lauantai 23. maaliskuuta 2013

räkää ja ruisleipää

Kerta vielä, että nähdään kunnolla mahdollisen sytostaattiresistentin kehittyminen, tuumasi Päivi, ja määräsi neljännen hoidon ennen seuraavaa kontrollia. Suorasanaisen realistin käsittelyssä myös tautitilanteeni sai uuden sanamuodon. Ehkä stable disease, ehkä kuitenkin lievä progressio.

Pelkät sanelutekstit eivät vointiani heikennä tai tautia pahenna, joten olen päättänyt elää talven selän taviselämää, syöpää suuremmin ajattelematta. Tauti ei mahdu luokkaani oppitunnille eikä välitunnilla opettajanhuoneen punaiselle sohvalle, se ei mahdu kotimme päivällispöytään eikä toyotaani, jolla kuljetan lapsia harrastuksiin. Sitä ei kutsuta käsityöpiiriimme virkkaamaan mattoja eikä ystäväporukan teatteri-iltaan. Sunnuntaiaamun rauhassa häädän sen pois sudokuilla ja kahvikupilla, eikä se edes yritä tunkea minun ja mieheni mukaan hiihtolenkille.

Sen sijaan hiihtolenkille änkeää ikävä virus, joka pesiytyy jonnekin ylähengitysteihin erittämään räkää. Parikymmentä kilometriä tunturin huipun kautta, kolmentoista asteen pakkasessa ja pohjoistuulessa (aurinko paistoi!), jo etukäteen hankitussa kevytflunssassa oli suorastaan kutsu pahemmalle taudille, mutta kun hiihtolomalla oltiin, niin suksille oli päästävä, joka päivä. Tulipahan ainakin todistettua, että osaan elää hetkessä.

Juuri kun alan tottua talviseen taviselämääni, käy kutsu pet-ct -tutkimukseen. Päivin määräämä "vielä yksi" meni kuukausi sitten, ja ensi maanantaina on laskun vuoro. Siellä taas makaan, eteläisen röntgenin kapoisalla laverilla, kädet ylhäällä -ja ristissä.

Lähestyvä kontrolli tuo luonnollisesti mukanaan monenkirjavia oireita, joista ainakin osa lienee kuvitteellisia ja loputkin selitettävissä keittiölääketieteen avulla. C-alkuiset diagnoosit kyllästyttävät jo, joten kokeilen vaihteeksi ärrää. Är niin kuin vaikka ruisleipä ja räkä eli

  • epämääräiset vatsanväänteet - ruisleipää
  • yönärästys - ruisleipää liian myöhään illalla
  • ummetus- ruisleipää kuiviltaan
  • vyötärönympäryksen kasvaminen - liikaa ruisleipää
  • pääkipu - liian vähän ruisleipää
  • suussa rehottava sammas - ruisleipään on lipsahtanut sokeria
  • painontunne pikkulantiossa - loppuun prosessoitu ruisleipä
  • painontunne rinnassa - räkää
  • väsy - räkää poskionteloissa
  • yöllinen yskä - räkä nousee nieluun
  • kylkituntemukset - räkää on yskitty


Ihan päteviä selityksiä, joihin saan uskoa pääsiäiseen saakka. Jos
jotain muuta pulpahtaa mieleen, otan työn alle sudokun. Tai keitän kupin kahvia. Tai lähden hiihtolenkille. Tai.

Totisesti totisesti ensi viikosta on tuleva todellinen piinaviikko.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja voimahaleja ensi viikon piinaviikkoon!

Anonyymi kirjoitti...

Perhanan ruisleipä.Kevättä.

vintti kirjoitti...

Ruisleipä on ihmiselle pahasta, hitto vie.
Muuta en voi,kun toivottaa jokaiseen päivääsi pirskahduksia, ilon pirskahduksia.

Adelhaid kirjoitti...

Toivotaan, että ennen piinaviikkoa on hyvä viikonloppu ja piinaviikon jälkeen uudelleen suuntautuminen ja uudet suunitelmat. Toivotaan, että sytoresistenssi ei ole totta vaan pelkkä pelko.

Anonyymi kirjoitti...

No, voihan ruisleipä.

Voimia ja vielä kerran voimia taistoon.


t. Tuutikki

rk kirjoitti...

Voihan piinaviikko! Voimia siihen. Mutta sitä ennen, tulevana sunnuntaina: virvon varvon, tuoreeks, terveeks!

Nina kirjoitti...

energiaa taviselämään ja sinniä tulevaan koitokseen. etävirvon täällä jo tänäiltana, voimavirtaa sinne nurkalle maakuntaa.

Kati kirjoitti...

Voin seuraksi nostaa käteni ja ristin ne myös, tottakai!

Terhi kirjoitti...

Virvon varvon, tuoreeks, terveeks!

Lisäksi ristin käteni ja peukutan ♥

Anonyymi kirjoitti...

Rukoilen puolestasi.

pivi kirjoitti...

Voimia piinaviikkoon, pidän peukkuja yllä. Päivän teeman mukaan virvon myös sinut tuoreeksi ja terveeksi, ruisleivällä tai ilman.

Anonyymi kirjoitti...

Parempi se ruukinen kuin ohranen leipä. Haleja ja hengessä mukana täälläkin. t. Sipulixi

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Tiina piinaviikkoon. Käteni ristin minäkin.
Anna

Emmi kirjoitti...

Voimia viikkoon! Piina kuulostaa niin piinaavalta, mutta onneksi on ladut, punaiset sohvat, kuskaukset.. Kaikkiin hetkiin paljon lämpimimiä ajatuksia ja rukouksia, täältä kaukaa Alpeilta. Olet mielessä! <3

Tiina kirjoitti...

Voihan ruisleipä! Ei tullut viikontakaisella kirkkotapaamisella kyseltyä voinnistasi ja nyt muistin tulla täältä kurkkaamaan. Kädet ristiin ja toivotaan parasta tulevista tutkimuksista... Voimia piinaviikkoosi ja aurinkoista pääsiäistä! T. Tiina, kotikollega

Kiara kirjoitti...

Doh dih, mahdollisimman piinatonta piinaviikkoa toivotan ma!

Anonyymi kirjoitti...

toivottavasti piinaviikko päättyi onnellisesti :)

Anonyymi kirjoitti...

Hu huu...toivottavasti kaikki on hyvin

Kaisa kirjoitti...

Malttamattomina odotamme kuulumisiasi, Tiina. Olivatpa ne millaisia tahansa, ajatuksemme kuljeksivat siellä luonasi.

Anonyymi kirjoitti...

Tiinaa?

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi, mutta eiköhän anneta Tiinan kertoa asioistaan omaan tahtiinsa. Hyviä tai huonoja uutisia jakaa IRL ensin läheistensä kanssa, minulla blogin anonyymilukijana ei ole oikeutta vaatia häntä kirjoittamaan heti kuulumisiaan tänne.
Tiinalle ja läheisille hyvää arkea, terveyttä ja sisua!
Rakentavin terveisin, JK

tiina kirjoitti...

Kiitos kaikista ajatuksista, ne ovat lämmittäneet kilpaa auringon ja hyvien uutisten kanssa!