lauantai 4. lokakuuta 2014

hautajaiset seis

Joulun alla ravintolan pöydässä istuu iloinen rouvaseurue. Tarkempikaan havainnoija tuskin huomaa meidän olevan kovia kokeneita sotureita, vaikka juuri taistelijoita me seitsemän naista olemme. Arvet, vaalenneet tai vielä punertavat ovat piilossa paidan alla, eikä tänä iltana taisteluista puhuta. Paljon parempi on katsoa tulevaan, missä näkyy ihanan ihmeellisen arjen lisäksi matkoja, sukutapaamisia, jopa häät. Ja joulu, taas kerran viimeinen, nauramme, ja vedet valuvat silmistä. Syöpäsotureiden mustaa huumoria.

Maaliskuussa kohtaamme jälleen, mutta kolme on joukosta pois. Talvisydämen olimme kulkeneet rinnalla viimeisiä viikkoja: olimme tykänneet ihanasta jouluenkelitytön kuvasta, peukuttaneet veriarvojen parantumiselle ja tutkimustuloksille, toivottaneet mitä suurinta onnea nuorelleparille. Tilanteiden vaihtuessa jaoimme virtuaalihalauksia, kommentoimme tilannepäivityksiä sanoilla "voimia" ja "jaksamista". Toivoimme ja toivotimme kivuttomia hetkiä läheisten ympäröiminä, enkeleitä vuoteen vierelle, ja kun sanoja ei enää ollut, painoimme < ja 3.

"Niin paljon jää kesken", toteaa yksi ystävistäni viimeisessä viestissään. Viikkoa aiemmin hän on lähettänyt kuvan euroopan huipulta, ja kertoo olevansa onnensakin kukkuloilla, vaikka aavistaa tulevan. Suru-uutinen tuntuu musertavalta, mutta saimme toisten sotureiden kanssa ystävän asenteesta voimaa. Yhtenä päivänä meidän on kuoltava, mutta kaikkina muina päivinä saamme elää.

Ja eletty on, vaikken ole siitä toimertunut kirjoittamaan. Mitähän teille kertoisin?

Keväästä nousee mieleen aamuhämärä, joka peittää pohjanmaata ajaessani kohti valkoisen talon laboratoriota. Paluumatkalla valo voittaa pimeää. Mutustelen evääksi tekemääni voileipää, nauran aamuradion huonoille vitseille ja liikenteen lisäksi tarkkailen ympäröivää luontoa. Sähkölinjalla varisten väliin on soluttautunut hiiripöllö. Hupaisaa. Lepakon levoton lentely koulun liepeillä yllättää, samoin kuin satapäinen joutsenparvi maaliskuisella sänkipellolla. Eräänä aamuna vastaantulevien kaistalla vastaani liitää merikotka. Töihin saavun juhlallisissa tunnelmissa.

Havaintoja riittää ja kilometrejä kertyy. Viikon aikana veriarvoja saatetaan tarkistaa kolmekin kertaa ennen kuin neutrofiilit ovat vaadituissa lukemissa. Joka viikko annettava palitakselihoito ja kolmen viikon välein tiputettavat cisplatiini ja avastin koettelevat naista, vaikken sitä mielellään myöntäisi. Toukokuussa pirkko jakaa meille potilaille laboratoriotuloksia kuin todistuksia konsanaan. Olen ollut ahkerin kaikista, tulokseni mahtuvat juuri ja juuri kolmelle sivulle. Tivaan itselleni stipendiä, mutta saankin sen työkavereilta, heiltä ihanimmista ihanimmilta. Ikkunamme on taasen pesty.

Todistusnumeroni eivät ole sieltä parhaasta päästä, monen arvon edessä on tähti. Markkerikin hivuttautuu ylöspäin, ja tt-kuvat kertovat ensin tilanteen pysyneen samana, ja myöhemmin, ihanan Eletyn kesän jälkeen, kuvissa näkyy pesäkkeiden kasvamista ja lisääntymistä lantiossa. Kaiken kukkuraksi saan alkusyksyllä cisplatiinista allergisen reaktion, ja lääkärin mukaan ensilinjan hoitopolku on nyt käyty. On aika siirtyä toivotaan toivotaan -hoitoon, jota minulle on järjestelty sairaalan ja fimean yhteistyössä pitkin kevättä ja
kesää, itseni viettäessä aikaa mielekkäämmin.




Triplanegatiiviselle ärhäkän syövän potilaalle ei sytostaattien lisäksi ole ollut juuri muuta hoitoa tarjolla. Geenimutaationi brca1 on tähän asti tarkoittanut vain tavallista kehnompaa ennustetta, mutta uusimmat lääkekokeilut maailmalla ovat tehneet mutaatiosta mahdollisuuden hoitoihin. Estämällä viallisen geenin toiminta elimistö ryhtyy itse korjaamaan soluvaurioita, siis parantamaan syöpää. Tämä on nyt ehdottomasti sinun lääkkeesi, vakuuttaa ulla-tohtori saavuttuaan madridin syöpäkonferenssista, kun olen jo kuukauden verran napsinut kapseleita, kahdeksan aamuin illoin.



Mielelläni sen uskon, kun ylilääkäri niin sanoo. Ja varasuunnitelmiakin on; hoitoa kombinoidaan tarvittaessa viikkosytostaattiin tai toiseen biologiseen lääkeuutuuteen, angiogeneesiestäjään. Sytostaatteihin tottuneelle tällainen hoito on heinäntekoa helpompaa. Hankalinta on muistaa ottaa lääkkeet, toiseksi hankalinta on saada ne pysymään sisällä. Kertaa vaille olen onnistunut, kummassakin.

Kuukauden lääkesatsi kassissani ajelen sairaalasta kotia kohti ja tarkkailen liikenteen lisäksi ympäröivää luontoa. Taivaalla näkyy varisten lisäksi valkoinen, sinikylkinen liitäjä, nousukiidossa ja matkalla etelään. Sinne mielin minäkin, kera miehenpuolen ja koko pesueen, ja ulla antoi haaveelle ylemmän tahon siunauksen: "Menkää. Menkää ihmeessä."

Barcelona, teneriffa, madeira.. pyörittelen mahdollisuuksia mielessäni ja suljen autoradion. Päivän hittien sijaan mielessäni soi juicen vanha kunnon 3.30, eikä kauaakaan, kun laulan jo ääneen "varis lentää pellon yli, eikä itke yhtään.. hautajaiset seis, vainaja puuttuu!"

Siis memento vivere, muistetaan elää, ystävät! Tässä elämme miehenpuolen kanssa koitelissa kauniina alkusyksyn päivänä varttuneen rokkikansan keskellä.


*kuvia lisätty aamutuimaan 4.10



34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos postauksesta! Tätä kannattti odottaa. Hyvää syksyn jatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja hyvää vointia!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olipa kiva kuulla sinusta. Kaikkea hyvää koko perheelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kun kirjoitit, vaikka tilanne ei niin loistokas olekaan. Hienoa, että on toivoa uusista tehokkaista hoidoista! Lämpöä ja valoa pimenevään syksyyn!

Zelda kirjoitti...

Kiitos uutisista ja sitä parhainta voimaa isolla tuplaweellä tarjoillaan täältä. Mukana ollaan ja sitä parasta tilataan:)

Kiara kirjoitti...

Hoidoille peukutan. Ja sinulle lähetän <3 sekä tsempitykset.

Kiara kirjoitti...

Hoidoille peukutan. Ja sinulle lähetän <3 sekä tsempitykset.

Kati kirjoitti...

Kiitos Tiina ja onnellista syksyä koko sakille!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla uutisia. Voikaa hyvin ja nauttikaa, elämästä, syksystä, perheestä!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kuva teistä!

Hyvää vointia!

Elina, itä-suomesta

vintti kirjoitti...

Voikaa hyvin. Kaikki te.
Rakastakaa.
Eläkää.
JOka henkäys- mitä meidän matkamme kantaa. <3

Valoa.
Iloa.
Naurua.
Lisää rakkautta. <3

Satu kirjoitti...

Kiitos, kun tulit kertomaan kuulumisesi. Löydettyäni blogisi luin sen yhdeltä istumalta alusta loppuun. Toivon sydämestäni, että jaksat taistella, saat avun ja nujerrat pirullisen taudin. Kirjoitat niin elävästi kaunista äidinkieltä; kiitos siitäkin. Kaikkea hyvää Sinulle <3

Anonyymi kirjoitti...

"Hän tiesi jo, että kaikesta tuskasta huolimatta tämä elämä oli elettävissä; sen läpi piti kulkea hitaasti, tässä auringonlaskussa, jossa yrtit tuoksuivat pistävästi tasangon äärettömässä rauhassa, jossa linnun viserrys häipyy taivaalle; niin, kulkea tämän taivaan alla, kokea sen heijastuvan rintaansa huomaavaisena ja eläväisenä läsnäolona.". Andrei Makine: Ranskalainen testamentti Olet ajatuksissa! Maija, Riikan sisko

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa taas kuulla sinusta! Hoidot kehittyvät kovaa vauhtia ja koska tahansa voi löytyä taas uusia konsteja tämän seuralaisen kukistamiseksi. Siihen uskotaan lujasti. Mitä parhainta syksyä koko perheelle!

Hallatar kirjoitti...

Hei. Madeiraa en suosittele. Siellä tulee tervekin sairaaksi... Heti ensimmäisenä yönä helmikuussa vilustuin homeisessa ja kosteankylmässä hotellissamme ja sain ihan hirvittävän influenssan.=( Kuumeen kera karmea yskä väsytti ja uuvutti ja vielä koko saari on lakkaamatonta kiipeilyä ja kapuamista. Olen kuumeessa kuvannut tosin saarta, muuten en muistaisi siitä mitään....

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos päivityksestä ja voimia,tehoja ja uskoa uuteen hienoon hoitoon:)!Oletko lukenut kahden kanadalaisen syöpälääkärin kirjoittaman kirjan Ruokavalio ja syöpä?(Beliveau ja Gingras)Se käsittelee melko tiiviissä paketissa syövän kasvua estävää ravintoa,voisi olla hyvänä lisänä hyvinvoinnillesi.Myös suomalaiselta Sinikka Piipolta löytyy samasta aiheesta mm.Puhdas ravinto.Ihania syyspäiviä sinulle ja oikein huonoja syyspäiviä niille kohta katoaville pesäkkeille! Kaisa

Adelhaid kirjoitti...

Ihanaa kuulla susta. Kuulumiset olisi voinut olla parempiakin. Peukut pystyssä hoitojen purevuuden puolesta! Mahdollisimman hyvää syksyä sulle!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua koko teidän perheelle. Olisi kiva kuulla Sinusta. terveisin Taina

tiina kirjoitti...

Heissan, kurkkaamassa täällä. Hyviä uutisia.. Kirjoitan kunhan maltan istua alas pitemmäksi aikaa kuin hetkeksi:)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta. Olen jo vuosia surannut blogiasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta. Olen jo vuosia surannut blogiasi.

Anonyymi kirjoitti...

Telepatiaa, koska en ole kurkkinut blogiasi pitkään aikaan mutta nyt tuli tunne, että kurkkaan kuuluuko mitään. Ihanaa kun sain heti vastauksen että hyvää kuuluu ja liittyi se mihin tahansa pääasia on että kuulumiset on hyviä. Tännekin kuuluu ihan hyvää. Nautitaan talvesta ja hiihtämisestä mutta odotetaan myös kevättä innolla. Paltaan kesäsuunnitelmiin myöhemmin. Lämpimin terveisin Pirkko ja Lasse

vintti kirjoitti...

Odottelen innolla uutisia. Ihanaa alkavaa kevättä sinulle ja perheellesi!

Terhi kirjoitti...

Hyviä uutisia odotellaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, lyhytkin kirjoitus on parempi kuin ei mitään, joten olisi kiva kuulla Sinusta. terveisin Taina

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, aiotko vielä kirjoittaa tähän blogiin?minusta olisi reilua ilmoittaa jatkosta edes lyhyesti. kiitos joka tapauksessa kirjoituksistasi.

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, mitä Sinulle kuuluu?

Anonyymi kirjoitti...

huhuu!!!

Anonyymi kirjoitti...

Olis kiva kuulla jotain..

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
uskallanko edes kysyä...mitä kuuluu?

Kati kirjoitti...

Hyvää sunnuntaita Tiina!
Edellisestä päivityksestä on nyt tasan vuosi. Kaipaamme sanallisen arkkusi raottamista, sillä tekstejäsi on aina kiva lukea, vaikka kuulumisista jotain toista kautta tietäisikin.
Leppoisaa pyhäpäivää koko sakille, kaunista syksyä ja hyvää vointia!

Anonyymi kirjoitti...

Heiiiii,oletko hengissä?

Anonyymi kirjoitti...

Olisi kiva jos päivittäisit meille jotain kuulumiasi?

Anonyymi kirjoitti...

Joulu on kohta. Miten on vuosi mennyt. Toivottavasti hyvin.
Olisi kiva lukea reipasta tekstiäsi.
Hyvää joulunalusaikaa!