keskiviikko 10. marraskuuta 2010

siel on läiskä, sanoi häiskä

Marraskuista hiljaista hetkeä kokoontuivat tällä kertaa kanssamme viettämään markku ja esa. Ultrahuoneen hämärässä hurisi tutkakone, ja ilmastointilaitekin piti pientä ujellusta, muutoin oli hiljaista. Markku keskittyi maisemiin, esa hiljentyi tippakärrynsä äärellä, minä yritin sanoittaa toiveitani yläkertaan, ja mies kurkki näyttöä painaen välillä päänsä alas, yritti kai pysyä tajuissaan kaiken jännityksen keskellä. Varsinainen puolen tunnin retriitti meillä.

Markku oli uusi tuttavuus, ja tavanomaista tutkalääkäriä puheliaampi kaveri. Kysyi jopa vointia ja kuunteli vastauksen, pisteet siitä. Yleisvointi hyvä, paikallisia tuntemuksia on, tiivistin olotilani, jonka jälkeen päästiin maisemien äärelle. "Tämä on sitten kylmää", aloitti markku, kuten kaikki röntgenlääkärit pursottaessaan geeliä anturin päähän, ja sitten anturi lähti vaeltamaan vatsallani tuttuja reittejä. Arpea pitkin ylhäältä alas, sitten virtsarakko, edesmenneiden munasarjojen tontit ja lantion seutu, mistä siirryttiin ylemmäs sisäelimiin (tämän kaiken tiedän anatomian tunneilta, lääkäreillä ei juuri ole tapana porista tutkimuksen aikana). Viimeiseksi pysähdyttiin maksaan.

"Kyllä täällä joku läiskä on, tutkitaan vielä varjoaineella", antoi markku väliaikatietoja, ja nyt pääsi esakin estradille ruiskuttamaan lääkeaineen ja sanomaan hep kun valmista. Viiden minuutin kuluttua varjoaineen vaikutus lakkasi ja oli aika koota tulokset. Lääkäreiden koulutuksessa lienee omana oppiaineenaan "uutisten kertominen potilaalle", niin saman kaavan mukaan lääkärit esittävät asiansa. Ensin kerrotaan hyvät uutiset. "Aivan puhdasta on muuten. Maksassa on tuo soikio, sanoisin että sellaiset puoli senttiä kanttiinsa", oli markun hyvä uutinen. Sitten tapaa tulla se mutta. "Mutta kyljen puolella, siinä aivan vieressä on toinen läiskä, ehkä sentin kokoinen tai reilu, näkyvyys oli vähän huono".

Kyljessä oleva läiskä sopii tuntemuksiini. Parin sadasosasekunnin aikana ehdin miettiä jo muutaman vaihtoehdon markun tuttavallisesti läiskäksi kutsumalle löydökselle. Sisäinen kotilääkärini on säälimättömän nopea tekemään diagnooseja. Markku ehätti kuitenkin jatkamaan ja ehdotti, josko alunperinkin patteja on ollut kaksi, mutta ne ovat kasvaneet yhteen. Hoidon ansiosta ne olisivat sitten pienentyneet ja erkautuneet. Tähän, ihan mukavankuuloiseen selitykseen saan ja aion uskoa ensi keskiviikkoon asti, jolloin kuulen lääkäriltäni tarkemman analyysin ja jatkohoitosuunnitelmat. Ja saan toivottavasti sen suunnitellun hoidonkin, kiitos.

Näihin tuloksiin ja tunnelmiin tällä kertaa. Ihan hyvällä fiiliksellä. Se, mitä löytyi, oli kuitenkin pientä vaikkei niin kaunista. Ja muistinko mainita: syöpäarvo oli laskenut. Päivän luku on viisi:)

23 kommenttia:

Adelhaid kirjoitti...

Sovitaan, että Markku on hyvä jätkä ja oikeassa, että tilanne on parempaan päin.
Voimaa ja positiivista energiaa hehkun sinne päin!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus - Kyllä Markku hommansa tiesi ja niinhän tässä mennään toimenpiteestä toimenpiteeseen ja aina ollaan mukamas terveitä välissä ; ) Luin eilen Diabetes-lehdestä (miehelläni on 2 luokan) naisesta, joka diabeteksesta huolimatta halusi vuorikiipeillä. Oli porukassa, missä kaikki muut olivat miehiä, yksi oli ruotsalainen lääkäri. Kun nainen kertoi sairastavansa diabetesta, oli lääkäri todennut, että harvoin tapaa ihmistä, jolla on dg jostain sairaudesta ja kuitenkaan se ei ole sen ihmisen ykkösasia. Hyvä Tiina - asenne kohdallaan - keskiviikkoon asti niin täysillä kuin mahis !
pirtsikka

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Kyllä, Markun ihan mukavankuuloiseen selitykseen uskotaan! Sä olet ihana ♥ Peukut pystyssä ja sormet ristissä, että seuraavia kuvia voi jo ihastella ilman epäröintiä.

Nina kirjoitti...

jysäytti ja pysäytti taas tuo kirjoituksesi. Ei voi muuten kuvata. Mutta ei muuta kuin tulta päin ja läiskiin käsiks kunnon myrkyillä...varsin hyvältä kuullosti kylläkin toi alakoululaiselle murheita aiheuttava lukema.Keräilehän voimia ensi viikkoon arjen tohinasta:)

olga kirjoitti...

Kovat on kuviot, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti lääkäri on oikeassa ja löydökset ovat samasta patista erkaantuneet. Tsemppiä eteenpäin, kyllä ne sellasiet aseet löytää, että patit nitistyy.

Sanna kirjoitti...

VIISI!! Hip-hei, pienesti tuuletan! Kyllä uskomme tässä Markkua ja pidämme edelleen peukkuja yllä, jotta myrkyt toimii yhtä tehokkaasti!!
Huh. kyllä täällä jännitettiin ultran tuloksia.
Halitus!

Kitsune kirjoitti...

Uskomme vahvasti markun diagnoosiin ja hyvään kehitykseen. Sitä paitsi syöpäarvokin oli mennyt oikeaan suuntaan, joten pakkohan hoitojen on tehota.

Tilu kirjoitti...

Voimia!

IIk, kun tuo teidän Sisu on söpö!
Mehän otettiin Aino-koira, kun aloitin sairausloman vuosi sitten ja se on ollut kyllä niin hyvä asia koko perheen kannalta. Kyllä meiltä kaikilta on varmasti monta murhetta unohtunut tuon pienen touhupepun iloisen olemuksen ansiosta.

Anonyymi kirjoitti...

Syöpäarvo kuulostaa todella hyvältä. Ja Markun arvio kasvaimesta muutenkin järkeenkäyvältä. Yksi isompi on kutistunut kahdeksi pieneksi. Molemmat olisivat reunoiltaan kutistuneet.

Siis eikun purjeet koholla, kokka kohti uusia tuulia!

Tsemppiä,

köhisevä hoitsu Kati

Anonyymi kirjoitti...

Jännitti lukea tuo sun kirjoitus. Lopussa taas jotain mitä ei olis toivonut. Mutta toivon, että Markun ennuste olis oikea ja hoidot tehoais niihin kaikkiin läiskiin ja patteihin. Mukavaa sunnuntain odottelua. Täällä kaapit täyttyy salaisista kääröistä joka päiva:) Varmaan siellä samoin. Jännitän kans keskiviikkoa.

T. Maikki

rk kirjoitti...

Lievää helpotusta täälläkin, kaksi sentin läiskää on puolet vähemmän kuin yksi neljän sentin läiskä. Eiköhän siis edelleenkin tavoitella tauditonta tammikuuta.
Voimia ja vointeja sinulle ja perheellesi!

tiina kirjoitti...

Kiitos kiitos kiitos! Ihana kun on tällaiset tukijoukot.

Tämä päivä on tarjonnut sisuterapiaa, yllätysvierailun ja kivaa kaupunkiseuraa, illan päätteksi vielä sysimustaa huumoria ulla tapanisen ja mika nuojuan tyyliin. Tekipä hyvää nauraa, hyvässä seurassa, yksinäisyydelle, kasvatukselle, olosuhteille, stereotypioille ja kuolemallekin."Täti ja minä" -suosittelen!

Läiskä ei ole käynyt liikoja mielessä, kai sitä kaikkeen tottuu, myös tähän sangen jännittävään elämään. Luotetaan markkuun ja hyvään fiilikseen. Ja iloitaan siitä, ettei mikään ainakaan ollut kasvanut. Arvo eikä patti. Ca 12-5 -arvo ei muuten ole tuon alhaisempi ollutkaan. Viisi on pohjat.

Viikonloppua ja isänpäivän salaisuuksia!

Anonyymi kirjoitti...

Lukema VIISI on mahtava !!!
Isänpäivän salaisuuksia .... pitää yrittää keksiä jotakin ; )
pirtsikka

Sipulix kirjoitti...

Mä en voi seurata tämän blogin lisäksi mitään muuta jännää tänä talvena, kun menee maha kuralle muuten. Sun päivämäärien jännääminen riittää! Keskiviikkoa odotellessa.

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ ja sisukasta viikonloppua!

Kiara kirjoitti...

Vitonen on mitä ilmeisemmin hyvä luku, ja sovitaan, että markku tietää mitä puhuu. Hyvälle kuulostaa :)

Isänpäivää!

betty kirjoitti...

KYllä, niin mennään että läiskät ovat vanhaa perua ja pian poistumassa kuvia häiritsemästä. Kova päivä taas sinulla ja miehelläsi. Kiitos että jaat näitä vaikeitakin hetkiä avoimesti, pistää ajattelemaan yhden jos toistenkin elämän arvojärjestyksiä. Voimia ja ihanaa isänpäivänviettoja teille !

Sanna kirjoitti...

voi apua... Betty.. hieman nopeaan luin kommenttiasi ja luin, että
"KYllä, niin mennään että läiskät ovat vanhaa pierua..."
Naamalle tuli iso hymy.
Oliski vanhaa PIERUA, niin Tiinakin hymyilis suupielet korvissa :)
Oliko asiallinen kommentti multa? No ehkä ei, mutta oli pakko jakaa tämä hetken ilo ja hymy.

Anitta kirjoitti...

Yhteistuumin on siis päätetty, että Markku on oikeassa.
JLaskeskelin, että jos nyt läiskät on 0,5 ja 1,0 senttiä, niin niiden tilavuus yhteensä on 1,125 cm3. Ja jos se edellinen luumu oli vaikkapa 4senttiä niin sen tilavuus oli 64 cm3. Eli pallukat olis pienentyneet 56,888 osaan. Eikös se ole aikas hyvä tulos.
Matikanopet vois tarkistaa. :=)
Minä ainakin uskon, että luumusta on jäljellä kaksi pientä rusinaa. Ja nekin kuivettuu kohta, jookos.

tiina kirjoitti...

Hih. Vanhat pierut kuivettuu. Eikä nyt tarkoiteta ikääntyviä rouvahenkilöitä:)

kommentoi hän, joka saapui juur kaupungista ihanaisen työpaikkansa järjestämästä viikonlopun aloituksesta. Saattelimme yhden rouvan mammalomalle, kumottiin muutama keila ja kaksi lasia viiniä. Tai osa kyllä kumonnee muutaman enemmän, mutta tämä tuli kiltisti viimosella (!) bussilla kotio.

Että tervetuloa maalle, perjantaisin pääsee tosiaan kotiin vielä kymmenen maissa,mutta lauantai-iltana pitää lähteä rimpsalle hyvissä ajoin: viimeinen bussi lähtee kuuden pintaan..

Vielä, kiitos taas blogiystvät, liveystävät ja kollegaystävät! Taas jaksaa. Nauruterapia auttaa vaivaan kuin vaivaan.

Askartelua&Elämänmakuja kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin!
Voimia ja jaksamista sinulle:)

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

"Hih. Vanhat pierut kuivettuu. Eikä nyt tarkoiteta ikääntyviä rouvahenkilöitä:)" - Juuh, kyllä "Sannan pierut" nosti suupieliä täälläkin ;) Ja Anittan laskelmia lueskelin suuren ihailun vallassa.

Oikein ihanaa isänpäivää!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ope tuulettaa viitoselle. Hieno luku!!

Anitta laski mainiosti. Yhdyn johtopäätöksiin: rusinat kuivuu ja kuihtuu olemattomiksi!

Sisulle taputukset!

rt.Leena

Anonyymi kirjoitti...

Viisi on loistava luku- kaikkialla paitsi ennen vanhaan matikankokeissani :-)

Ja Markku rules!

vintti