lauantai 26. elokuuta 2017

Tiinan haudalla


Tänään on tasan vuosi Tiinan kuolemasta. Pirteän aurinkoisessa kelissä kävimme viemässä haudalle kukkia ja kertomassa Tiinalle kuulumiset. Hautakiven äärellä tuli tunne, että haluan vielä tämän kuvan tänne blogiin jakaa.

Tuntuu kuin kuolinpäivä olisi ollut vasta eilen. Ja toisaalta tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. Oloni haudalla on haikea, mutta levollinen. Olemme lasten kanssa selvinneet vuodesta niin, että Tiina olisi varmasti ylpeä.

Näen Tiinasta unta lähes joka yö. Unet eivät ole ahdistavia eivätkä pelottavia. Niissä kaikki on kuin ennen. Pari yötä sitten Tiina pyysi minua unessa kiinnittämään uuden hyllyn keittiön seinälle.

En tiedä, miten tämmöistä vuosipäivää kuuluisi viettää. Haudalla käynnin lisäksi olen tänään järjestellyt pihavarastoa, pitänyt tyttärelle ajo-opetustunnin ja tehnyt ruokaa. Tytöt leipoivat meille kahville mustikkapiirakkaa. Poika tulee illalla omasta uudesta kodistaan tyttökaverinsa kanssa pihasaunallemme saunomaan. Elämä jatkuu.

--mikko



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tämän näiden kauniiden ajatusten jakamisesta. Olette viettäneet päivää juuri kuten Tiina olisi toivonut, elämällä.❤ Kaikkea hyvää teille! T. Päivi

Anonyymi kirjoitti...

Hei.
Mieheni kuoli päivästä tuli viime viikolla vuosi. Tosiaan itsekin pohdin miten tällaista päivää pitäisi viettää. Mieluiten läheisten kanssa. Tiedän että puolisomme toivoisi ettemme jäisi yksin surumme kanssa. Voimia sinulle ja perheellesi. Lämmin osanotto ja voimia elämään. Heli

Anonyymi kirjoitti...

kiitos kuulumisista.Hyvää syksyä teille.

Anonyymi kirjoitti...

Muistin vuosipäivän ja aina silloin tällöin olen näille sivuille palannut. Kiitos kuulumisista! Voimia sinulle ja perheelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kun kirjoitit.