maanantai 26. syyskuuta 2016

Kiitos


Tiinan siunaus- ja muistotilaisuus pidettiin lauantaina 17. syyskuuta. Tilaisuudet olivat lämminhenkiset ja hyvin tiinamaiset. Vieraita oli paikalla paljon, tunnelma oli surullinen, mutta eteenpäin katsova. Musiikkiesitykset olivat Tiinan itsensä toivomia. Koskettavia puheenvuoroja oli monelta eri taholta. Tilaisuuden alussa Peltsi esitti yksinlaulun, rohkea tyttö!

Kirkossa pappi nosti puheessaan ensimmäisenä esille sen, kuinka hänen vieraillessaan sairaalassa elokuun puolessa välissä Tiinan päällimmäisenä tunteena oli ollut kiitollisuus. Kiitollisuus hyvästä elämästä, ystävistä ja ennen kaikkea perheestä. Olen täysin samaa mieltä papin kanssa, kiitollisuus paistoi läpi Tiinan olemuksesta ja sanoista kaiken sairauden keskeltä, jopa ihan vielä viimeisinä päivinä.

Itselläni ei tuohon raskaaseen aikaan kiitollisuus ollut päällimmäisenä mielessä seuratessani ahdistuneena ja levottomana kuinka Tiinan vointi huononi päivä päivältä. Mutta niin vain nyt omaksi yllätykseksenikin huomaan, että noin kuukausi Tiinan kuoleman jälkeen kiitollisuus on minunkin tunteistani päättäväisesti taistelemassa itseään esiin kaiken luopumisen tuskan, ahdistuksen, surun ja levottomuuden keskeltä.

Kiitollisuus siitä, että sain viettää Tiinan kanssa kaksikymmentäkolme hyvää vuotta.

Kiitollisuus lapsista sekä omasta ja lasten terveydestä.

Kiitollisuus siitä valtavasta määrästä tukea mitä olemme viime viikkojen aikana saaneet viestien, addressien, kukkien, korttien ja lapsille tehtyjen lahjoitusten kautta. Lasten kanssa sovittiin että lahjoitetut rahat saa - ja pitää - käyttää sellaiseen mistä tulee itselle hyvä mieli. Peltsi aikoo lahjarahat investoida alkavaan videokuvausharrastukseen, esikoinen suunnittelee käyttävänsä ne armeijan jälkeiseen lomareissuun ja keskimmäinen toteuttaa jo jonkin aikaa mielessään olleen balettimatkan Saksaan.

Kiitollisuus niistä ihanista ihmisistä, jotka ovat käyttäneet suuren määrän omaa aikaansa ja muun muassa mahdollistaneet meille ensin ylioppilasjuhlat ja sitten Tiinan muistotilaisuuden. Pyyteettömän avun määrä on ollut käsittämättömän suuri.

Kiitollisuus Tiinan vanhemmille ja siskolle koko perheemme tukena olemisesta kesän aikana. Yksin en olisi jaksanut.

Kiitollisuus siitä, että kaiken tämän jälkeen alkaa hiljalleen tuntua siltä, että jaksaa jatkaa normaalia arkea. Maanantai ja makkarakeitto on taas tervetullutta meidän perheeseen.

Kiitollisuus siitä, että Tiina aikanaan pakotti minut mukanaan iltarasteille. Metsässä tarpominen läpimärät kengät jalassa, hirvikärpäset hiuksissa ja polvet verinaarmuilla toimii tässä(kin) tilanteessa ajatusten selkeyttäjänä ja mielen virkistäjänä.

Kiitollisuus sekä OYS:n että Limingan terveyskeskuksen vuodeosaston henkilökunnalle Tiinan hyvästä ja hellästä hoidosta.  Kiitollisuus siitä, että Tiinalla ei ollut kipuja missään vaiheessa, tuskaisuus saatiin pois lääkkeillä ja saattohoidon aikana Tiinan pienimmätkin toiveet huomioitiin.

Kiitollisuus siitä, että sain olla Tiinan vierellä loppuun asti. En tiedä, voiko ihminen saada osakseen suurempaa rakkautta kuin sen, että toinen ihminen haluaa juuri sinun pitävän kädestään kiinni kun elämä lakkaa.

Tämä on (ainakin näillä näkymin) blogin viimeinen kirjoitus. Blogi jää kuitenkin paikalleen ja toivottavasti se tarjoaa vertaistukea jatkossakin omassa arjessaan vakavan sairauden kanssa eläville.

--mikko






12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Teillä on molemmilla ollut sama kirjoittamisen ja jakamisen lahja♡ Voimia tulevaan elämään ja ikävään. Tiina on ollut onnekas saadessaan noin hienon miehen. T.Blogilukija

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa sille, että Tiina sai tiinamaiset lähtöjuhlat. Hämmästyneenä luen tekstiä ja mietin, että jos Tiinalla oli sana ja kynä hallussa, niin on sinullakin. Toivottavasti kirjoittamisesi lahja tulee käyttöön joskus jossain iloisemmassakin muodossa. Voimia syksyyn, tulee varmasti vielä hetkiä, kun arki lyö naamalle ja ikävä on ylitsepääsemätöntä, mutta kuten jo nyt viisaasti toteat, kiitollisuus on vahva tunne.

Liisa kirjoitti...

DPaljon voimia!

Kiara kirjoitti...

Kiitos, että jaoit tämän meille. Toivotan teille paljon rauhaa ja rakkautta tiinattomaan aikaanne. Olen lukenut tätä blogia melkoisen alusta asti ja hautajaisten aikaan pidin pienen tiina-hetken kotonani.

Rakkaudella,
Kiara

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kaikkea hyvää elämäänne sinulle Mikko ja lapsille.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, että jaoit myös hautajaisten jälkeiset tunnelmat meille blogin seuraajille. Minä myös pidin oman hiljaisen hetken hautajaisten aikaan. Mukava kuulla, että surutunnelin päässä näkyy jo valoa ja pystyt tuntemaan myös kiitollisuutta kaikesta surusta huolimatta. Voimia koko perheelle jatkaa elämää ilman äitiä ja vaimoa.

Tiina kirjoitti...

Kiitos tasta viimeisesta kirjoituksesta. Paljon voimia jatkoon koko perheelle.

Kristiina

Terhi kirjoitti...

Kiitos! Kirjoittamisen taito ja lämpö ovat selvästikin teillä olleet yhteisiä asioita. Ei tätäkään voinut kuivin silmin lukea. On ihmisiä, joiden kohdalla voi sydämestään sanoa, että parhaat viedään ensin ja Tiina oli kyllä ihan paras. Tiinalla oli valtavasti annettavaa ja hän jakoi uskomattoman paljon positiivisuutta ympärilleen <3 Kaikkea hyvää teille <3

Terhi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä! Odottelin vielä jotain joka sulkee ympyrän, oli hienoa että jaoit tämän kanssamme. Hienoa myös on että blogi jää olemaan, ja Tiina myös elämään senkin kautta. Tarinanne on koskettanut syvästi. Eräänä päivänä muutama viikko sitten mietin hieman huolissani seuraavan päivän lääkärikäyntiäni, vaikka se olikin pelkkä rutiinitarkastus. Ulos katsoessani näin pihallamme valkoisen kyyhkysen. Mielestäni se oli ihan selvästi Tiina joka tuli käymään tsemppaamassa. Toivon sydämestäni sinulle ja lapsille valoisaa, hyvää tulevaisuutta. Muistot eivät koskaan häviä.
Terveisin bloginlukija ja "tanssikaveri"

Anonyymi kirjoitti...

Kaikesta sairauden ja luopumisen sävyistä huolimatta tämä blogi on ollut antoisa ja sydämeen käypää. Tässä on ollut elämän kauneutta, iloa ja kiitollisuutta. Rukouksin olen muistanut ja Taivaan Isän huolenpitoa toivon teille edelleen. Valoa, iloa ja elämänmakuista arkea teille toivon. Rakkaus ja kauniit muistot kannatelkoot myös vaikeimpina hetkinä. Kiitos. T. Blogin seuraaja Hyvinkäältä

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Hyvää nimipäivää Mikko! Kiitos näistä kiitoksista. Olemme Lassen kanssa myös kiitollisia, että pääsimme mukaan Tiinaa saattelemaan. Tilaisuus oli niin koskettavan kaunis ja mieliinpainuva. Ehdin kertoa hautajaisterveiset myös omalle äidilleni, Tiinan vara mummalle, ennen hänen poismenoaan. Uskon, että Tiina ja mumma kohtasivat siellä jossakin. Kiitos, että jätät blogin luettavaksi, koska sen seuraan palaaminen tuo lohtua myös ikävään.

Lämpimin terveisin Pirkko ja Lasse