, nyt suhtaudun jo luottavaisesti että sieltä ei mitään isompia yllätyksiä paljastu.

Onnistunutta reissua kastejuhlaan ja onnea keisarinnalle!