lauantai 24. heinäkuuta 2010

kyllä tämä tästä

Kotiin päästiin, vihdoin, käytäville asti täydessä junassa, ravikansan ja erotiikkamatkailijoiden rennossa seurassa. Perjantain junat oli myyty täyteen ja vähän ylikin, mutta mahduimme sentään puolenpäivän junaan saattajani kanssa. Kaupungissa on superviikonloppu, ykköspesistä, kuninkuusravit, lavatanssijamit, erotiikkamessut -näiden anti jää tosin itselläni tässä kunnossa kokematta:)

Keskiviikon käynti espoolaisella terveysasemalla sai minut tuntemaan suurta syyllisyyttä olkakivuistani. Ruuhkaa saati potilaita ei ollut, ja hoitajat olivat ihan empaattisia, mutta lääkäreillä oli ne ohjeensa. Vähemmälläkin alleviivauksella olisin uskonut, että on tosi tuhmaa sairastua vieraalla paikkakunnalla. Jos mitenkään olisin voinut välttää avun hakemista, olisin sen tehnyt, mutta lääkäriin lähdettäessä kipu alkoi viedä jo tajunnan rajamaille, vaikka pohjina oli nautittu jo buranaa, panacodia ja pronaxenia. Tuo coctail oli jo aikamoinen annos kaksi kertaa ilman mitään kivunlievitystä synnyttäneelle maatiaisrotuiselle emännälle!

Torstaihin jatkunut kipu ja pahoinvointi päästivät minut vain tampereelle saakka, jossa keräsin yön voimia jatkaakseni pohjoiseen. Etukäteen oli jo sovittu (selkäni takana?), ettei minua päästetä yksin junaan, sillä tällä tädillä eivät "kaikki muumit olleet laaksossa". Mielestäni käyttäydyin suht asiallisesti siihen nähden, että jouduin nappaamaan huumeeksi luokiteltavia särkylääkkeitä maksimiannostuksen ja päälle vielä käsikauppalääkkeitä pitääkseni kivun siedettävänä. Loppujen lopuksi oli varmaan ihan hyvä, että isäni hyppäsi mukaan saattajaksi.. nimittäin pari kertaa matkan aikana ihmettelin, miksi ihmiset istuvat tyytyväisinä junassa, joka on menossa täysin väärään suuntaan! Vaikken edes mietittyäni keksinyt, minne minun olisi pitänyt olla matkalla.

Perjantaina sain särkylääkähumalastani huolimatta junailtua tulevat tutkimusaikani kotopuolen hoitoyksiköiden kanssa. Puhelimen näppäimet näkyivät kahtena, kuten kaikki muukin, ja puhe taisi vähän kangerrella, mutta junan puhelinkopissa sain rauhassa änkyttää asiani luuriin. Syöpäpolille soittaessani vastaanotto oli sydämellinen. Esitettyäni asian hoitajalle, hän ohjasi puhelun suoraan lääkärille, joka ystävällisesti ja kiireettä kuunteli ja rauhoitteli mieltä. Äkillinen, raju kipukohtaus ei ole tyypillistä luustoetäpesäkkeelle, eikä olkapää tavallisin metastaasipaikka. Asia kuitenkin tutkitaan, tautihistoriani huomioiden, kiireellisesti. Hoitaja soitti vielä perään, ja kysyi, sopisiko luustokartta jo keskiviikkona.. Täydet kymmenen pistettä, oysin syöpäpoli! Pehmytkudokset tutkitaan ultralla, ja sinne saanen lähetteen sitten työpaikkaterveyden kautta, jonne myös varasin ajan kätevästä junatoimistostani käsin.

Kotipihaan pääsimme naapuriavun turvin, ja olo tuntui heti selkeämmältä ja paremmalta. Kyllä koti on vaan kiva paikka, sairastaakin. Perässämme saapui sitten muukin perheväki, mutkin pohjanmaan kautta. Peltonen kyseli, olenko kovasti surullinen, kun en päässyt heidän kanssaan titi-taloon käymään. Pakkohan se oli myönnellä, että harmitti harmitti harmitti -ei nyt ehkä se nalletalo, mutta yksi itävallan matka ja blogikansan kokoontumisajot. Ja harmitti se kipukin. Ja kivun syy ja mahdollinen syy. Lohdutukseksi peltsi lupasi kuitenkin laulaa minulle pari titi-nalle -laulua, ja tekikin sen sitten ihan pianosäestyksellä. Kyllä lohdutti:)

Kovasti lohduttaa myös, että lauantaipäivän olen sitkutellut jo ilman tramalia, astetta vahvemmilla buranalla ja panadolilla. Näillä siis pärjään ainakin päiväaikaan, kun käsi on kantositeessä ja käyttökiellossa (kiitokset henkilökohtaiselle jumpparilleni!). Vointi alkaa muutoinkin olla parempi, ruokaakin olen jo maistellut. Ja nimpparin kunniaksi kahvia ja kakkuakin! Vieläköhän tästä toipuisi sinne erotiikkamessuille:)

13 kommenttia:

Tee kirjoitti...

Paranevaa vointia ja Peltsin hellää huolenpitoa ♥ Toivotaan, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan kävelylle.

Että ihan kahdesti olet synnyttänyt ilman kivunlievitystä, vau! On sulla ollut melkoinen coctaili. Tosin kun noita ameriikan julkimoiden kuolemantapauksia lukee, niin siellä taitaa tuo olla vasta aamuannos..

Kiara kirjoitti...

Onneksi on kuitenkin ollut apua siitä kivunlievityksestä (vaikka sitten näppäimet näitkin kahtena). Kuten monasti olen mainostanut, kannattaa kipu taittaa, ettei se kroonistu. Pistit "paremmaksi" tuon synnytyskivunlievittämättömyyden, mullon takan yksi synnytys, jossa ei kivunlievitykseen asti ehditty/jouduttu.

Ravit tuli kokeiltua eilen. Tänään on sen verran kylmä, että jätämme väliin ja kokeilemme vaikka - jaa ei mitään noista. Ja se North pride -kulkuekin oli jo eilen. Sen ois voinut käydä katsomassa.

Minusta on aina kiva kuulla, että oysissa tapahtuu jotain kohtuullisen sukkelaan ja näppärästi. Niin monet sitä parjaavat. (on vähän lukkarinrakkautta ko. laitokseen, en itse ole siellä töissä, mutta läheisiäni on.)

Helteistä paranemisviikkoa!!!

tiina kirjoitti...

Niin se roosanauhakävely helsingissä -se on tavoitteena! Onneksi kävelymatka on lyhyt eikä ole tarkoitus käsillä kävellä, joten siitä suoriudun vaikka käsi kantositeessä, pienessä puudutuksessa! Laitanpa tuonnempana siitä tänne blogiin yleisen kutsun! Elokuun viimeinen sunnuntai siis,senaatintorilla puolen päivän hujakoilla. Ja kokoontumisajot ja ryhmäytyminen voidaan tietysti suorittaa ja edellisenä iltana!

Mahtoivat ravit olla aika yleisöryntäys, kiara.. Sää oli ainaskin upea. Ja siinä kulkueessa olisin voinut marssia minäkin, mutta ei siis tässä kunnossa. Tänään tuska on sillä mallilla, että voisin jo jotain tehdäkin, mutta päivän sää suosii lähinnä siivoojaa..

Hmm, ne synnytykset. Eka ja toka meni näppärästi ja luomuna, eli kuten aikanaan tapahtuneita kommentoinkin, olisin voinut lähteä suoraan salista vaikkas navetoimaan. Peltsin kohdalla kaikki oli sitten vähän hankalampaa, kuten prinsessojen kanssa tietysti asiaan kuuluu. Pääsinpä kokemaan sen epiduraalitaivaan sitten viimeisellä kerralla:)

Hyviä vointeja kaikille, kivuttomia ja kivoja kesäisiä päiviä!

rk kirjoitti...

Ikkunoiden pesuaika oli ja meni, että mieti sitä asiaa seuraavan kerran ensi keväänä; tähän aikaan vuodesta ei ketään enää ikkunat kiinnosta.
Hyvältä kuulostaa huolenpito siellä OYSissa ja rauhoittavalta tieto, että pääset nopeasti tutkimuksiin. Ei ne jatkuvat tutkimuksetkaan juhlaa ole, mutta saahan sitten olla hetken rauhassa. Osaisiko sitä enää elääkään ilman, että aina on joku konrtrolli odottamassa!
Hesaviikko takana ja huomenna taas itäiseen Suomeen. Oikeat emännät menisivät nyt hakemaan mustikat metsästä, mutta kun ne pitäisi poimia paarmojen, hyttysten, mäkäräisten, hirvi- ja muiden kärpästen ympäröimänä, niin taidanpa jättää väliin! Kun ei nyt vaan kukaan alkaisi kertomaan miten monta litraa mitäkin on jo pakastimessa.
Parantele se olkapää ihan rauhassa ja opettele olemaan vaan. Luonnolle ottaa, mutta ei auta nyt kiirehtiminen - ei.
Roosapäivää odotellessa.

betty kirjoitti...

Onpas kummallista, että ei saa sairastua kuin omalla paikkakunnalla -lienee vähän liian pitkälle mennyt säästöhuuma. Onneksi et ollut siellä Itävallassa.

Tosi nopeasti pääsit jatkotutkimuksiin, ja lääkärisi kulostaa mukavalta, eli mahtavalta kuulostaa Oysin palvelut. Hyvä näin, mitä lyhyempi odotusaika, sitä parempi. Itellä on vielä runsas 2 viikkoa odotusaikaa, ja on se odotusaika kyllä pitkää ja rasittavaa.

Parempaa vointia, sietäisi tuollaisen kivun hävitä yhtä nopeasti kuin tulikin! Ja hyvää myöhästynyttä nimpparia!

Anitta kirjoitti...

Hyvä, että Oyssissa on ollut mukava palvelu. Siellä kun on yksi sukulainen töissä ja toinen menossa syksyllä tohtoroimaan ehkäpä juuri olkapäitä.
Jos siinä olkapäässä on jotain hermokipua, niin siihen ei tahdo särkylääkkeet auttaakaan. Toivottavasti asiaan saadaan korjaus pikaiseen.
Roosanauha-päivää olenkin jo odotellut, mutta nyt näyttää huonolta kun olen lupautunut olemaan viikonloppuna muualla.

Anonyymi kirjoitti...

En haluaisi masentaa lisää, mutta jos kyseessä on kiertäjäkalvosimen repeämä/rasitusvamma, niin tervetuloa meidän keski-ikäisten kerhoon. Positiivista asiassa on, että vaiva on hoidettavissa. Lepo ja tulehduskipulääkket ovat hyvä ensiapu ja parhaassa tapauksessa riittävä hoito. Erotiikkapuolella suosittelen jättämään tällä hetkellä toiminnan väliin ja tyytymään katselulinjalle...

Parane pian!
t. Anne

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiina - sä olet kyllä yliveto noissa "ylilääkäripuheluissasi". Saat hetkessä aikaseksi vaikka mitä. Hienoa ! Jes- hyvä kuitenkin että tutkitaan, saa kummasti mielen rauhaa, vaikka ei siltä/tältä/tolta näyttäiskään. Myöhästyneet nimpparionnittelut !
pirtsikka

Kitsune kirjoitti...

No voi kurjuus minkä pukkasi. :( Toivotaan nyt että kyse on kuitenkin vain siitä kiertäjäkalvosta, vaikka tuntuu siinäkin olevan enemmän kuin tarpeeksi.

tiina kirjoitti...

Niin ja myöhästyneet nimpparionnittelut muillekin naistenviikon naisille myös minulta! Oli ja meni viikko, eikä ollut esteristä ainakaan meidän reissussamme. Tänään tosin jaakko nakkasi sitten kylmyyttä ainakin tänne pohjoiseen.

Kontrollia, kontrollia.. sitä se on koko loppuelämä. (sinniä betty omaan odotukseesi, niin ja pirtsikalle kans!) Onneksi olen tähän mennessä saanut vain myönteisiä kokemuksia syövänhoitoyksiköstäni, oys rules. Niin ja ne ylilääkäripuhelut! Huomenna testataan työterveys, jossa tämä emäntä onkin ihan enskertalainen. Kun oon aikaisemmin ollut niin terve:)

Tällä erää ajattelen kuitenkin vain näitä viimosia lomahetkiä, vähintään joka toinen päivä on lääkäri tms keikkaa. Ei ole keski-ikäiseksi tulemista. Tänään tajusin ajatella jo tulevia töitäkin: tässä kunnossa meikäläisestä ei ole kuin kahvinkeittäjäksi taukohuoneeseen. Valintamahdollisuus on pikkuhumala tai kamala kipu,ja vielä valitsen ensimmäisen. Sammaltavana opena pääsisin aika nopsasti lööppeihin, eli kolmiolääkkeiden kanssa ei töihin ole asiaa. Elokuun kymmenenteen onneksi vielä on aikaa, ja ne siivous- ja ikkunanpesuhommat, ärkoo, jätin ja jätän ihan suosiolla.
pst.Anne, pidetään silti joka tapauksessa se meidän lukuvuosipalaveri:)

Piuku kirjoitti...

PIkaista paranemista taasen täällä vaan toivottelemassa.

T: Tissipikkusisko

Kitsune kirjoitti...

Tulin utsimaan miten jakselet ja toivottamaan paranemisia ja parempaa vointia.

tiina kirjoitti...

Pidän itseni kiireisenä niin ei jouda turhia miettimään.. hyväksi havaittu taktiikka. Kipu ei enää eläimellistä, ja kolmiolääkkeet ovat lähes vain öitä varten, pääsen siis selväjärkisenä ja ilman saattajaa jo liikenteeseen.
Ke luustotutkimuksia, tulossa vielä pehmytkudostutkimuksia. Hohhoijaa.

Raportoin huomenna tarkemmin -tänään ilta ulkona pitemmän kaavan kautta, pistäydyimme katsomassa kesäteatterirevitystä mukavasssa seurassa. Nauraa sai, ihan sydämen pohjasta, eikä takuulla käyneet kivut ja niiden syyt mielessä kuin ehkä parissa tylsemmässä kohdassa.
Toivon, että muutkin saavat tänä kesänä nauttia nauruterapiaa!