torstai 31. maaliskuuta 2011

kunnes toisin todistetaan

Vietin keskiviikkoista uskonpäiväniltaa siemailemalla colonsteriliä ja tekemällä äkkilähtöjä vessaan. Litra tunnissa vauhdilla sain istuskella pitkiä aikoja tyhjän päällä, ja siinä istuskellessa oli aikaa pohdiskella päivän teemaa. Usko alkaa olla koetuksella. Edelleen uskon demokratiaan, oikeuden voittoon, ihmiseen ja ihmisen poikaankin, mutta usko tautivapaaseen kevääseen on ollut lujilla viime päivinä.

Pelkkä kevääseenkin uskominen on vaikeaa metristen hankien keskellä, ja usko tautivapaaseen on hiipunut kontrollitutkimusten lähestyessä -pessimistihän ei pety. Yhdeksännen ja tällä erää viimeiseksi suunnitellun sytostaattihoidon jälkeen, tietokonekuvauksia odotellessa, ovat ePäpesäkkeet ruvenneet vaivaamaan, ja käsi hakeutuu milloin mitäkin pattia palpoimaan. Tuntemuksia on vuoroin maksassa, keuhkoissa ja suolistossa, ja ovat ne sitten ePäpesäkkeitä tai näiden lihallisia serkkuja etäpesäkkeitä, vaivaavat ne lähinnä mieltä, kipuja ei ole. Tuntemuksille löytyy myös aivan fiksunkin kuuloisia selityksiä, kuten kiinnikkeet tai sädehoidon jälkitila, mutta valitettuani vaivojani ääneen sain tingattua lääkäriltä normiultran tilalle tarkemmat kuvaukset.

Siksi siis kahdenkymmenenkahden tunnin paasto ja sitruscoctailit, jotka vielä vuorokausi nauttimisen jälkeen juoksuttavat vessaan. Kuvat on kuitenkin onnellisesti otettu, ehkä ne on myös tulkittu ja lausuttu, ehkä ne lepäävät onkologini pöydällä odottamassa päätöksiä. Päätin antaa niiden levätä siellä rauhassa, karistin tulevat mielestäni ja otin keväisestä iltapäivästä kaiken irti.

Sairaalasta lähtiessä aurinko paistoi täydeltä terältä, asteet olivat plussan puolella ja linnut lauloivat läkähtyäkseen. Iltapäiväaurinko paistoi kahvilan ikkunasta, kun lusikoimme ystävän kanssa leivoksiamme. Ja vielä vaan aurinko jaksoi paistaa muutamaa tuntia myöhemmin astuessamme rouvaseurassa elokuvateatterista ulos. Hyvä poika -elokuvan analyysi jatkui kreikkalaisen ruuan ääressä, ja maailmasta tuli taas piirun verran parempi paikka.

Jos tautivapaani jää tällä erää tähän keväiseen irmelinpäivän iltapäivään, niin ainakin olen nauttinut jokaisesta hetkestä (ja suupalasta). Ja vielä aion viettää tautivapaan yön, ehkä päivän, kukaties viikonlopunkin. Olen totisesti tautivapaa kunnes toisin todistetaan!

17 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Voit uskoa, että odotamme analyysia kuvista lähes yhtä kiihkeästi kuin sinä. Olet mielessä usein. Suhteellistat niin komeasti koko elämän yhteen ainoaan elämisen arvoiseen hetkeen.

Sanna kirjoitti...

Päiväkin tautivapaana on vapautta. Justiinsa eilen mietinkin sua, että missäs se täti touhottaa, kun mitään ei ole kerinnyt kirjuutella :D
Hyvää viikonloppua! Mä karkaan tässä Tampereelle korut kainalossa..et kai satu olemaan siellä suunnassa?

rk kirjoitti...

Mahdollisimman pitkää tautivapaata odotetaan, jännitetään, toivotaan ja uskotaan täälläkin!

Sanna kirjoitti...

Olet uskomaton nainen, Tiina. Hienosti tiivistät täällä tuntemuksiasi, ja mikä sinnikkyys sinussa onkaan. Tekisi mieli niiata kun ohi kuljet :)

Anna kirjoitti...

Ulkonakin aurinko paistaa luvaten kevättä toivotaan myös tautivapaata kevättä myös!

Anonyymi kirjoitti...

Uskotaan että positiivisia tuloksia tulee, ainakin hoitovaste on ollut sinulla hyvä tähän saakka.
Itsekin kävin pikakontrollissa tiistaina, klo 08 ct-kuvaus ja lääkärin pakeilla jo klo 10. Kasvaimet olivat suurinpiirtein ennallaan, mutta merkkeri (CA-19) oli hieman pompsahtanut (450->1300). Avastimen teho hyytyy, niinpä Vectibixiä kehiin ja viivytystaistelu jatkukoon. t.pete

Anonyymi kirjoitti...

Kadehdittavan ihana Irmelinpäivä - vautsi. Mikään ei voita leivosta, elokuvaa ja kreikkalaista ruokaa. Mahtavaa Tiina ! Tsemppiä ja iloista tautivapaata !
pirtsikka

Terhi kirjoitti...

Kauniita kuvia ja tautivapaata kevättä ❤

Tsempit Petelle! Ja toivotaan parempia tuloksia Vectibixin myötä ❤

Kiara kirjoitti...

Täällähän sitä tulee käytyä ja tsekattua kuulumisa. Mukana odotteluissa. Soudetaankos sitä tällä hetkellä paattia? Vai pidetäänkö paikallaan ja luovitaan? Kummin tahansa, airoissa olen mukanasoutamassa.

Nina kirjoitti...

kiitos kun jälleen jaksoit jakaa mielenkiintoiset ja herättelevät ajatuksesti.

Lyhyesti totean ja muistutan erästä lausetta jota olen näillä sivuilla monesti käyttänyt mutta aina vain sopii kommentiksi:)
"rohkeus ei ole pelottomuutta vaan kykyä olla lamaantumatta" eli rohkea olet. Jaksamista odotteluun!!

Nina kirjoitti...

...vielä kuu oppis kirjottaan...eli ajatuksesi:)

olga kirjoitti...

Olet Tiina ollut viimepäivinä monta kertaa mielessäni. Vaatii todellista taistelijan luonnetta kirjottaa noin. Toivon sinulle koko sydämestäni hyviä kuvia ja että saisit tautivapaata mahdollisimman pitkään.

Muuta kai ei voi kun tarttua hetkeen, siihen hyvään.

Petelle terkkuja täältä, voimia taistoon uusin asein.

rk kirjoitti...

Voimia, tsemppiä ja kaikkea mahdollista hyvää ja viivyttävää petellekin!

Kitsune kirjoitti...

Peukut pystyssä kauniille kuville! Kevätkin tulee, vaikkei sitä hankien keskellä uskoisikaan. Kuukauden päästä näyttää jo toisenlaiselta.

Bloggaajaäiskä kirjoitti...

Tautivapaata aikaa toivottelen ja rukoilen minäkin:) Pitkästä aikaa olen lukemassa ja en voi kuin ihailla sinun elämänasennettasi ja siitä haluan ottaa oppia.
Siunausta.

Anonyymi kirjoitti...

Terhi, rk, olga & co , Kiitän ! Tuloksethan olivat ihan hyviä, hyyryläiset ovat pysyneet aisoissa. Ja tohtori väitti että kun ei ole sitä KRAS-mutaatiota niin olisivat vähän rauhallisempia, tiedä sitten. Nyt alkaa sytopajatso olla tyhjennetty tuon vectibixin myötä, mutta uskon että se tehoaa, ainakin jonkun aikaa ?.
Tiina mainitsi että "pessimisti ei pety", realistihan sinä olet, jalat maassa oleva kunnon positiivisella asenteella varustettu ihminen !
Hieno aurinkoinen päivä takana, kelkkailtua tuli taas reilut 100 miles, kyllä kelpaa ! Viikonloppuja kaikille ! t.pete
t. pete

tiina kirjoitti...

Kiitos soutajat!

Ja erityistsemppiterveiset petelle! Kyllä me syöpäpotilaat osataan repiä ilo kaikesta, siitäkin, ettei patit ole suurentuneet.. Hyvä että sinulle on lakkarissa vielä lupaava lääke. Ja sitten niitä keksitään uusia, näinhän me uskomme.

Tautivapaan toivomisen ja odottamisen sijaan kannattaa jo itsensä vuoksi iloita näistä hetkistä, aurinkoisista iltapäivistä jne. Elää ei voi kuin päivän kerrallaan, ei terve eikä syöpäinen.

SAnnalle mukavaa markkinamatkaa, olisi kiva kun matkamme sattuisivat joskus yhtä aikaa treelle. Nyt olen ankarassa flunssassa, kuten muukin perhe (kuka toipumassa ja kuka vielä yskii)eli vauvaperheeseen ei ole asiaa.

Ja primpsessa sanna: niiaillaan:) ja tehdään hovikumarruksia. Kumminkin puolin.

Kyllä se kevät sieltä koittaa. Viikonlopuksi on luvattu vesisadetta, mikä tuntuisi muuten harmittavalta näin viikonloppuna, mutta edistyypä kevät. Ja toisaalta -ei tule kiusausta lähteä tässä kunnossa hiihtämään meren jäälle.. Jospa tämä flunssa lähtisi lepäämällä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!