tag:blogger.com,1999:blog-60518914262183621542024-03-14T06:27:40.311+02:00Vasen rintani ja muuta sairastatiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.comBlogger393125tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-90356764134059411022019-11-24T11:59:00.001+02:002019-11-24T11:59:42.684+02:00Kirjan KPI:t ja Prologi In English<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-xjFu8hFPbf8/XdpSpXzcWHI/AAAAAAABXhE/xWEVRn5PD847hatYgztrY0XZMSlIZZIbQCLcBGAsYHQ/s1600/P1010885.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-xjFu8hFPbf8/XdpSpXzcWHI/AAAAAAABXhE/xWEVRn5PD847hatYgztrY0XZMSlIZZIbQCLcBGAsYHQ/s400/P1010885.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva tasan kymmenen vuoden takaa, marraskuulta 2009.<br /> Tiinan tauti oli tauolla ja Venla oli juuri opettanut Elsan kirjoittamaan.<br />Tässä ensimmäisen oppitunnin tulos.</td></tr>
</tbody></table>
Kirjaprojekti on ollut minulle Tiinan kuoleman jälkeen todella tärkeä jaksamisen väline. Kirjan mukanaan tuomista asioista haaveilu tekee hyvää mielelle, uudet asiat tuovat elämään kaivattua sisältöä.<br />
<br />
Ennen kirjan ilmestymistä tein - tyylilleni uskollisena - excel-taulukon, johon listasin kirjan KPI:t (KPI = Key performance indicator = mittarit joilla mitataan tavoitteisiin pääsyä). Yleensä KPI:t ovat käytössä yritysmaailmassa, mutta hyvin ne ovat omassa kirjaprojektissanikin toimineet.<br />
<br />
Syksyllä 2018 päätin seurata kirjan menestystä ja sitä kautta minulle tuomaa elämän sisältöä seuraavilla mittareilla:<br />
<br />
<ul>
<li>Myyntimäärä</li>
<li>Lehtijutut</li>
<li>Radio / TV näkyvyys</li>
<li>Some-näkyvyys</li>
<li>Kirjan tuomat uudet ihmiskontaktit</li>
<li>Lainausmäärä kirjastoissa</li>
<li>Muut asiat (esim. kirjamessut, kutsut tulla kirjan aiheista puhumaan, äänikirja, käännösoikeudet)</li>
<li>Tiinan blogin kävijämäärät</li>
<li>Kirjan Facebook-sivun seuraajien määrä</li>
</ul>
<div>
Tämä hetken tietojen ja tilanteen mukaan kirjan myyntimäärä, lehtijutut, some-näkyvyys ja kirjaston lainausmäärät ovat hieman ylittäneet sen, mistä uskalsin haaveilla. Tämä näkyy myös blogin vierailijoiden määrässä (noin 15 000 / kk tämän vuoden aikana) ja Facebook-sivun seuraajissa (lähes 400).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Odotuksiin nähden isoa plussaa ovat olleet kirjamessujen haastattelut ja äänikirjan ilmestyminen. Myös suoraan minulle tulleen palautteen määrä ja sisältö on ylittänyt odotukset kirkkaasti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Odotusteni mukaisesti olen saanut tutustua useaan uuteen ihmiseen kirjan myötä. Myös odotusteni mukaisesti radio ja TV eivät ole kirjasta olleet kiinnostuneita eikä kukaan ole kysellyt käännösoikeuksien perään.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mittausmenetelmistä huolimatta tärkeintä minulle ei kirjan suhteen ole olleet myyntimäärät eikä medianäkyvyys. Tärkeintä on ollut se tunne, kun tajusi saaneensa tämän tehtyä. Se tunne, kun saa koskettavaa palautetta suoraan lukijoilta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta haaveilua pitää jatkaa, että jaksaa. Monesti haaveet toteutuvat helpommin, jos niiden eteen tekee jotain. Niinpä alla kirjan ensimmäinen luku englanniksi. Käännös on minun itseni tekemä ja sisältänee virheitä ja kömpelöitä lauserakenteita. Tätä saa jakaa jos jollain on kirja-alan kontakteja ulkomailla 😊</div>
<div>
<br /></div>
<div>
* * * </div>
<div>
<br /></div>
<div>
PROLOGUE </div>
<div>
of my book "My wife's left breast and other sick stuff" </div>
<div>
<br /></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
</div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: "Times New Roman"; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
<span id="docs-internal-guid-2536ae0c-7fff-24e6-228b-d8620699bec1"></span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: "Times New Roman"; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; line-height: 1.38; margin: 0pt 0px; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">I fill my own glass, for my wife I pour only the height of two fingers. Red wine smells like the good old days when I carry glasses to the TV room. The armchair is soft as always. Tiina has taken over half of the couch in a half-lying position, and the dog is as close to her as possible. I taste wine, I open my laptop. The new text file gets named as Tiina’s List.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;"> We start with the easy ones. I write down Elsa's piano teacher phone number, directions to the place where the dog gets trimmed, and the birth dates of our godchildren. Tiina lists all the nine names and dates from memory, without hesitation.</span></div>
<div>
<span id="docs-internal-guid-2536ae0c-7fff-24e6-228b-d8620699bec1"><div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I sip wine, my glass is already half empty. Tiina has only tasted her drink. We take the next step and go through bank and social media accounts. Against all security recommendations I write down Tiina’s passwords. We add me as a co-author of the blog and as trusted person in Facebook. We agree that I will update blog when Tiina no longer is able to do it herself.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I look at my list and do not want to take any more topics. Tiina disagrees. Together we decide to take care of the death-stuff.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "How about funeral program, do you have any wishes?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Tiina lists hymns, songs and names of people, she has clearly thought about this. "That one song is so difficult that most people can't sing it. Make a note that it is not for community singing."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I type in that note.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Then the burial method. Was is so that you like to have cremation?" I inquire like a waiter asking about the steak's doneness.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Yeah, wouldn't cremation be nice?" Tiina glances at me.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> A small smile lifts to my face. "Well don't know if it's nice, but at least I would like to have cremation when it is my time."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Let's take it."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I continue to next item in the funeral list. "Where you want to be buried? And any wishes for the gravestone?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Tiina thinks for a moment. "There's something I do not like in Liminka cemetery. There is so many mosquitos and it’s pretty dark."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I look questioningly.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "So maybe Intiö would be better?" Tiina answers with a question.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I disagree. I want my wife’s grave in the middle of nature and close to my skiing tracks, not in the city close to my workplace. The case remains open.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "You can choose the stone you want, or just a tile will do fine." Tiina glances at me with a small grin on her face. "There is pretty nice urn area in Intiö."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Nice again. I smile inwardly and jump to the next item. "How about organ donation?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Tiina looks at me as if I were asking where she wants to spend her retirement days. "Do you really think someone wants organs full of cancer?" She continues with formal tone in her voice: "A cancer patient cannot act as an organ donor."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I nod. "What do you want me to do with your clothes?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Give Venla and Elsa and my sisters what they want and donate the rest, don't start selling them." The instructions are clear. After as small pause I get the familiar gaze and refinement: "Underwear must then be immediately trashed. They are - of course - not for donation."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Of course not. I nod as if I had taken care of the death estate's underwear handling before.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Hmm… what else." I cross out items in the list. "Can I put a public announcement to Facebook and your blog when, that is, when ..."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "... when I die", Tiina completes my sentence. "Yeah you can and I'm fine with that, but make sure close ones get the information first."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> We move on to drafting of the obituary. Tiina asks me to hand out Bible and aphorism books from the bookshelf. She browses them for a moment, while I go to the bathroom.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Somehow these are all so insipid. Do you remember that song by Haloo Helsinki about dipping your toes in cold water?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I tell I remember, grab the CD from the shelf and play it. It is windy on the moon, sings the band.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> "Wouldn't that chorus be nice?"</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Nice again. I listen to the words even though I know them by memory. I agree. I wonder if the copyright rules apply to obituaries, but I don't share my concerns with Tiina. "Should we tentatively agree to use this?" That's how it's agreed.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> It feels I’m running out of power. The most difficult parts of the list are not yet crossed out. Valtteri, Venla, Elsa and a bunch of related sub-items. We will leave them for later. After all, there is time. There is time?</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> I get up from my chair and say in Columbo style, "Just one more thing." I rub my hands together and talk a little too fast. "Would it be ok if I make a book based on your blog? I would take texts from there and then write some of my own?" I take a look at Tiina, she smiles and changes to a better position on the couch. "So I just thought writing could be good for me. And if I get something sensible done, I could try publishing it. But of course I don't write anything too intimate, like descriptions of our sex life." I bite my tongue.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Tiina laughs. "Sure, fine, nice if you can do that."</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Really nice.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
</span></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-1351665803158390152019-07-17T14:27:00.000+03:002019-07-17T14:28:07.365+03:00Kirjan kuulumisia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-p47YR0Fj0wk/XS8CPUD_lPI/AAAAAAABU-s/GiWlzf9Ugqk06kOikVGWu6OanLEDjNxIgCLcBGAs/s1600/IMG_20190717_134228.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="904" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-p47YR0Fj0wk/XS8CPUD_lPI/AAAAAAABU-s/GiWlzf9Ugqk06kOikVGWu6OanLEDjNxIgCLcBGAs/s400/IMG_20190717_134228.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta -kirjan julkaisusta on nyt melkein puoli vuotta. Kirjan saama julkisuus ja palautteen määrä on yllättänyt positiivisesti. Alunperin ajattelin, että kirjasta tulee varmaan jokin pieni juttu paikallislehteen ja todennäköisesti joku bloggaajakin sen huomaa. Nuo odotukset ovat ylittyneet reippaasti: Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia on ollut käsittämättömän suuri määrä ja lisäksi olen saanut paljon suoraa palautetta. Näistä kaikista olen kiitollinen.<br />
<br />
Sykähdyttävintä palautetta on ollut se, kun lukija kertoi saaneensa kirjasta uusia voimia omaan elämäänsä. Se, kun palautteen antaja kertoi pystyneensä kirjan lukemisen jälkeen ensimmäisen kerran käsittelemään useampi vuosi sitten kokemaansa läheisen menettämistä. Se, kun hoitotyön tekijä kertoi kirjan auttavan potilaiden kohtaamisessa.<br />
<br />
Rakentavaakin palautetta on - onneksi - tullut. Blogitekstien ei ole koettu sopivan kirjaan, vaan tekevän siitä raskaslukuisen. Kirjassa olevat lääkärinlausunnot joku on hypännyt yli vaikeaselkoisina (no, sitä ne kyllä ovatkin). Lehtijuttujen yhteydessä on päivitelty, miksi yksi syöpäkuolema - jossa ei ole edes mukana julkkista - saa niin paljon palstatilaa.<br />
<br />
Useampi ihminen on ihmetellyt sitä, miksi kirjan kannessa on vain minun nimeni, vaikka "suurin osa kirjasta on Tiinan kirjoittamaa." Vain minun nimeni käyttäminen oli kustantajan ja minun yhteinen valinta ihan käytännön syistä ja olen varma, että Tiina olisi päätöksestä ollut samaa mieltä. Kirjastot ovat tietoihinsa lisänneet Tiinan toiseksi kirjoittajaksi, ja hyvä niin. Kirjassa on muuten Tiina tekstejä sivumäärissä mitattuna lähes tasan puolet, tätä tasapainoa kirjoittamisen aikana seurasin hyvinkin tarkkaan.<br />
<br />
Suurin osa lukijoista näyttää kirjasta kuitenkin kovasti tykänneen ja tämä tuntuu ihan mahtavalta! Kirjaa on kehuttu eheäksi kokonaisuudeksi, vuoropuheluista on tykätty kovasti ja lukijoita on sekä itkettänyt että naurattanut. Ihanaa on ollut lukea, kun kirjaa on suositeltu "kaikille joille elämä on rakas" ja lukukokemusta on kuvailtu lauseella "luetaan niin että tuntuu!"<br />
<br />
Kirjastokävijöiden keskuudessa teos on otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi Helmet-kirjastoissa siihen on koko ajan ollut useamman kuukauden varausjono. Oulun alueen Outi-kirjastoissa kirja oli keväällä yhden viikon ajan kolmanneksi varatuin.<br />
<br />
Kesäkuussa ilmestyi äänikirja, lukijana Kalle Chydenius. Itselle oman tekstin kuuntelu oli yllättävän tunteisiin menevä kokemus. Kirja tuli jotenkin enemmän todeksi toisen tulkitsemana ja tykkään kovasti Chydeniuksen lukutyylistä. Tätä kirjoittaessani äänikirja on saatavilla Elisa-kirjassa, Storytel:ssä ja Celia-palvelussa.<br />
<br />
Kiitos kaikille jotka olette kirjan lukeneet! Erityiskiitos kaikille, jotka olette laittaneet palautetta tavalla tai toisella! Jatkan kirjan kuulumisten päivittämistä edelleen ensisijaisesti Facebookissa (<a href="https://www.facebook.com/VVR.kirja">linkki</a>).<br />
<br />
Alla koottuna kirjan saamaa näkyvyyttä mediassa ja blogeissa ilmestymisjärjestyksessä. Tämän luettelon lisäksi kirjasta löytyy palautetta ainakin <a href="https://www.goodreads.com/book/show/44131034-vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta-sairasta">Goodreads-sivustolta</a>, Instagram postauksista (<i>#vaimonivasenrintajamuutasairasta</i>), kirjan Facebook-sivun seinältä ja kirjastojen/kirjakauppojen sivuilta. Myös useassa tähän listaamattomassa blogissa on kirjasta ollut lyhyempää juttua.<br />
<br />
--mikko<br />
<br />
PS. Mielelläni otan vastaan tietoa, jos kirjasta on ollut jossain juttua, jota en ole hoksannut.<br />
<br />
----<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Kaleva</span></b> (17.11.2018)<br />
<br />
<b>Vaimon syöpä pisti kirjoittamaan</b><br />
"IT-alalla työskentelevä Mikko With viimeistelee kirjaansa, joka käsittelee hänen perheensä elämää Tiina-vaimon sairastelujen keskellä aivan Tiinan kuolemaan asti."<br />
<br />
<a href="https://www.kaleva.fi/kale/vaimon-taistelu-ja-tappio-rintasyopaa-vastaan-pani-mikko-within-kirjoittamaan-kirjan/810213/">Linkki juttuun</a> (lyhennetty versio)<br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Helsingin Sanomat </span></b>(31.1.2019)<br />
<br />
<b>Elämän vaikein puheenaihe</b><br />
"Joskus olisin toivonut, että joku olisi kysynyt, miten minä jaksan.”<br />
<br />
<a href="https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005983422.html">Linkki juttuun</a> (vain tilaajille)<br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Rantalakeus</span></b> (20.2.2019)<br />
<br />
<b>Syövälle annetaan vain se vähä, mikä on pakko antaa</b><br />
"Mikko sanoo halunneensa kirjoittaa asioista koruttomasti ja realistisesti, jopa inhorealistisesti. Hän ei suurennellut tai pienentänyt omia kokemuksiaan, ei halunnut kaunistella, surkutella tai märehtiä surussa."<br />
<br />
(juttu ei saatavilla netissä)<br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Kirjojen keskellä -blogi</b></span> (3.3.2019)<br />
<br />
"Vaikka aihe on raskas ja tarina surullinen, kirjasta jää kuitenkin häkellyttävän valoisa jälkimaku."<br />
<br />
<a href="http://kirjojenkeskella.blogspot.com/2019/03/vaimoni-vasen-rinta.html">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Me Naiset</span></b> (14.3.2019)<br />
<br />
<b>Mikon vaimolta Tiinalta löydettiin syöpä toisensa jälkeen: ”Kun elää, ilosta täytyy pitää täysillä kiinni”</b><br />
"Mikko Within kirja on erittäin koskettavaa – mutta paikoin myös hyvin hauskaa luettavaa."<br />
<b><br /></b>
<a href="https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/mikon-vaimolta-tiinalta-loydettiin-syopa-toisensa-jalkeen-kun">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Iltalehti</span></b> (16.3.2019)<br />
<br />
<b>Mikko tunsi jopa kateutta vaimonsa syöpähoidoista</b><br />
"Mikko kertoo halunneensa kirjoittaa realistisesti kaikesta, elämästä syövän kanssa, peloista, iloista, mutta myös viimeisistä hetkistä. – Kirjoitin viimeisinä päivinä istuessani sairaalasängyn vierellä jopa muistiinpanoja. Halusin laittaa asiat ylös sellaisina kuin ne olivat, että muistaisin kaiken oikein."<br />
<br />
<a href="https://www.iltalehti.fi/syopa/a/f6e3164d-b21a-4409-8550-f5271a3899e1">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Lumiomena-blogi</b></span> (21.3.2019)<br />
<br />
"Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on pyörinyt mielessäni jo toista viikkoa. Lopettelin kirjan reilu viikko sitten ja siitä lähtien Within perhe on ollut mielessäni. Elinhän tavallaan heidän mukanaan kaikkien 352 sivun verran."<br />
<br />
<a href="https://luminenomena.blogspot.com/2019/03/mikko-with-vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta.html">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Kirjojen kuisketta -blogi</b></span> (27.3.2019)<br />
<br />
"Vaikka tämä on kirja syövästä, sairaudella ei mälläillä, sairauden kuvaus ei ole säälipisteiden keräilyä, kirja ei ole surukirja, vaan se on vahvaa, kaunistelematonta ja leikittelevääkin kuvausta Within perheen arjesta, jossa syöpä on läsnä kahdeksan vuoden ajan. Kokonaisuudesta tulee koskettava tarina."<br />
<br />
<a href="http://kirjojenkuisketta.blogspot.com/2019/03/mikko-with-vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta.html">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Kunto & Terveys</span></b> (02 / 2019, ilm. 28.3.2019)<br />
<br />
<b>Kartta, kompassi ja polut veivät ajatukset pois vaimon sairaudesta</b><br />
”Kirjassa kerrotut kokemukset avaavat uuden ja positiivisen, mutta yhtäaikaa realistisen katsantokannan sairauteen, josta on edelleen vaikea puhua ääneen."<br />
<br />
(juttu ei saatavilla netissä)<br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Kirjallisia-blogi</span></b> (2.4.2019)<br />
<br />
"Mutta tämän kirjan suurin ansio ei ole sen kielessä tai rakenteessa. Hyvä kirja pakottaa lukijan syventymään, pysähtymään asioiden äärelle, hidastamaan ohi laukkaavan elämän kulun toviksi tekstin ääreen. Kuuntelemaan toista ihmistä: miltä hänestä tuntuu elää. Pohtimaan omaa elämäänsä. Sitä varten kirjat ovat olemassa."<br />
<br />
<a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2019/04/miksi-kirjat-ovat.html">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Tuleva.fi</span></b> (15.4.2019)<br />
<br />
<b>Hyviä päiviä</b><br />
"Vaimonsa syövästä kirjan kirjoittanut Mikko With on huomannut, etteivät vastoinkäymiset vahvista. Mutta elämä on hyvää surunkin keskellä."<br />
<br />
<a href="https://www.tuleva.fi/artikkeli/mikko-with-menetti-vaimonsa-syovalle">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Kaikki kotona -blogi</b></span> (16.4.2019)<br />
<br />
"Toivon tälle hyvin erityislaatuiselle kirjalle suurta menestystä ja lukuisia painoksia. Suosittelen kirjaa kaikille, joille elämä on rakas. Kirja on mielenkiintoista luettavaa myös hoitoalan ammattilaisille, sillä rivien välistä saa eväitä myös omaan työhönsä ja syöpää sairastavan kohtaamiseen."<br />
<br />
<a href="http://sirkunkotona.blogspot.com/2019/04/vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta-sairasta.html">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Kaltio</b></span> (02/2019, ilm. 17.4.2019)<br />
<br />
<b>Perhe-elämää sairauden varjossa</b><br />
"Raskasta aihetta keventävät lempeän humoristiset kuvaukset kolmilapsisen perheen arjesta. Kirjoittajilla on taito nähdä asioiden koomiset puolet ja kuvata niitä niin, että lukijaakin naurattaa."<br />
<br />
(juttu ei saatavilla netissä)<br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Dialogi</b></span> (23.5.2019)<br />
<br />
<b>Sopiiko syöpä hyvään elämään?</b><br />
"Mikko Within esikoiskirjan Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta äärellä hymy hyytyy, mutta myös palaa. Hänen vaimonsa Tiina Within 10 vuoden sairastamismatka oli taistelua siitä, että ilo ja elämä pysyisivät perheen elämän keskiössä. Mikko vakuuttaa kirjalla lukijan siitä, että suru ei ole ilon vastakohta."<br />
<b><br /></b>
<a href="https://dialogi.diak.fi/2019/05/23/sopiiko-syopa-hyvaan-elamaan/">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Apu Terveys</b></span> (05/2019, ilm. 5.6.2019)<br />
<br />
"Tämä kirja pitäisi jokaisen turhasta marisijan hankkia."<br />
<br />
(juttu ei saatavilla netissä)<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;"><br /></span></b>
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;"><br /></span></b>
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">Kirjavinkit </span></b>(6.6.2019)<br />
<br />
"Itkin ja luin ja kun sain kirjan loppuun, minulla oli jotenkin kaikesta huolimatta hyvä mieli."<br />
<br />
<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta-sairasta/">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<b><span style="color: #a64d79; font-size: large;">MTV Uutiset </span></b>(8.6.2019)<br />
<br />
<b>Mikko-isä istahti saunatuvan portaille jokaisen kolmen lapsensa kanssa erikseen ja kertoi, että äiti kuolee pian</b><br />
"Within perheessä äidin sairaudesta ja kuolemasta on saanut puhua aina avoimesti. Asiaa ei ole ”lakaistu maton alle”, ja äidin syöpähoidot kulkivat arjessa kauppareissun tapaisten menojen rinnalla."<br />
<br />
<a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mikko-isa-istahti-saunatuvan-portaille-jokaisen-kolmen-lapsensa-kanssa-erikseen-ja-kertoi-etta-aiti-kuolee-pian/7441094#gs.pp202n">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<span style="color: #a64d79; font-size: large;"><b>Rinnakkain </b></span>(02/2019, ilm. 20.6.2019)<br />
<br />
"Ne lukijat, joilla on yhtään samanlaisia kokemuksia takanaan, tunnistavat monia tilanteita omien perheidensä sairaushistorioista Mikon pakahduttavista kuvauksista toivon ja epätoivon välimailta."<br />
<br />
<a href="https://issuu.com/europadonna.fi/docs/rinnakkain_2_2019_nettiin">Linkki juttuun</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-2981683278622910352019-01-30T20:36:00.001+02:002019-01-30T20:45:47.985+02:00Lukunäyte ja julkistamistilaisuus<br />
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta -kirjan julkaisua päätettiin aikaistaa helmikuulle. Kirja siis ilmestyy jo parin viikon kuluttua. Kirjan voi ostaa esimerkiksi <a href="http://www.myllylahti.fi/kirjat/elaemaenkerrat-ja-muistelmat/vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta-sairasta-1-detail">kustantajan verkkokaupasta</a> ja hyvinvarustetuista kirjakaupoista.<br />
<br />
Maistiaisena alla kirjan ensimmäinen luku (prologi).<br />
<br />
Kirjan julkistamistilaisuus järjestetään Oulun pääkirjaston tapahtumatila Laiturissa tiistaina 19.2. klo 18:00. Tilaisuuden ohjelma:<br />
<br />
<ul>
<li>Muutama sana kirjan teemoista</li>
<li>Kirjailijan haastattelu</li>
<li>Yleisökysymyksiä</li>
<li>Kahvitarjoilu, vapaata keskustelua, mahdollisuus kirjan ostamiseen</li>
</ul>
<br />
Haastattelijana tilaisuudessa toimii toimittaja Anu-Maija Kärjä. Tässä mielessä ympyrä sulkeutuu, sillä Anu-Maija haastatteli keväällä 2016 Tiinaa YLE:n Akuutti-ohjelmaan.<br />
<br />
Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa!<br />
<br />
--mikko<br />
<br />
PS. Kirjan kuulumisia päivitän pääsääntöisesti kirjan <a href="https://www.facebook.com/VVR.kirja/">Facebook-sivulle</a>.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: center;">
PROLOGI</h2>
<h3 style="text-align: center;">
MIKKO</h3>
<h4 style="text-align: center;">
Toukokuu 2016</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaadan itselleni lähes täyteen, vaimolleni vain sormenleveyden. Punaviini tuoksuu vanhalle hyvälle ajalle, kun kannan lasit tv-huoneeseen. Nojatuoli on tutun pehmeä. Tiina on vallannut puolet sohvasta puolimakaavalla asennollaan, ja koira on painautunut tapansa mukaan ihan hänen kylkeensä kiinni. Maistan viiniä, avaan läppärin. Uusi tekstitiedosto saa nimekseen<i> Tiinan lista</i>.</div>
<div>
Aloitamme helpoista. Kirjaan ylös Elsan piano-opettajan puhelinnumeron, ajo-ohjeet koiran trimmaajalle ja kummilasten syntymäajat. Tiina luettelee yhdeksän kummilapsemme tiedot ulkomuistista, ilman epäröintiä. </div>
<div>
Kulautan viiniä, lasini on jo puolityhjä. Tiina on vain maistanut omaansa. Siirrymme astetta vaikeampiin, käymme läpi pankki- ja sometilit. Vastoin kaikkia tietoturvamääräyksiä kirjoitan ylös Tiinan salasanat. Lisäämme minut blogin toiseksi kirjoittajaksi ja Facebookissa uskotuksi henkilöksi. Sovimme, että voin kirjoittaa blogia sitten kun Tiina ei enää itse jaksa.</div>
<div>
Katselen muistilistaani enkä haluaisi ottaa enää yhtään aihetta. Tiina on eri mieltä. Päätämme yhdessä hoitaa h-kohdan alta pois.</div>
<div>
"Mites hautajaisten ohjelma, onko sulla toivomuksia?"</div>
<div>
Tiina luettelee listan virsiä, lauluja ja henkilöiden nimiä, hän on selvästi miettinyt asiaa. "Se <i>Kahden maan kansalainen</i> on sitten niin vaikea, että suurin osa porukasta ei sitä osaa laulaa. Merkkaa siihen, että ei yhteislaulu."</div>
<div>
Merkkaan.</div>
<div>
"Sitten hautaustapa. Oliks niin että poltto?" tiedustelen kuin tarjoilija pihvin paistoastetta kysellessään.</div>
<div>
"Joo, eiks se tuhkaus olisi ihan kiva?" Tiina vilkaisee minua.</div>
<div>
Pieni hymy nousee huulilleni. "No en nyt tiedä onko kiva, mutta itse ainakin sellaisen aikanaan haluaisin."</div>
<div>
"Otetaan se."</div>
<div>
Jatkan h-aiheiden läpikäyntiä. "Entä hautapaikka ja -kivi?"</div>
<div>
Tiina miettii hetken. "Siitä Limingan hautausmaasta on jäänyt jotenkin semmoinen fiilis, että kauheesti itikoita ja aika pimeetä." </div>
<div>
Katson kysyvästi.</div>
<div>
"Eli ehkä se Intiö olisi parempi?" Tiina vastaa kysymyksellä.</div>
<div>
Olen eri mieltä. Haluan haudan luonnon keskelle hiihtolenkkieni lähelle, en kaupunkiin työmatkan varrelle. Asia jää auki.</div>
<div>
"Kiven voitte kyllä sitten valita juuri sellaisen kun itse haluatte. Tai vain laatta." Tiina vilkaisee minua pieni virne naamallaan. "Siellä Intiössä olisi kyllä aika kiva se uurnalehto."</div>
<div>
Taas kiva. Hymyilen sisäänpäin ja hyppään seuraavaan kohtaan. "Mites elinten luovutus?"</div>
<div>
Tiina katsoo minua kuin olisin kysynyt missä hän haluaa viettää eläkepäivänsä. "Siis luuletko, että joku haluaa syöpää täynnä olevat elimet?" Sitten hän jatkaa asiallisesti: "Syöpää sairastava ei siis voi toimia elinluovuttajana."</div>
<div>
Nyökkään. "Mitä haluat että tehdään vaatteille?"</div>
<div>
"Venlalle ja Elsalle ja mun siskoille mitä haluavat ja loput keräykseen, älä ala myymään niitä." Ohjeet ovat selvät. Lopuksi saan vielä tutun katseen ja tarkennuksen: "Alusvaatteet sitten heti roskiin, niitä ei tietenkään minnekään keräykseen."</div>
<div>
Ei tietenkään. Nyökyttelen kuin olisin ennenkin hoitanut kuolinpesän alusvaatteiden käsittelyä.</div>
<div>
"Hmm… mitähän vielä." Vedän yli kohtia muistilapustani. "Voinko laittaa Faceen ja blogiin julkisen ilmoituksen sitten kun, siis sitten kun..."</div>
<div>
"...kun mä kuolen", Tiina täydentää lauseeni. "Joo voit ja varmaan ihan hyvä, mutta pidä huoli että läheiset saa tiedon ensin."</div>
<div>
Siirrymme luonnostelemaan kuolinilmoitusta. Tiina pyytää minua ojentamaan kirjahyllystä Raamatun ja kasan mietelausekirjoja. Hän selaa niitä hetken, minä käyn sillä aikaa vessassa. </div>
<div>
"Nää on jotenkin kaikki niin pliisuja. Muistaks sä sen Haloo Helsingin biisin missä on se kasta varpaat kylmään veteen?"</div>
<div>
Kerron muistavani, nappaan CD:n hyllystä ja laitan soimaan.<i> Kuussa tuulee.</i></div>
<div>
"Eikö tuosta kertosäe olisi kiva?"</div>
<div>
Taas kiva. Kuuntelen sanoja, vaikka osaan ne ulkoa. Olen samaa mieltä. Mietin, koskevatko tekijänoikeudet kuolinilmoituksia, mutta en jaa huoltani Tiinalle. "Sovitaanko se alustavasti jos ei muuta tule mieleen?" Näin sovitaan.</div>
<div>
Voimat alkavat olla loppu. Listan raskaimmat kohdat ovat vielä yliviivaamatta. Valtteri, Venla, Elsa ja kasa heihin liittyviä alakohtia. Jätämme ne myöhempään ajankohtaan. Onhan tässä aikaa. Onhan tässä aikaa?</div>
<div>
Nousen ylös tuolista ja lausahdan Columbo-tyyliin: "Ai niin, vielä yksi asia." Hankaan käsiäni yhteen ja puhun vähän liian nopeasti: "Olisko ok jos mä tekisin joskus sun blogista kirjan? Semmoisen, että ottaisin mukaan sieltä tekstejä ja sitten kirjoittaisin omia?" Vilkaisen Tiinaa, hän hymyilee ja vaihtaa parempaan asentoon sohvalla. "Siis ihan vaan ajattelin että voisi tehdä hyvää mulle sitten kirjoittaa asioista. Ja jos tulee jotain järkevää, niin sen voisi yrittää julkaista. Mutta en tietenkään kirjoita mitään liian intiimiä, niin kuin seksikuvauksia." Puraisen kieleeni. </div>
<div>
Tiinaa naurattaa. "Totta kai sopii, tosi kiva jos semmoisen jaksat tehdä."</div>
<div>
Tosi kiva.</div>
<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
(c) Mikko With ja Myllylahti Oy</div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-40576630940240838332018-10-11T10:08:00.002+03:002018-10-11T10:13:08.907+03:00Kirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-V69rMT9HpYg/W7tSP_RzR2I/AAAAAAABB_o/tO0Oris9wkUbPtXpWzKSJlTRWToFgQRgwCLcBGAs/s1600/Capture.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1248" data-original-width="824" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-V69rMT9HpYg/W7tSP_RzR2I/AAAAAAABB_o/tO0Oris9wkUbPtXpWzKSJlTRWToFgQRgwCLcBGAs/s640/Capture.PNG" width="422" /></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">Huh, onpas jännittävää tuoda näitä uutisia. </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">Kirja<b> Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta</b> ilmestyy maaliskuussa 2019. Kirjassa kerron Tiinan tässä blogissa kuvaamia tapahtumia omasta näkökulmastani ja muistelen asioita, joita Tiina ei itse kirjannut ylös. Kerronnassa olen pyrkinyt kaunokirjalliseen otteeseen, toivon kirjan olevan viihdyttävää luettavaa raskaasta aiheestaan huolimatta.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">Tuntuu hyvältä, että olen saanut oman tarinani Tiinan sairauden ajalta kirjoitettua ylös. Esitin idean tästä kirjasta Tiinalle jo keväällä 2016, silloin kun jo molemmat tiesimme mihin Tiinan tauti tulee johtamaan. Tiinasta idea oli hyvä. Voimani riittivät kirjan viimeistelyyn nyt kaksi vuotta Tiinan kuoleman jälkeen.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">Kirjan esittelyteksti on alla. Lisää tietoa löytyy seuraavista paikoista:</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
</div>
<ul>
<li>Kustantajan kirjaesite: <a href="https://issuu.com/myllylahti/docs/myllylahti_keva_t_2019">https://issuu.com/myllylahti/docs/myllylahti_keva_t_2019</a></li>
<li>Kustantajan sivut: <a href="http://www.myllylahti.fi/">http://www.myllylahti.f</a>i</li>
<li><a href="https://www.facebook.com/Vaimoni-vasen-rinta-ja-muuta-sairasta-308274166426191/">Kirjalle perustamani Facebook-sivu</a></li>
</ul>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">Kirjaan liittyviä uutisia tulen ensisijaisesti päivittämään tuonne Facebook-sivulle. Tämä Tiinan blogi säilyy vapaasti luettavana ihan kuten ennenkin.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">--mikko</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;">***</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<b>Kolmen alaikäisen lapsen perusterveellä äidillä todetaan kuukauden sisällä kaksi eri syöpää. Miksi lapset luulevat syöpää koiranpennuksi? Perutaanko Kreikan matka? Voiko sytostaattikrapulassa imuroida? Täytyykö miehen lopettaa harrastukset? Saako seksiä ajatella? Milloin pääsee takaisin töihin? Mikä suunnistusrata kannattaa valita terminaalivaiheessa? Olisiko polttohautaus kiva? Paljonko vielä on aikaa?</b></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
Tiinan rinta- ja munasarjasyöpä diagnosoidaan syksyllä 2008. Pian hän alkaa kirjoittaa suosituksi nousevaa blogiaan Vasen rintani ja muuta sairasta. Leikkauksia ja hoitoja seuraa kaivattu arki, jonka uusiutuva tauti katkaisee. Perinteisten keinojen ohella kokeillaan uutta geenilääkettä. Syöpä tulee osaksi hyvää elämää aina viimeiseen päivään asti.</div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on Tiinan miehen Mikon kirja. Tositarinaa kerrotaan kirjassa kaunistelematta sekä Tiinan että Mikon näkökulmasta kahdeksan vuoden ajan. Välillä naurattaa ja välillä itkettää. Lääkärinlausunnoista poimitut otteet tuovat mukaan myös hoitavan tahon näkemykset. </div>
<div>
<br /></div>
Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-27179348927585444732017-08-26T17:45:00.000+03:002017-08-26T17:45:16.377+03:00Tiinan haudalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-gKnjzk5Nj6A/WaGIz8wjxII/AAAAAAAAWM4/NJb1tDkQQjkgZPoBv4kDAai4-z-jmeIlwCLcBGAs/s1600/IMG_20170826_151958.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-gKnjzk5Nj6A/WaGIz8wjxII/AAAAAAAAWM4/NJb1tDkQQjkgZPoBv4kDAai4-z-jmeIlwCLcBGAs/s400/IMG_20170826_151958.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Tänään on tasan vuosi Tiinan kuolemasta. Pirteän aurinkoisessa kelissä kävimme viemässä haudalle kukkia ja kertomassa Tiinalle kuulumiset. Hautakiven äärellä tuli tunne, että haluan vielä tämän kuvan tänne blogiin jakaa.<br />
<br />
Tuntuu kuin kuolinpäivä olisi ollut vasta eilen. Ja toisaalta tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. Oloni haudalla on haikea, mutta levollinen. Olemme lasten kanssa selvinneet vuodesta niin, että Tiina olisi varmasti ylpeä.<br />
<br />
Näen Tiinasta unta lähes joka yö. Unet eivät ole ahdistavia eivätkä pelottavia. Niissä kaikki on kuin ennen. Pari yötä sitten Tiina pyysi minua unessa kiinnittämään uuden hyllyn keittiön seinälle.<br />
<br />
En tiedä, miten tämmöistä vuosipäivää kuuluisi viettää. Haudalla käynnin lisäksi olen tänään järjestellyt pihavarastoa, pitänyt tyttärelle ajo-opetustunnin ja tehnyt ruokaa. Tytöt leipoivat meille kahville mustikkapiirakkaa. Poika tulee illalla omasta uudesta kodistaan tyttökaverinsa kanssa pihasaunallemme saunomaan. Elämä jatkuu.<br />
<br />
--mikko<br />
<br />
<br />
<br />Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-39063939041540345492016-09-26T16:09:00.002+03:002016-09-26T16:09:05.201+03:00Kiitos<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-dVb05tnkjnU/V-jWqFkSs7I/AAAAAAAAPXw/Bh954XerBloV02y9pVK4me7A3M1jMxTcACLcB/s1600/haut%2Barkunkanto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-dVb05tnkjnU/V-jWqFkSs7I/AAAAAAAAPXw/Bh954XerBloV02y9pVK4me7A3M1jMxTcACLcB/s320/haut%2Barkunkanto.jpg" width="152" /></a></div>
Tiinan siunaus- ja muistotilaisuus pidettiin lauantaina 17. syyskuuta. Tilaisuudet olivat lämminhenkiset ja hyvin tiinamaiset. Vieraita oli paikalla paljon, tunnelma oli surullinen, mutta eteenpäin katsova. Musiikkiesitykset olivat Tiinan itsensä toivomia. Koskettavia puheenvuoroja oli monelta eri taholta. Tilaisuuden alussa Peltsi esitti yksinlaulun, rohkea tyttö!<br />
<br />
Kirkossa pappi nosti puheessaan ensimmäisenä esille sen, kuinka hänen vieraillessaan sairaalassa elokuun puolessa välissä Tiinan päällimmäisenä tunteena oli ollut kiitollisuus. Kiitollisuus hyvästä elämästä, ystävistä ja ennen kaikkea perheestä. Olen täysin samaa mieltä papin kanssa, kiitollisuus paistoi läpi Tiinan olemuksesta ja sanoista kaiken sairauden keskeltä, jopa ihan vielä viimeisinä päivinä.<br />
<br />
Itselläni ei tuohon raskaaseen aikaan kiitollisuus ollut päällimmäisenä mielessä seuratessani ahdistuneena ja levottomana kuinka Tiinan vointi huononi päivä päivältä. Mutta niin vain nyt omaksi yllätykseksenikin huomaan, että noin kuukausi Tiinan kuoleman jälkeen kiitollisuus on minunkin tunteistani päättäväisesti taistelemassa itseään esiin kaiken luopumisen tuskan, ahdistuksen, surun ja levottomuuden keskeltä.<br />
<br />
Kiitollisuus siitä, että sain viettää Tiinan kanssa kaksikymmentäkolme hyvää vuotta.<br />
<br />
Kiitollisuus lapsista sekä omasta ja lasten terveydestä.<br />
<br />
Kiitollisuus siitä valtavasta määrästä tukea mitä olemme viime viikkojen aikana saaneet viestien, addressien, kukkien, korttien ja lapsille tehtyjen lahjoitusten kautta. Lasten kanssa sovittiin että lahjoitetut rahat saa - ja pitää - käyttää sellaiseen mistä tulee itselle hyvä mieli. Peltsi aikoo lahjarahat investoida alkavaan videokuvausharrastukseen, esikoinen suunnittelee käyttävänsä ne armeijan jälkeiseen lomareissuun ja keskimmäinen toteuttaa jo jonkin aikaa mielessään olleen balettimatkan Saksaan.<br />
<br />
Kiitollisuus niistä ihanista ihmisistä, jotka ovat käyttäneet suuren määrän omaa aikaansa ja muun muassa mahdollistaneet meille ensin ylioppilasjuhlat ja sitten Tiinan muistotilaisuuden. Pyyteettömän avun määrä on ollut käsittämättömän suuri.<br />
<br />
Kiitollisuus Tiinan vanhemmille ja siskolle koko perheemme tukena olemisesta kesän aikana. Yksin en olisi jaksanut.<br />
<br />
Kiitollisuus siitä, että kaiken tämän jälkeen alkaa hiljalleen tuntua siltä, että jaksaa jatkaa normaalia arkea. Maanantai ja makkarakeitto on taas tervetullutta meidän perheeseen.<br />
<br />
Kiitollisuus siitä, että Tiina aikanaan pakotti minut mukanaan iltarasteille. Metsässä tarpominen läpimärät kengät jalassa, hirvikärpäset hiuksissa ja polvet verinaarmuilla toimii tässä(kin) tilanteessa ajatusten selkeyttäjänä ja mielen virkistäjänä.<br />
<br />
Kiitollisuus sekä OYS:n että Limingan terveyskeskuksen vuodeosaston henkilökunnalle Tiinan hyvästä ja hellästä hoidosta. Kiitollisuus siitä, että Tiinalla ei ollut kipuja missään vaiheessa, tuskaisuus saatiin pois lääkkeillä ja saattohoidon aikana Tiinan pienimmätkin toiveet huomioitiin.<br />
<br />
Kiitollisuus siitä, että sain olla Tiinan vierellä loppuun asti. En tiedä, voiko ihminen saada osakseen suurempaa rakkautta kuin sen, että toinen ihminen haluaa juuri sinun pitävän kädestään kiinni kun elämä lakkaa.<br />
<br />
Tämä on (ainakin näillä näkymin) blogin viimeinen kirjoitus. Blogi jää kuitenkin paikalleen ja toivottavasti se tarjoaa vertaistukea jatkossakin omassa arjessaan vakavan sairauden kanssa eläville.<br />
<br />
--mikko<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-WCIZfMIrw78/V-jW2Vh13KI/AAAAAAAAPX4/lhrTAn23EesMCK8iZczYdDYUSNakR_H1ACLcB/s1600/haut%2Barkku.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://4.bp.blogspot.com/-WCIZfMIrw78/V-jW2Vh13KI/AAAAAAAAPX4/lhrTAn23EesMCK8iZczYdDYUSNakR_H1ACLcB/s320/haut%2Barkku.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Efs8Q7AYwBs/V-jW2JsGGCI/AAAAAAAAPX0/fKGpwTTshj4W8FywbzyugJAvp25_a9WmgCLcB/s1600/haut%2Bkoulu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://1.bp.blogspot.com/-Efs8Q7AYwBs/V-jW2JsGGCI/AAAAAAAAPX0/fKGpwTTshj4W8FywbzyugJAvp25_a9WmgCLcB/s320/haut%2Bkoulu.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-38097483603662744832016-09-04T13:10:00.000+03:002016-09-12T16:00:21.960+03:00Kutsu hautajaisiin<br />
Ystävällisenä kutsuna ilmoitan, että Tiinan siunaustilaisuus järjestetään <a href="https://www.google.fi/maps/place/Limingan+kirkko/@64.8139993,25.4013023,17z/data=!3m1!4b1!4m5!3m4!1s0x4681b59229004137:0x4b274b555af9f2b1!8m2!3d64.813997!4d25.403491?hl=en">Limingan kirkossa</a> lauantaina 17.9. klo 11:00 alkaen. Siunaustilaisuuden jälkeen on muistotilaisuus <a href="https://www.google.fi/maps/place/64%C2%B051'35.1%22N+25%C2%B027'53.6%22E/@64.8597509,25.4630365,17z/data=!3m1!4b1!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d64.859749!4d25.464877?hl=en">Tupoksen yhtenäiskoululla</a> (Tiinalle niin rakas työpaikka).<br />
<br />
Tiinan - ja myös minun - toivomus oli ja on, että hautajaisiin saapuisi mahdollisimman paljon Tiinan tavalla tai toisella tunteneita ihmisiä.<br />
<br />
Muistotilaisuuden käytännön järjestelyjen takia toivon, että ilmoittaisitte osallistumisestanne etukäteen tiistai-iltaan 13.9. mennessä. Ilmoittautumisen voi tehdään suoraan minulle tai sähköpostiosoitteeseen <i>tiinanmuistolle (</i>tähän väliin @ - merkki) <i>gmail.com</i>.<br />
<br />
Tässä vielä muutamia käytännön asioita:<br />
<ul>
<li>Tiinan toiveesta ruumis tuhkataan ja uurna lasketaan hautaan <a href="https://www.google.fi/maps/place/64%C2%B048'27.8%22N+25%C2%B021'07.8%22E/@64.8077343,25.3499663,17z/data=!3m1!4b1!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d64.807732!4d25.352155?hl=en">Limingan Rantakylän hautausmaalla</a> myöhemmin syksyllä perhepiirissä. </li>
<li>Kukkalaitteiden tai -kimppujen sijaan toivomme kirkkoon Tiinan arkulle tuotavaksi yksittäisiä ruusuja tai vastaavia. Kukkalaitteiden tuomisen sijaan voitte halutessanne muistaa lapsiamme haluamallanne tavalla.</li>
<li>Muistotilaisuus alkaa koulun pääaulassa omaisten tervehtimisellä, jonka jälkeen voi suoraan siirtyä lounaspöytään. Ruokailun jälkeen on vuorossa ohjelmaa (sana on vapaa!) ja hautajaiskahvit. </li>
<li>Mikäli on mitään kysymyksiä minuun voi olla yhteydessä, mieluiten edellä ilmoitetun sähköpostiosoitteen kautta.</li>
</ul>
<i>Lisäys 4.9. illalla:</i><br />
<i>Useammalta on tullut kysymystä lasten pankkitilistä, jonne kukkalaitteista säästyneitä rahoja voisi halutessaan siirtää. Alla tiedot tilistä, jonne siirretyt rahat menevät suoraan lapsillemme (tilin omistaja: Elsa With).</i><br />
<i>BIC: NDEAFIHH</i><br />
<i>Tili: FI97 1817 3500 0587 84</i><br />
<br />
<br />
<i>Lisäys 11.9.</i><br />
<i>Siunaustilaisuuden ohjelmasta/kaavasta on tullut kysymyksiä. Niipä tiedoksi, että tilaisuuden kulku on suunnilleen seuraava:</i><br />
<i>1. Surumusiikki</i><br />
<i>2. Virsi</i><br />
<i>3. Siunaus / papin puhe</i><br />
<i>4. Virsi</i><br />
<i>5. Kukkien tuominen arkulle </i><br />
<i>6. Virsi</i><br />
<i>7. Kukkien hakeminen arkulta</i><br />
<i>8. Arkku kannetaan pois</i><br />
<br />
<br />
<br />
--mikko<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-IiGyFL_RZWE/V8sdYSk63QI/AAAAAAAAPKg/2kOcy653vJoynPK-UymJ3JFFI39fj08yQCLcB/s1600/IMG_20160826_190851.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-IiGyFL_RZWE/V8sdYSk63QI/AAAAAAAAPKg/2kOcy653vJoynPK-UymJ3JFFI39fj08yQCLcB/s320/IMG_20160826_190851.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Otin tämän valokuvan noin tunti ennen <br />Tiinan kuolemaa, kun kävin haukkaamassa<br /> happea sairaalan pihalla. Jo kellastunut ja<br /> osittain kuihtunut vaahtera näytti <br />kauniilta ilta-auringon valossa</i></div>
<br />Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-53372652761532358272016-08-27T13:08:00.000+03:002016-08-27T13:08:26.166+03:00Tiina on poissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4OJD0HOQvJU/V8Fls7Vf18I/AAAAAAAAPDI/Zri6ROZ30_wju5aT74qPG9XeKjF8joPbACLcB/s1600/IMG_20160507_153833.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-4OJD0HOQvJU/V8Fls7Vf18I/AAAAAAAAPDI/Zri6ROZ30_wju5aT74qPG9XeKjF8joPbACLcB/s320/IMG_20160507_153833.jpg" width="242" /></a></div>
Tiina kuoli eilen illalla levollisena ja ilman kipuja, viimeiseen asti elämästä tiukasti kiinni pitäen. Olen kiitollinen kun sain olla Tiinan vieressä loppuun asti, kädestä kiinni pitäen, päätä silittäen.<br />
<br />
Ikävä on sanoinkuvaamaton. Nyt mennään elämässä eteenpäin tunti ja päivä kerrallaan.<br />
<br />
Kuvassa Tiina leimaa itsensä maaliin Oulurasteilla tämän vuoden toukokuussa. Sitkeänä taistelijana hän halusi mukaan suunnistamaan vastaolleesta leikkauksesta ja taudin vähentämistä voimista huolimatta. Hymy pysyi silloinkin mukana radan loppuun asti, vaivoista huolimatta.<br />
<br />
Tiinan toivomuksesta ilmoitan tässä blogissa myöhemmin hautajaisajasta ja -paikasta.<br />
<br />
--Mikko (Tiinan mies)Mikkohttp://www.blogger.com/profile/11349833865082925324noreply@blogger.com68tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-12661935459212179652016-07-30T19:24:00.000+03:002016-07-30T19:24:57.874+03:00Saattaen hoidettavaNiin monesti olen itse ollut toivottelemassa hyviä viimeisiä hetkiä/päiviä/kuukausia. Ja jokainen kerta on ollut itselle vaikea. Saattohoito kuulostaa lopulliselta tuomiolta.<br />
<br />
Kolmas pyörä on tunkenut matkaamme keväästä asti yhä pontevammin. Jatkuvat tulehdukset, kaikkialle kertyvä kudosneste, turvonneet jalat ja vatsa, pahoinvointi ja menetetyt kilot. Askitesnesteen dreenaukset, sairaalakeikat, antibioottitipat, sytostaattitauot. Ja vielä ne mitä ei paidan alla enää voi piilotella. Kävelykeppi, pyörätuoli, kotiin tuotu sairaalasänky, kipupumppu. Niin ja se väsy, uupumus tai miksi sen nimeäisi. Kaikki on nähty ja koettu. On peukutettu ja toivottu hyviä veriarvoja ja tehokkaampaa hoitoa. Mutta nyt on hyvä näin.<br />
<br />
Laboratoriotuloksia ja taudin kulkua enemmän kiinnostaa nyt vain hyvä olo. Päivän hyvät hetket saavat ihan uuden merkityksen. Ympärillä on nyt kaikki se mitä tällä hetkellä tarvitsen. Ihmiset ja asiat. Viikatemies väijyy, mutta elämä ympärilläni pitää ajatukset tässä maailmassa ja siinä mikä jäljelle jää.<br />
<br />
Koska on kesä, vietämme kesää. Meidän kesämme alkoi pojan aurinkoisen tunnelmallisista ylioppilasjuhlista. Juhlassa tiivistyi se mistä on haluttu ja halutaan pitää kiinni. Ympärillä on ystäviä ja läheisiä, keskitytään siihen mitä olemme saavuttaneet ja mitä meillä on. Ei kurkoteta liian kauas tulevaisuuteen, korkeintaan seuraavaan etappiin, joka oli 20-vuotis hääpäivämatka Tallinnaan. Matkaan taisteltiin ja tungettiin koko perheen voimin viime hetken vastuksista huolimatta. Varsinainen tuposlainen veni-vidi-vici, jossa voitimme pilviin kohonneen serpin ja märkivän abskessin. Etappeja meillä edelleen riittää, mutta matkat on lyhentyneet. Tämän helteisen kesäpäivän etappi oli lähisale, jonne rullailimme punaisella ferrarilla jäätelön syöntiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-sQJZfk_ZvTQ/V5zQ6rHeKCI/AAAAAAAAAjA/ZU9ckg-IfSkcYCvPaYEYbHfnutVKudMJACLcB/s1600/IMG_20160701_164001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-sQJZfk_ZvTQ/V5zQ6rHeKCI/AAAAAAAAAjA/ZU9ckg-IfSkcYCvPaYEYbHfnutVKudMJACLcB/s320/IMG_20160701_164001.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikki kysyvät samat kysymykset, luonnollisesti. Minä ja perheemme voimme hyvin. Kunto on laskenut, välillä jaksan kävellä ulkoterassille istumaan, välillä en. Toisinaan ruoka maistuu ja pysyy sisällä ja toisinaan ei. Joskus nukun koko päivän. Kipupumppu hoitaa kivut ja kotisairaanhoito kipupumpun. Osastolle pääsen tarvittaessa. Mies hoitaa hellästi ja lähipiiri huolehtii hyvinvoinnistamme. Voisinko enempää pyytää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ZpUsF3ZFm0E/V5zRDMvk-5I/AAAAAAAAAjE/S4ipPoO1pwgYhTNmr8L1IAtfOO-rvhJkQCLcB/s1600/IMG_20160724_200240.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-ZpUsF3ZFm0E/V5zRDMvk-5I/AAAAAAAAAjE/S4ipPoO1pwgYhTNmr8L1IAtfOO-rvhJkQCLcB/s320/IMG_20160724_200240.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Elämän näen pientareelle piirtyvän;</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Vaikka vaellus on vaivaista,</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>minä vielä jaksan toivoa;</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>olen kahden maan kansalainen.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: right;">
<i>Kaija Pispa: Kahden maan kansalainen</i></div>
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com68tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-91290126779448410312016-03-21T14:02:00.001+02:002016-03-21T14:02:45.498+02:00RR 84/56 p.120 ja muuta AkuuttiaHomman nimi oli fast track. Heräämössä jo seisoin ja leikkauspäivän iltana lenkkeilin sängyn ympärillä sen verran, mitä minuun liitetyt piuhat ja letkut antoivat myöten. Samaa fast trackia olin ajatellut jatkaa: pari päivää sairaalassa, pari viikkoa toipumista ja sitten jatkuisi taudin taltuttaminen topotekaanilla. Talvilomaterveiset lähettäisin vielä tunturin juurelta, mutta pääsiäisenä viimeistään olisi päästävä suksille. <div>
Ei se vaan aina mee niin.<div>
<br /></div>
<div>
Jos vielä sairaalassa naureskelin saamilleni oppaille "avanneleikkaus ja ruokavalio" sekä "ohjeita vajaaravitsemuksen ehkäisyyn ja hoitoon", alkoivat ne kiinnostaa kotosohvalla happea haukkoessani ja viimeistään uusintakeikalla sairaalassa, jonne jouduin omasta mielestäni "jo ihan hyvävointisena". Hyvävoimainen täti pistettiin kuitenkin pyörätuolilla tutkimusosastokierrokselle, ja kun mitään emboliaan viittaavaa ei alhaisen verenpaineen takaa löytynyt, sain kuulla olevani vain "kuiva ja aneeminen". </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Niin kuiva en ollut, etteikö diagnoosi olisi naurattanut. Iloani lisäsi vielä vatsaa ultrannut lääkäri, joka ei löytänyt sieltä mitään hakemaansa. "Täällä mitään askistesta ole, eikä näissä munuaisissakaan mitään näy. Pitikö siellä maksassa jotain olla? Ei tämä muutos nyt ainakaan kasvanut täällä alavatsalla ole", tupisi hän, ihan huumorilla päivystysvuoronsa lopuksi, ja vahvisti samalla sen, mitä leikkauksessa oli nähty. "Siellä on, tiina, yllättävän rauhallinen tilanne". </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toipumisen haasteet johtuvat siis vain uudesta kaveristani paidan alla. Kun pelistä on pelattu paksusuoli ja jokunen kymmenen senttiä ohutsuolta pois, ei jäljelle jääneen pätkän imukyky ole enää mitään lootus-soft-embo -laatua. Menetettyjä ravintoaineita pitää haalia dieetillä, joka rakentuu suolan ja nesteiden varaan, kermalla ja voilla höystettynä. Neljän viikon kokkailun ja kokeilun jälkeen alan jo osata, joskaan en vielä pitää uudesta ruokavaliostani. Hyvästi (ainakin toistaiseksi) chili ja ramen-keitto, marjat, pähkinät ja siemenet, lounassalaatit ja tuore ruisleipä, tervetuloa ateriakorvikkeet ja apteekkitavara.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-GuskUq2IM_I/Vu-08RegjpI/AAAAAAAAAhs/TAG_2cH6tZcPQZftQLG3ojnGJTpS6oOPg/s1600/20160321_103951%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://1.bp.blogspot.com/-GuskUq2IM_I/Vu-08RegjpI/AAAAAAAAAhs/TAG_2cH6tZcPQZftQLG3ojnGJTpS6oOPg/s320/20160321_103951%255B1%255D.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Ennenkin olen todennut, että tässä lajissa douping on sallittua. Eilen pistämältäni epolta odotan totisesti sitä suksen suhinaa -kauden kuntohuippu kolkuttelee ovella. Vaikka oman mittapuun mukaan homma ei ihan fast track mennytkään, asetimme valmentajani kanssa uudelleen tavoitteeksi pääsiäishanget kainuussa. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitä muuta akuuttia on luvassa tänään tv ykköseltä klo 18.30, ja areenasta toki myöhemminkin -sekä lyhyenä että pitkänä versiona. Akuutti-ohjelman aiheena on syöpä, kuinkas muuten, ja hieman heikkohappinen tiina kertoo siellä omasta selviytymisestään. Toivon tarinoinnistani olevan ennen kaikkea iloa heille, jotka ovat itse sairastuneet, tai joiden läheisellä on syöpä. Olen saanut elää monia vuosia täyttä elämää syövästä huolimatta, ja koen edelleen olevani parhaassa mahdollisessa hoidossa. Katson taakseni ja kiitän, katson viereeni ja rakastan, katson ylös ja uskon, ja kun katson eteeni, luotan.<br />Siinä vanhaan viisauteen tiivistettynä se kuusiminuuttinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<img height="240" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/v/t1.0-9/12801286_10153967599898166_5972531976672946042_n.jpg?oh=1e53278b6346d356dca02dc21a54434b&oe=57871D42" width="320" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Pääsiäishankia ja -iloa kaikille!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
</div>
tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-24909889435315453432016-03-13T20:59:00.000+02:002016-03-13T20:59:11.740+02:00Viestejä ylempää,osa 2<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Helmikuisena sunnuntaiaamuna paikallisen te</span><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=6051891426218362154" name="_GoBack"></a><span class="s2">rveyskeskussairaalan parkkipaikka on tyhjä. Yön aikana auratut lumet ovat korottaneet lumivalleja edellisillasta, ja pihavaloista laskeutuva valo </span><span class="s2">tekee maisemasta lähes hartaan, enkä malta rikkoa tunnelmaa, vaan jään autoon kuuntelemaan tutun kappaleen loppuun. Kello näyttää 6.56, ja apulanta toistaa minulle jälleen mantraansa. Vaikka valot ovat himmeitä ja harvassa, löytyy sisältäni valtameren kokoinen voima.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Tasan seitsemältä olen alaovella. ”Huomenta! Antibioottitippaan olen tulossa”, ilmoitan ovipuhelimeen, kapuan toiseen kerrokseen, ja </span><span class="s2">selvitän seuraavan lukitun oven kulkemalla hissin läpi. Tätä</span><span class="s2"> reittiä</span><span class="s2"> ei tiedä </span><span class="s2">aino</span><span class="s2">, joka tuttuun tapaa etsii tietä keittiöön potun keittoon. Kun sitä ei löydy, hän tyynnyttelee itseään laulamalla, ja ohjelmisto on laaja, joskin yhteen päivän hetkeen mahtuu vain yksi sävel. Torstain päivälääkkeen aikaan se oli </span><span class="s2">meksikon</span><span class="s2"> pikajuna, ja seuraneitinä olleella </span><span class="s2">tyttärelläni riitti hupia. Muistimme kumpikin, että pitkä kappalehan se on, mutta että alun k</span><span class="s2">olmatta sataa säkeistöä</span><span class="s2">.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Vuodeosaston päiväsali on varsinainen</span><span class="s2"> elämän tarkkailupaikka. </span><span class="s2">P</span><span class="s2">äiväkävijoitä</span><span class="s2"> on muitakin, mu</span><span class="s2">tta minulla tuntuu olevan pisin </span><span class="s2">ehdonalainen. Kaksi mukavaa herraa istuu saman sohvapöydän ympärillä, kolme kertaa päivässä muutaman päivän ajan, ja ehdimme keskustella monenlaisia. Tulehdusta suolessa, kertovat he, ja samaa sanon minäkin, enkä valehtel</span><span class="s2">e lainkaan.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
</div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Käytävää astelee vielä kolmas mies, ja teemme jo hänelle tilaa tipparyhmässämme. Veikkaan </span><span class="s2">divertikkeliä</span><span class="s2"> tai </span><span class="s2">umpparia</span><span class="s2">, kun tulija tiivistää kuulumisensa itse.</span><span class="s2"><br /></span><span class="s2">”Hyvää ystävänpäivää kaikille”,</span><span class="s2"> </span><span class="s2">hän toivottaa</span><span class="s2"> ja </span><span class="s2">jatkaa: ” Kyllä kuulkaa tuntu niin makealta</span><span class="s2"> ku</span><span class="s2">n tuo vatsa toimi tänä aamun</span><span class="s2">a </span><span class="s2">reilu</span><span class="s2">sti.</span><span class="s2"> Mitenkäs tei</span><span class="s2">llä? Ja </span><span class="s2">oisko</span><span class="s2"> tupakkia heittää?</span><span class="s2"><br /></span><span class="s2">Talvitakin alta pilkottivat sairaalan pyjamahousut, kyllä vain.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Vaikuttavaan </span><span class="s2">diagnoosiluettolooni</span><span class="s2"> oli vuoden kolmannella sairaalareissulla lisätty </span><span class="s2">anaerobin</span><span class="s2"> bakteerin </span><span class="s2">aihettama</span><span class="s2"> tulehdus</span><span class="s2">tila vatsaontelossa, ja tilannetta rauhoitettiin alun sairaalahoidon jälkeen kuvaamassani paikallisessa anniskelupaikassa. Tarzan (apteekkinimeltä kai </span><span class="s2">tazocin</span><span class="s2">) tehosi, ja viikon kuluttua sain jälleen pakata sairaalalaukkuni, tällä kertaa suunnitellusti.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both;">
<span class="s2"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-uBtIoplhNEQ/VuWoSlXiSwI/AAAAAAAAAhU/OeA8qokUo6U/s640/blogger-image-1742893310.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://lh3.googleusercontent.com/-uBtIoplhNEQ/VuWoSlXiSwI/AAAAAAAAAhU/OeA8qokUo6U/s640/blogger-image-1742893310.jpg" /></a></span></div>
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Kun sairaanhoidon maksukatto on täyttynyt ennen helmikuun puolta väliä, käy kotiutuminen osastolle nopeasti. Ristikot, tenttikirjat ja </span><span class="s2">dahlin</span><span class="s2"> novellit olivat hyvässä järjestyksessä yöpöydällä, kun lääkärit saapuivat kertomaan seuraavan päivän operaatiosta. Kirurgi ja onkologi, joilla tuntui olevan selvä työnjako.</span><span class="s2"><br /></span><span class="s2">”Karoliina tekee lenkkiavanteen, ja magneettikuvien perusteella näyttää siltä, että se on tehtävä nyt kuitenkin sinne ohutsuoleen</span><span class="s2">, siellä näkyy sen verran laajalti tautimuutosta”, toteaa marja, ja minä myötäilen. Ei väliä, kunhan saadaan tehtyä.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Itse paholaiseen ei ole tarkoitus koskea, vaikka sellaista olin vienosti sivulauseessa ehdottanut.</span><span class="s2"><br /></span><span class="s2">”</span><span class="s2">Avataan kuitenkin sen</span><span class="s2"> verran, että nähdään tilanne kokonaisuudessaan. Jos ruvetaan tautia leikkaamaan, pitäisi saada kaikki pois”, toteavat lääkärit yhdessä ja ymmärrän taas. </span><span class="s2">Kun on niitä täpliä ja laikkuja ja lonkeroita. Ja kun on se maksa.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Kirurgi siis operoi avanteen kanssa, onkologi katselkoon maisemia rauhassa. Varsinainen turisti :)</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both;">
<span class="s2"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-2tE0mb-uKFY/VuWoRtfryWI/AAAAAAAAAhQ/Br-q-BTx3no/s640/blogger-image--1625074704.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://lh3.googleusercontent.com/-2tE0mb-uKFY/VuWoRtfryWI/AAAAAAAAAhQ/Br-q-BTx3no/s640/blogger-image--1625074704.jpg" /></a></span></div>
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Keskiviikkoaamuna leikkaussalissa on leppoisa tunnelma. Hoitajat asettelevat mittalaitteita ja kyselevät vointiani joka välissä. Kovalla, vihreällä vuoteella, kädet sivuille levitettyinä kuvailen oloani ristiinnaulituksi, mutta muuten mukavaksi. Jutustelemme. Opetamme anestesialääkärille suomen kielen vivahteita. Mikä ero on nuoskalla ja loskalla? Mistä löytyy mätäs ja mikä mättää?</span><span class="s2"></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2">Lääkärit ovat tulossa, ja salissa hiljenee. Toivotan meille kaikille onnea ja varjelusta, ja olo on sees. Tähän hoivaan on hyvä nukahtaa. Radiossa soi </span><span class="s2">johanna kurkelan kauniin kaunis "</span><span class="s2">kuolevainen", enkä malta olla vielä ajattelematta, että älkää nyt ihan sydämeen asti viiltäkö, ja hetken jopa naurattaa.</span></div>
<div class="s2" style="line-height: 21px;">
<span class="s2"><br /></span><span class="s2">Mutta niitä taikoja, niitä toivon tapahtuvaksi.</span></div>
tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-5346345845375374772016-02-08T22:18:00.000+02:002016-02-08T23:18:14.729+02:00Viestejä ylempää, osa 1Runebergin päivän huipennukseksi ajelimme miehenpuolen kanssa tuttuakin tutumpaa reittiä valkoiseen taloon. Apulanta varoitti radiossa uskomasta lauluihin, mutten voinut olla ajattelematta Kainuuntien kurvin katulamppuja "valona pimeyksien reunoilla". Iloa ja valoa oli päivässä kyllä ollut, juhlimme neiti keskimmäisen syntypäivää koko perheen voimin teinin toiveiden mukaan pizzalla ja pikku shoppailulla, mutta pimeys vaani siellä jossain. Kaikki ei äiteellä ollut kohdillaan, ja tavaratalon hajuvesiosastolla piti jo nojailla tiskiin.<br />
<br />
Synttärijatkot sohvalla makoillen saivat jo kotiväenkin epäluuloisiksi, ja sinnikkäimmänkin oli taivuttava soittamaan päivystykseen. Lähdettävä oli, kuten reilua viikkoa aiemmin. Ja uutena vuotena. Oireet viittasivat pahasti siihen, että crp oli taasen ohittanut komeasti hb:n labratuloksissa.<br />
<br />
- Nostetaanpa hoidon tasoa, tuumasi mukava mieshoitaja nostaessaan paareja työntökorkeudelle. Kello oli neljä aamulla, ja päivystykseen saapuisi kuulema kohta uusi asiakasryhmä sulkeutuvista baareista.<br />
- En usko, että tästä enää voi paljon parantaa, tuumasin lähtiessämme osastoa kohti komeasti taksikyydillä. Minä, joka olen synnytyssalistakin aina kävellyt omin jaloin, tyydyin nyt katselemaan hiljaista taloa ja tuttuja käytäviä uudesta perspektiivistä. Antibiootti, tarzaniako se nyt oli, tai sinne päin, tippui hiljakseen laskimoportin kautta elimistööni.<br />
<br />
Maanantaiseen magneettikuvaan talon sisällä sentään kävelin aivan omin jaloin, yhdessä langanlaihan ritarini kanssa. Hakija oli käännytetty pyörätuolinsa kanssa takaisin. "Taisi potilas jo karata", tuumivat hoitajat. En nyt sentään karannut, mutta jos vielä perjantaina olin potkutellut kouluun liukasta ja epätasaista tienlaitaa, ei yksi tippateline nytkään matkantekoa hidastanut.<br />
<br />
- Olet tainnut jonkun kerran meillä vierailla, hoitaja huomioi riisuessani silmälasit ja kellon penkille, joten ohjeiden sijaan päästiin heti olennaiseen eli radiokanavatoiveeseen. Tuubiin sukeltaessani luureista kuului ehdotettua "aaltoa aikuiseen makuun". Mikäs siinä, nyt ei omat musat olleet mukana. Keskityin kuuntelemaan annettuja hengitysohjeita, ota keuhkot täyteen ilmaa jne, mutta vartin kuluttua jo relasin ja kuulostelin musiikkia. "Show must go on" oli kuin viesti ylempää. Nokka nousuun vaan, rouva. Mutta mitä tahtoi sanoa "ois niin helppo antaa periksi, lähtee kävelemään, painaa oven kiinni perässään.."?<br />
<br />
Tunnin mittainen naksutus keskeytyi pitkään hiljaisuuteen. "Lääkäri tutkii kuvia", kerrottiin luureista, ja aika matoi. Mikä kesti? Villeimmät visiot vilisivät mielessä. Eihän siinä koneen äärellä vielä tulkintoja suoritettu, mutta väkisinkin mielessä pyöri syy, miksi lavetilla makasin. Oliko lantiossani lymyävä hampurilaispihvi nyt jo tuplajuusto? Lymysikö siellä kenties koko ateria, pienet ranskalaiset ripoteltuna suolipoimuihin? Oliko kokis kaatunut ja haperruttanut suoleni tehden siihen reikiä, ihan niin kuin terveysmessuilla esitellyssä hampaassa?<br />
<br />
Epämääräisen ajan jälkeen kone jatkoi kolinaansa, ja sain vielä viimeisen viestin kanavalta. "Osta nyt kaksi seks.lelua kympillä. Huippukivapistecom."<br />
Kyllä vain, elämän pitää olla nautinnollista. Ja huippuhauskaa 😂<br />
<br />
xxxxxx Jatkuu seuraavassa numerossa. Uusia viestejä odotan kuulevani piakkoin, ihan oikeitakin.xxxxxx<br />
<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-88214885344414521662014-10-04T00:18:00.000+03:002014-10-04T12:18:09.972+03:00hautajaiset seisJoulun alla ravintolan pöydässä istuu iloinen rouvaseurue. Tarkempikaan havainnoija tuskin huomaa meidän olevan kovia kokeneita sotureita, vaikka juuri taistelijoita me seitsemän naista olemme. Arvet, vaalenneet tai vielä punertavat ovat piilossa paidan alla, eikä tänä iltana taisteluista puhuta. Paljon parempi on katsoa tulevaan, missä näkyy ihanan ihmeellisen arjen lisäksi matkoja, sukutapaamisia, jopa häät. Ja joulu, taas kerran viimeinen, nauramme, ja vedet valuvat silmistä. Syöpäsotureiden mustaa huumoria.<br />
<br />
Maaliskuussa kohtaamme jälleen, mutta kolme on joukosta pois. Talvisydämen olimme kulkeneet rinnalla viimeisiä viikkoja: olimme tykänneet ihanasta jouluenkelitytön kuvasta, peukuttaneet veriarvojen parantumiselle ja tutkimustuloksille, toivottaneet mitä suurinta onnea nuorelleparille. Tilanteiden vaihtuessa jaoimme virtuaalihalauksia, kommentoimme tilannepäivityksiä sanoilla "voimia" ja "jaksamista". Toivoimme ja toivotimme kivuttomia hetkiä läheisten ympäröiminä, enkeleitä vuoteen vierelle, ja kun sanoja ei enää ollut, painoimme < ja 3.<br />
<br />
"Niin paljon jää kesken", toteaa yksi ystävistäni viimeisessä viestissään. Viikkoa aiemmin hän on lähettänyt kuvan euroopan huipulta, ja kertoo olevansa onnensakin kukkuloilla, vaikka aavistaa tulevan. Suru-uutinen tuntuu musertavalta, mutta saimme toisten sotureiden kanssa ystävän asenteesta voimaa. Yhtenä päivänä meidän on kuoltava, mutta kaikkina muina päivinä saamme elää.<br />
<br />
Ja eletty on, vaikken ole siitä toimertunut kirjoittamaan. Mitähän teille kertoisin?<br />
<br />
Keväästä nousee mieleen aamuhämärä, joka peittää pohjanmaata ajaessani kohti valkoisen talon laboratoriota. Paluumatkalla valo voittaa pimeää. Mutustelen evääksi tekemääni voileipää, nauran aamuradion huonoille vitseille ja liikenteen lisäksi tarkkailen ympäröivää luontoa. Sähkölinjalla varisten väliin on soluttautunut hiiripöllö. Hupaisaa. Lepakon levoton lentely koulun liepeillä yllättää, samoin kuin satapäinen joutsenparvi maaliskuisella sänkipellolla. Eräänä aamuna vastaantulevien kaistalla vastaani liitää merikotka. Töihin saavun juhlallisissa tunnelmissa.<br />
<br />
Havaintoja riittää ja kilometrejä kertyy. Viikon aikana veriarvoja saatetaan tarkistaa kolmekin kertaa ennen kuin neutrofiilit ovat vaadituissa lukemissa. Joka viikko annettava palitakselihoito ja kolmen viikon välein tiputettavat cisplatiini ja avastin koettelevat naista, vaikken sitä mielellään myöntäisi. Toukokuussa pirkko jakaa meille potilaille laboratoriotuloksia kuin todistuksia konsanaan. Olen ollut ahkerin kaikista, tulokseni mahtuvat juuri ja juuri kolmelle sivulle. Tivaan itselleni stipendiä, mutta saankin sen työkavereilta, heiltä ihanimmista ihanimmilta. Ikkunamme on taasen pesty.<br />
<br />
Todistusnumeroni eivät ole sieltä parhaasta päästä, monen arvon edessä on tähti. Markkerikin hivuttautuu ylöspäin, ja tt-kuvat kertovat ensin tilanteen pysyneen samana, ja myöhemmin, ihanan Eletyn kesän jälkeen, kuvissa näkyy pesäkkeiden kasvamista ja lisääntymistä lantiossa. Kaiken kukkuraksi saan alkusyksyllä cisplatiinista allergisen reaktion, ja lääkärin mukaan ensilinjan hoitopolku on nyt käyty. On aika siirtyä toivotaan toivotaan -hoitoon, jota minulle on järjestelty sairaalan ja fimean yhteistyössä pitkin kevättä ja<br />
kesää, itseni viettäessä aikaa mielekkäämmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-o_1L8REd0Ys/VC-2SUP3asI/AAAAAAAAAfQ/l7N0wgGeto0/s1600/IMG_8012.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-o_1L8REd0Ys/VC-2SUP3asI/AAAAAAAAAfQ/l7N0wgGeto0/s1600/IMG_8012.JPG" height="133" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-_UGf29EjWb8/VC-29jbmQ5I/AAAAAAAAAfc/QusAbCMxpdI/s1600/WP_000399.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_UGf29EjWb8/VC-29jbmQ5I/AAAAAAAAAfc/QusAbCMxpdI/s1600/WP_000399.jpg" height="150" width="200" /></a><a href="http://2.bp.blogspot.com/-yeqCryL7ZjU/VC-0xyfH4dI/AAAAAAAAAe0/1KEEhDaPiOE/s1600/WP_000687.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-yeqCryL7ZjU/VC-0xyfH4dI/AAAAAAAAAe0/1KEEhDaPiOE/s1600/WP_000687.jpg" height="150" width="200" /></a></div>
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-GZJjiIGrQrs/VC-346vF5tI/AAAAAAAAAfk/fjFeYdaWIJs/s1600/IMG_7326.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://2.bp.blogspot.com/-K2AzffbYvRI/VC-4i1mvs5I/AAAAAAAAAfs/lpJGpk0Hg5E/s1600/IMG_7330.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-K2AzffbYvRI/VC-4i1mvs5I/AAAAAAAAAfs/lpJGpk0Hg5E/s1600/IMG_7330.JPG" height="200" width="133" /></a><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-GZJjiIGrQrs/VC-346vF5tI/AAAAAAAAAfk/fjFeYdaWIJs/s1600/IMG_7326.JPG" height="133" width="200" /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-CPCNh5riCIE/VC8PkUtGB8I/AAAAAAAAAck/VPpQAt5_clM/s1600/WP_20140710_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-CPCNh5riCIE/VC8PkUtGB8I/AAAAAAAAAck/VPpQAt5_clM/s1600/WP_20140710_001.jpg" height="112" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-C62NQDPxS-g/VC-z2Sdo6tI/AAAAAAAAAek/Ly3TaLS-QZk/s1600/IMG_8659.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-C62NQDPxS-g/VC-z2Sdo6tI/AAAAAAAAAek/Ly3TaLS-QZk/s1600/IMG_8659.JPG" height="133" width="200" /></a><a href="http://1.bp.blogspot.com/-1xrcNYmN1Fw/VC-1YOc0j2I/AAAAAAAAAfA/Df-qqtEXfvg/s1600/WP_000555.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-1xrcNYmN1Fw/VC-1YOc0j2I/AAAAAAAAAfA/Df-qqtEXfvg/s1600/WP_000555.jpg" height="150" width="200" /></a></div>
<br />
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-GZJjiIGrQrs/VC-346vF5tI/AAAAAAAAAfk/fjFeYdaWIJs/s1600/IMG_7326.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
Triplanegatiiviselle ärhäkän syövän potilaalle ei sytostaattien lisäksi ole ollut juuri muuta hoitoa tarjolla. Geenimutaationi brca1 on tähän asti tarkoittanut vain tavallista kehnompaa ennustetta, mutta uusimmat lääkekokeilut maailmalla ovat tehneet mutaatiosta mahdollisuuden hoitoihin. Estämällä viallisen geenin toiminta elimistö ryhtyy itse korjaamaan soluvaurioita, siis parantamaan syöpää. Tämä on nyt ehdottomasti sinun lääkkeesi, vakuuttaa ulla-tohtori saavuttuaan madridin syöpäkonferenssista, kun olen jo kuukauden verran napsinut kapseleita, kahdeksan aamuin illoin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-9DVyhKr9zPU/VC8Nu2j-bUI/AAAAAAAAAcY/d5zwalxuUMM/s1600/WP_20140904_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9DVyhKr9zPU/VC8Nu2j-bUI/AAAAAAAAAcY/d5zwalxuUMM/s1600/WP_20140904_001.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Mielelläni sen uskon, kun ylilääkäri niin sanoo. Ja varasuunnitelmiakin on; hoitoa kombinoidaan tarvittaessa viikkosytostaattiin tai toiseen biologiseen lääkeuutuuteen, angiogeneesiestäjään. Sytostaatteihin tottuneelle tällainen hoito on heinäntekoa helpompaa. Hankalinta on muistaa ottaa lääkkeet, toiseksi hankalinta on saada ne pysymään sisällä. Kertaa vaille olen onnistunut, kummassakin.<br />
<br />
Kuukauden lääkesatsi kassissani ajelen sairaalasta kotia kohti ja tarkkailen liikenteen lisäksi ympäröivää luontoa. Taivaalla näkyy varisten lisäksi valkoinen, sinikylkinen liitäjä, nousukiidossa ja matkalla etelään. Sinne mielin minäkin, kera miehenpuolen ja koko pesueen, ja ulla antoi haaveelle ylemmän tahon siunauksen: "Menkää. Menkää ihmeessä."<br />
<br />
Barcelona, teneriffa, madeira.. pyörittelen mahdollisuuksia mielessäni ja suljen autoradion. Päivän hittien sijaan mielessäni soi juicen vanha kunnon 3.30, eikä kauaakaan, kun laulan jo ääneen "varis lentää pellon yli, eikä itke yhtään.. hautajaiset seis, vainaja puuttuu!"<br />
<br />
Siis memento vivere, muistetaan elää, ystävät! Tässä elämme miehenpuolen kanssa koitelissa kauniina alkusyksyn päivänä varttuneen rokkikansan keskellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-CiHdrJ4J1ao/VC8SPkFFEnI/AAAAAAAAAcw/-DQgu9nqw1I/s1600/WP_20140816_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-CiHdrJ4J1ao/VC8SPkFFEnI/AAAAAAAAAcw/-DQgu9nqw1I/s1600/WP_20140816_006.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
*kuvia lisätty aamutuimaan 4.10<br />
<br />
<br />
<br />
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2F3.bp.blogspot.com%2F-GZJjiIGrQrs%2FVC-346vF5tI%2FAAAAAAAAAfk%2FfjFeYdaWIJs%2Fs1600%2FIMG_7326.JPG&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://3.bp.blogspot.com/-GZJjiIGrQrs/VC-346vF5tI/AAAAAAAAAfk/fjFeYdaWIJs/s1600/IMG_7326.JPG" --><!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2F2.bp.blogspot.com%2F-K2AzffbYvRI%2FVC-4i1mvs5I%2FAAAAAAAAAfs%2FlpJGpk0Hg5E%2Fs1600%2FIMG_7330.JPG&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://2.bp.blogspot.com/-K2AzffbYvRI/VC-4i1mvs5I/AAAAAAAAAfs/lpJGpk0Hg5E/s1600/IMG_7330.JPG" -->tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com34tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-60449363665466548592013-12-04T22:55:00.002+02:002013-12-04T23:06:01.363+02:00erään puhelun anatomia ja muita terveisiä katsastuksesta<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ekkxNC2qcpQ/Up-Tfh-CkwI/AAAAAAAAAb0/k3f7Rgg2-B0/s1600/IMG_0160.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-ekkxNC2qcpQ/Up-Tfh-CkwI/AAAAAAAAAb0/k3f7Rgg2-B0/s320/IMG_0160.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Minne menet, quo vadis? kysyvät jäljet takanani. Koko ajan ja kaikkialle, vastaan jaloillani, jotka taasen toimivat niin kuin jalkojen pitääkin. Nousen kolmannen kerroksen luokkaani ketterästi, arjessa ei näy jälkeäkään taudista tai sen hoidon aiheuttamista sivuvaikutusista, eikä oloni voisi olla parempi. Juoksen, jumppaan ja joogaan. Kylven kulttuurissa, milloin konserttisalin, milloin teatterin hämärässä, ja nautin joka solullani elämyksistä ja elämästä.<br />
<br />
Menen myös sinne, minne kaikki tiet vievät. Kuljettuani koko syksyn oppilaiden kanssa rooman katuja niin historian kuin uskonnonkin tunneilla, on sinne päästävä itse! Viikko ikuisessa kaupungissa, pyhiinvaeltajien matkassa oli huikea kokemus.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-k0Ud6BnKX-8/Up-TD3ZJvSI/AAAAAAAAAbs/3rpTSfCwLuc/s1600/IMG_0072.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-k0Ud6BnKX-8/Up-TD3ZJvSI/AAAAAAAAAbs/3rpTSfCwLuc/s320/IMG_0072.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Via appiaa astellessani, riemukaarien alta kulkeissani tai santa maria maggioren taivaisiin kohoavan holvikaaren alla tunsin yhtä lailla historian kuin elkeltenkin siipien havinaa. Seitsemän päivää tankkasin itseeni tietoa ja tunnelmia, pastaa ja vino rossoa sekä pyhää huolettomuutta, eväitä, joilla jaksaisi taas vaikka mitä. Jaksettavaahan taas edessä olisi, sen tiesin mutu- ja perstuntumalla.<br />
<br />
Koepinot ja joulujuhlahässäkät olivat leppoisaa arkeenpaluuta. Todellinen kunto koeteltiin eteläisessä keskusröntgenissä viikko kotiinpaluun jälkeen. Jaksaako rouva varmasti vielä? Kolmihenkinen tiimi hääri oikean käsivarteni kimpussa yrittäen hakea yhteyttä suoneen. Kyynärtaipeesta, kämmenselästä, ranteesta, vielä kerran, vielä ja vielä täytyy, anteeksi rouva.<br />
<br />
Itse hain yhteyttä jonnekin kauemmas, paavin istuintakin korkeammalle. Katselin hoitajia, kun he asensivat kanyyliä ja valmistelivat minua kuvaukseen, mutten tuntenut kipua, en pelkoakaan. Kaikki tämä on koettu jo, kuten sekin, ettei lääkäri nyt valitettavasti pysty ottamaan vastaan kun on se meeting. Että rimpautellaanpa, jookos?<br />
<br />
Sitten rimpautellaan. Valkoisella talolla ei ole tapana soitella heti perään, joten vaistoihminen sisälläni herää kuuntelemaan rivejä ja rivien välejä, kesken välitunnin. Sanakikkailussa jos missä olen ammattilainen (työni luontaisetuja), ja saan lyhyestä puhelusta irti enemmän kuin hoitaja haluaa kertoakaan. Tosin, jos itse osaan laatia pedagogiset asiakirjat ja muut viestit siten, ettei kellekään tule paha mieli, oli päivi vähintään yhtä taitava.<br />
<br />
<i>Lääkäri on katsonut kuvat, ok.</i> (Hyvä. Neutraali lause. Kertoo tapahtuneen ja johdattele asiaan, ei spekuloi.)<br />
<br />
<i>Jotain muutosta siellä on.</i> ("Jotain" pienentää muutos-sanaa, toimii samalla epämääräisenä artikkelina. Muutosta-partitiivi valittu hienosti, se voi viitata sekä yksikköön että monikkoon. Siellä jättää paikan ja paikat selvittämättä. Siellä - niin missä?)<br />
<br />
<i>Lausunto ei nyt ole tässä saatavilla.</i> (Okei, hienosti toimittu. Toisaalta on totta, että radiologin lausunto herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa tietoa maallikolle. Ehkä hyvä näin.)<br />
<br />
<i>Nyt sinusta halutaan ottaa markkereita.</i> (Terävä maallikkotäti huomaa, että nyt puhutaan monikosta. Aiemmin on tyydytty ca12vitoseen, nyt tutkitaan rintapuolenkin mahdollisuus. Levinneisyyttä siis on jossain uudessa paikassa tai peräti paikoissa.)<br />
<br />
<i>No näitä maksa-, munuais- ja haima-arvoja määritetään kans.</i> (Sisäelimissä siis.)<br />
<br />
<i>Tietysti pvk ja neutrot.</i> (Hoitoja luvassa.)<br />
<br />
<i>Niitä juu, mutta nyt pohditaan mahdollisuutta uuteen lääkkeeseen ja konsultoidaan vielä ullaa josko sitä voisi sinulle antaa.</i> (Täydellinen päätös, rusina loppuun, jätetään mieli makeaksi. Uusi lääke!)<br />
<br />
<i>Ja lääkäri tuossa vielä huikkasi, että ei siellä mitään suurta ole..</i><br />
<br />
Tosiaan, pikku vikoja, heleppo korjata, ajattelin hirtehisesti ja näin silmissäni filtterin käärivän hihansa ja työntävän autonromun pois näyttämöltä. Ei ollut sekään mennyt katsastuksesta läpi.<br />
Ei naurattanut, muttei tarvinnutkaan, kellon soitua alkoi geometrian testi ja osaa edessäni ahertavasta porukasta lähes itketti. Opettajan suru tuli vasta kotona.<br />
<br />
Kollega kysyi rooman matkalta palattuani, koinko ikuisessa kaupungissa pyhän kosketuksen. Mitä se on, miltä pyhä tuntuisi? Konttasin pyhät portaat, ne kaikki kaksikymmentäkahdeksan, jotka johdattivat aikoinaan pilatuksen luokse, ja muistin lausua toiveeni joka askelmalla. Tuntui se, ainakin polvissa. Hyräilin ave mariaa santa cecilian kauniin apsiksen alla ja lauloin maa on niin kaunis katsellessani palatinum-kukkulalta aukeavaa upeaa maisemaa, ja sain osakseni ymmärtäviä katseita. Järki-ihminen sisälläni ei suostu huomaamaan pyhää tai sen kosketusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-AozhFzfAT6k/Up-UpXk5J2I/AAAAAAAAAcA/cwhk0AaEF5c/s1600/IMG_0209.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-AozhFzfAT6k/Up-UpXk5J2I/AAAAAAAAAcA/cwhk0AaEF5c/s320/IMG_0209.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Ehkä pyhä on enemmän kuin hetken humaus. Ehkä se on kanssani tutkimuslavitsalla, jossa makaan tyynenä, vailla pelkoa tulevasta. Ehkä se on läsnä öisin, jotka nukun tyytyväisenä, vailla huolta huomisesta. Ehkä se on läsnä kodissamme, jossa valmistaudutaan tulevaan jouluun iloisin mielin.<br />
<br />
Ehkä pyhä on läsnä lääkärin vastaanotolla, jossa miehenpuolen kanssa istumme joulukuisena iltapäivänä kuulemassa lääkäri-päiviltä tarkempia tuloksia. Ei ole sisäelimissä, verikokeet on otettu vain lähtötilannetta varten. Vatsassa on kaksi uutta kolmesenttistä pesäkettä, jotain muutosta nivusessa, ei muuta. Markkeri on hieman noussut, mutta edelleen normaali. Nyt on hyvä aloittaa hoidot, ei tässä kiirettä kuitenkaan ole.<br />
<br />
Kun on varautunut pahimpaan mahdolliseen, kuulostavat päivin sanat skiftesviikiläisiltä: "Pikku vikoja, heleppo korjata".<br />
<br />
Ja mieli on edelleen sees. Miehen kanssa juomme kahvit valkoisen talon kuppilassa, ja toteamme, että arki on taas täällä, ei sen kummempaa. Että jos hoito on maanantaisin, täytyy tanssikuskaukset sinä iltana järjestää jollain muulla tavoin, tiistaina olen jo remmissä.<br />
Katsomme toisiimme, kuten kaksikymmentä vuotta olemme katsonet. Kyllä tästä taas selvitään.<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com82tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-5855160569313115382013-09-11T01:17:00.000+03:002013-09-11T01:17:30.223+03:00erätauolla mombasassa<br />
Kaun sitten kesäkuussa, laidunkauden alkajaisiksi, istuimme kollegoiden kanssa kouluruokalassa juhlakahveilla. Parhaimpiimme tälläytyneinä kuuntelimme lukuvuoden päätöspuhetta, ja heti perään vannoimme käyvämme kohta ahon laitaa, ihan ilman paitaa. Vuoden parhaan päivän kallistuessa kuulaaseen iltaan jatkoimme me kansankynttilät lauluamme, yhtä polleasti (ja uskottavasti). Dirlandaa, me haikailimme mombasaan, rööperiin ja satumaahan, ja tanssimme lukuvuoden historiaan. Pari kuukautta etäisyyttä, ja taas jaksaisimme.<br />
<br />
Myös valkoisesta talosta sain koululaisen kesäloman. Elokuuhun, lupasi osaston väki, ja saman tien pakkasin taudin resepteineen ja kontrollikutsuineen vanhaan puurasiaan ja piilotin lipaston laatikkoon. Blogiosoite poistui koneeni suosikkivalikosta.<br />
<br />
Taisin päästä tarpeeksi kauas. "Onko sinulla jotain seuraavista sairauksista: diabetes,<br />
sepelvaltimotauti, syöpä..?" udeltiin hammashoitolan esitietolomakkeessa, ja tyytyväisenä hyppäsin<br />
seuraavaan kysymykseen - kunnes muistin.<br />
<br />
Joskus tarvitaan välimatkaa.<br />
<br />
Kesän juoksujen jälkeen iltalenkkini alkoi vähitellen taas kulkea koulun ohi. Citymarkettiinkin uskaltauduin, huolimatta sen kattavasta koulutarvikevalikoimasta. Laatikon perukoilta jaksoin kaivaa kutsun tietokonetomografiaan sekä kaksi paketti colonsteriliä. Kävin vierailulla isotooppiosastolla, vessassa, poliklinikalla, vessassa, labrassa ja vessassa, sekä lopuksi avotalon kahviossa, jonka kaikkialla leijaileva ruuankäry sai muistamaan, mitä kohti olin taas matkalla.<br />
<br />
Tuloksia odotellessa jaksotin työkalenterini kolmen viikon pätkiin ja kyselin sijaisia. Otin loppukirin kunnonkohotuskampanjassa, kävin jalkahoidossa, apteekissa ja peruukkiliikkeessä, nypin kulmat ja kitkin kukkapenkin. Koulun alkaessa olin valmis kohtaamaan syksyn ja sytostaatit.<br />
<br />
Joskus suunnitelmat vain menevät uusiksi. Kuvani olivat kauniit ja lähes puhtaat! Jotain läiskää näkyi vatsan pohjassa, mitätön rikka maksassakin, mutta kolmen lääkärin päätöksellä kyse on arpikudoksesta, inaktiivisesta muutoksesta. "Toki, tiina, saattaa se olla alkava pesäkekin, mutta sitä me nyt ei kyllä lähdetä näillä näytöillä hoitamaan", meinasi marja, ja antoi kolme kuukautta lisäaikaa. "Tutkimustulosten mukaan tällainen hoitotauko parantaa ennustettakin", huikkasi lääkäri vielä loppusanoikseen, kun minä jo kiirehdin käsi ovenkahvalla ulos, takaisin elämään.<br />
<br />
Ennusteille aivan sama, niihin en ole ennenkään uskonut, mutta hoitotauon päälle ymmärrän. Tämä on elämänlaatua, laatuelämää, yhtä aikaa mombasa ja satumaa. Huudan, huudan ilosta, pistän lenkkarit jalkaan ja menen metsään.<br />
<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com25tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-13550241727097401402013-05-11T23:02:00.001+03:002013-05-11T23:02:42.714+03:00sädehtivää äitienpäivää!- Jos ootettais vielä niihin tutkimustuloksiin saakka, yritän hidastaa kaupanteon tahtia wetterillä miehen jo tingatessa välirahaa pienemmäksi.<br />
- Ai että sulle ei enää tarvitsisi uutta autoa ostaa? Haista kukkanen, tuumasi mies, ja allekirjoitti paperit sähkönsinisestä pikkukiitäjästä.<br />
Kuuden viikon ja kahden tuhannen kilometrin jälkeen olen vallan rakastunut menopeliini. Ja mieheenikin, edelleen. Autokaupoillekin lähdettiin alunperin kahdeksannentoista kihlapäivän kunniaksi.<br />
<br />
Kauas on tultu syyskuisesta päivästä 2008, jolloin harmittelin juuri (turhaan) hankkimiani polkupyörää ja lasketteluvälineitä. Kauan tuntuu olevan niistäkin niistäkin päivistä, kun kuljin vaatekaupoissa ostamatta mitään, kun en mitään enää tarvitse. Tulevaisuudenuskoni voidaan näköjään mitata rahassa.<br />
<br />
"Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan", kehottaa haloo helsingin elli autoradiossa, ja minähän olen. Nainen auton ratissa, mutten kyyneleitä keräillen, vaan suorastaan sädehtien, matkalla syöpäklinikalta takaisin töihin. Kymmenen kerran sarjakortti sädehoitoyksikköön alkaa olla käytetty, eikä kukaan tunnu tietävän jatkohoidoistani, joten eletään yksi päivä kerrallaan ja nautitaan nyt tästä, hyvästä olosta ja sairaalan kanttiinista ostetusta suklaatuutista.<br />
<br />
Perille päästyäni karistelen vohvelimurut huivinmutkasta, ja jatkan jäätelön syöntiä luokkani kanssa verbaalisesti. Can I have some ice cream, please? Kunnes on aika taitella äitienpäiväruusuja, rupatella mukavia fiksun luokkani kanssa ja pitää lopuksi kuukauden yleistietovisa. Meidän hommissa tällaista kutsutaan työksi.<br />
Opehuoneessa kahvintuoksu ei tee pahaa, eikä tee seurakaan: se tekee hyvää. Kuten pesee tante tiinan ikkunat tämän rillutellessa perheen kanssa maailmalla:)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-3iVXDSnLL4w/UY6bt078nXI/AAAAAAAAAbA/w-ADDunkgiU/s1600/2013-04-11-0087.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://2.bp.blogspot.com/-3iVXDSnLL4w/UY6bt078nXI/AAAAAAAAAbA/w-ADDunkgiU/s320/2013-04-11-0087.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ITtREH2D5As/UY6cEnXo9DI/AAAAAAAAAbI/L9CvbwRlBzc/s1600/529318_10151540198398166_1499677236_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-ITtREH2D5As/UY6cEnXo9DI/AAAAAAAAAbI/L9CvbwRlBzc/s320/529318_10151540198398166_1499677236_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
- Ai että haluanko käydä hoitojen ohella töissä? ihmettelin sädehoitoyksikön lääkärille, joka kyseli sairasloman tarvista. Totta haluan. Kuukausi aikaa tehdä vielä kaikki se kiva, mitä vuoden varrelle on suunnitellut! Nuori lääkäri hymyili ja jatkoi puhumalla siitä, kuinka on hyvä tehdä asioita voimiensa mukaan, ja että hoidollani pyrittäisiinkin juuri elämänlaadun parantamiseen, ja että siksi pitkän sädehoidon sijaan saisin lyhyemmän <i>palliatiivisen</i> hoitojakson...<br />
<br />
Palliatiivinen, näin ensi kertaa kuultuna, aiheutti henkisen yskänpuuskan vaikka ymmärsin lääkärin tarkoituksen. Lääkärin loppukommentin, "toivotaan, että tästä hoitojaksosta on nyt apua", kuitenkin korjasin, punakynällä ja ihan ääneen:<br />
- Ei, eihän me <u>toivota</u>. Me kuule <u>uskotaan</u>.<br />
<br />
Sitä samaa uskoa tulevaan löytyi tänään sinisestä autosta, joka matkasi kohti k-pistettä. Lämpöä oli vaivaiset seitsemän astetta ja tuulilasin pyyhkimet viuhuivat tiuhaan, mutta sadetutkan mukaan poutaa oli tulossa.. ja tuli! Korttelisuunnistuksessa kastuivat vain kengät ja kainalot. Tervetuloa kausi -13!<br />
<br />
Loppukevennyksenä kaksi kysymystä toukokuun yleistietovisastamme:<br />
<br />
Mitä tarkoittaa suunnistuskielen termi "pummi"?<br />
a) epärehellistä suunnistajaa<br />
b) suunnistajaa, joka ei käytä karttaa<br />
c) suunnistusvirhettä (sentään oikein tiedetty suurimmalla osalla)<br />
<br />
Mikä seuraavista kuuluu äitienpäiväperinteisiin suomessa?<br />
a) presidentti jakaa kunniamerkkejä ansioituneille äideille<br />
b) kulttuuriministeri jakaa eduskuntatalon rappusilla ruusuja äideille (suosituin vastaus)<br />
c) eduskunnan puhemies pitää radiossa klo 12 puheen äideille<br />
<br />
Kevennyksen myötä NÄIN PALJON ONNEA omalle äidilleni ja mummolle<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://lh3.googleusercontent.com/-UUF1Y4HaxJ0/UY6Xs1Fh9KI/AAAAAAAAAao/jTXigPcu9F4/s640/blogger-image--1118376962.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://lh3.googleusercontent.com/-UUF1Y4HaxJ0/UY6Xs1Fh9KI/AAAAAAAAAao/jTXigPcu9F4/s320/blogger-image--1118376962.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
ja kimppu esikoita haus annan pihalta kaikille äideille!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-mtUcEM3u06g/UY6d01d7A4I/AAAAAAAAAbU/lBk9AdZUHnw/s1600/2013-04-14-0129.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://2.bp.blogspot.com/-mtUcEM3u06g/UY6d01d7A4I/AAAAAAAAAbU/lBk9AdZUHnw/s320/2013-04-14-0129.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com42tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-25519054541193268642013-04-04T22:48:00.002+03:002013-04-04T22:48:51.799+03:00pääsiäisasetelma uusiksi<a href="http://sphotos-g.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/581478_10151513638173166_647029635_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://sphotos-g.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/581478_10151513638173166_647029635_n.jpg" width="179" /></a>Pääsiäiseni alkoi puhelusta.<br />
<br />
- On tulleet, juu.. (rapinaa). On näköjään lääkäri ehtinyt lausuakin nämä kuvat (rapinaa, pitkä hiljaisuus). Pikkulantiossa vasemmalla muutos muuttanut muotoaan, ohentunut, ja tilavuuskin edellisiin kuviin verratessa pienentynyt.. Ja ei, muualla ei syöpään viittaavia muutoksia, suomensi seija röntgenlääkärin sanelemaa tekstiä.<br />
<br />
- Meidän lääkärit ottaa tämän sinun tapauksen meetinkiinsä, joka siirtyy nyt pääsiäispyhien takia, eli hoitosuunnitelmasta voit soitella viikolla 15, totesi seija vielä ääneen hymyillen. Olin vielä pariin otteeseen varmistanut, että olivathan nämä nyt hyviä uutisia. Että olihan se lääke purrut. Ja että ne kolotukset sitten olivat kai sitä ruisleipää.Että onhan tämä oikeastaan aikamoinen ihme.<br />
<br />
Tautia on siis tavattavissa enää jossain takalistossa, eli jos syöpä muutoinkin on ihan p..:stä, niin nyt se on sitä ihan sananmukaisestikin. Paikassa, jonne päivä ei paista, lymyilee naispaholaiseni, vahingoitettuna joskaan ei lannistettuna: mystinen suv-arvo on edelleen maksimissaan. Se, nujerretaanko paholainen keinotekoisilla säteillä, jää kollegion päätettäväksi, mutta minä, tikkuilevat sormeni, tunnottomat kantapääni ja muut kehon pikkukrempat peukutamme täsmähoidon puolesta.<br />
- Olet sinä ahkerasti täällä käynytkin ja lomasi ansainnut, sanoi myös seija.<br />
<br />
Loma tosin koski viikkoa 15, sillä en totisesti silloin aio olla kotimaisemissa soittelemassa hoitosuunnitelmien perään. Eikä soittele kukaan minullekaan, sillä sovimme seijan kanssa, etten vastaa sairaala-alkuisiin numeroihin, vaan keskityn nauttimaan kevätauringon säteistä yhdessä perheeni ja lähisuvun kanssa. Itävallan keisariperhe on kasvanut prinsessalla, josta tulee kymmenes kummilapsemme. Schön emma liisa, endlich treffen wir!<br />
<br />
Makusteltuani tutkimustuloksia ja juhlaruokia pääsiäispyhät, alan vähitellen oivaltaa pääsiäisen merkityksen: päästä. Päästä pelosta, päästä huolesta, saada huominen.<br />
Ja ennen kaikkea: päästä matkaan:) Uudessa passissa loistava viimeinen voimassaolovuosi huimaa, mutta sitä kohti taas reissataan. <br />
<br />
Sitä jokapäiväisempää matkantekoa edustaa kuvasta löytyvä virpomavitsan vierasesine, mutta se onkin jo toinen tarina, josta lisää ensi kerralla. Siihen asti, pääsiäisriemua teille kaikille!tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com34tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-24451185856254480442013-03-23T01:27:00.002+02:002013-03-23T01:27:25.757+02:00räkää ja ruisleipääKerta vielä, että nähdään kunnolla mahdollisen sytostaattiresistentin kehittyminen, tuumasi Päivi, ja määräsi neljännen hoidon ennen seuraavaa kontrollia. Suorasanaisen realistin käsittelyssä myös tautitilanteeni sai uuden sanamuodon. Ehkä stable disease, ehkä kuitenkin lievä progressio.<br />
<br />
Pelkät sanelutekstit eivät vointiani heikennä tai tautia pahenna, joten olen päättänyt elää talven selän taviselämää, syöpää suuremmin ajattelematta. Tauti ei mahdu luokkaani oppitunnille eikä välitunnilla opettajanhuoneen punaiselle sohvalle, se ei mahdu kotimme päivällispöytään eikä toyotaani, jolla kuljetan lapsia harrastuksiin. Sitä ei kutsuta käsityöpiiriimme virkkaamaan mattoja eikä ystäväporukan teatteri-iltaan. Sunnuntaiaamun rauhassa häädän sen pois sudokuilla ja kahvikupilla, eikä se edes yritä tunkea minun ja mieheni mukaan hiihtolenkille.<br />
<br />
Sen sijaan hiihtolenkille änkeää ikävä virus, joka pesiytyy jonnekin ylähengitysteihin erittämään räkää. Parikymmentä kilometriä tunturin huipun kautta, kolmentoista asteen pakkasessa ja pohjoistuulessa (aurinko paistoi!), jo etukäteen hankitussa kevytflunssassa oli suorastaan kutsu pahemmalle taudille, mutta kun hiihtolomalla oltiin, niin suksille oli päästävä, joka päivä. Tulipahan ainakin todistettua, että osaan elää hetkessä.<br />
<br />
Juuri kun alan tottua talviseen taviselämääni, käy kutsu pet-ct -tutkimukseen. Päivin määräämä "vielä yksi" meni kuukausi sitten, ja ensi maanantaina on laskun vuoro. Siellä taas makaan, eteläisen röntgenin kapoisalla laverilla, kädet ylhäällä -ja ristissä.<br />
<br />
Lähestyvä kontrolli tuo luonnollisesti mukanaan monenkirjavia oireita, joista ainakin osa lienee kuvitteellisia ja loputkin selitettävissä keittiölääketieteen avulla. C-alkuiset diagnoosit kyllästyttävät jo, joten kokeilen vaihteeksi ärrää. Är niin kuin vaikka ruisleipä ja räkä eli<br />
<br />
<ul>
<li>epämääräiset vatsanväänteet - ruisleipää</li>
<li>yönärästys - ruisleipää liian myöhään illalla</li>
<li>ummetus- ruisleipää kuiviltaan</li>
<li>vyötärönympäryksen kasvaminen - liikaa ruisleipää</li>
<li>pääkipu - liian vähän ruisleipää</li>
<li>suussa rehottava sammas - ruisleipään on lipsahtanut sokeria</li>
<li>painontunne pikkulantiossa - loppuun prosessoitu ruisleipä</li>
<li>painontunne rinnassa - räkää</li>
<li>väsy - räkää poskionteloissa</li>
<li>yöllinen yskä - räkä nousee nieluun</li>
<li>kylkituntemukset - räkää on yskitty</li>
</ul>
<br />
<br />
Ihan päteviä selityksiä, joihin saan uskoa pääsiäiseen saakka. Jos<br />
jotain muuta pulpahtaa mieleen, otan työn alle sudokun. Tai keitän kupin kahvia. Tai lähden hiihtolenkille. Tai.<br />
<br />
Totisesti totisesti ensi viikosta on tuleva todellinen piinaviikko.<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-78642437008067207802013-01-27T21:42:00.000+02:002013-01-27T21:42:33.177+02:00stable diseaseJoulukuun puolivälissä kärsivällisyyteni petti, ja raaputin kerralla koko veikkauksen joulukalenterin. Kun luukkuja oli enää muutama jäljellä ja päävoitto yhden pukin päässä, arvasin, että mahdollisuuteni pienempiinkin voittoihin oli mennyt. Jotkut asiat nyt vaan tietää.<br />
<br />
Muutamaa päivää myöhemmin kärsivällisyyteni oli jälleen koetuksella. Keskiviikko kului kepeästi kahteen saakka, mutta kun koululaiset pakkasivat enkun kirjansa reppuun ja huusivat bye byet, alkoivat kämmenet hikoilla ja pulssi nousta. Jaksoin kärvistellä kotiin saakka, ennen kuin valitsin linjan valkoiseen taloon. Papereiden rapinaa, näpyttelyä, odota hetki, näpyttelyä, odota vielä, ja oikeastaan tiesin tulokset jo ennen kuin ritva henkäisi luuriin:<br />
- Voitaisiinko me soitella sinulle myöhemmin näistä tutkimusvastauksista? En nyt saa lääkäriä kiinni.<br />
<br />
Itse tutkimukseen pääsy oli vaatinut kärsivällisyyttä, neuvokkuuttakin. Tiistaiaamuna labrassa väkeä oli tuvan täysi, osa seisoskelemassa seinän vierillä, ja pitkän linjan potilaana tiesin sen tarkoittavan aikojen venymistä ainakin tunnilla. Jonotukseen vain ei nyt olisi mahdollisuutta, röntgenin tiimi odotti minua radioisotoopit ruiskuissa. Jotain piti yrittää, vaikka infon täti näytti juuri siltä kuin infon tätit näyttävät: tiukalta ja aina valmiina tottelemaan annettuja määräyksiä.<br />
- Kuule me hoidetaan potilaat saapumisjärjestyksessä, ei täällä voi ohitella noin vain vaikka olisi muutakin menoa.<br />
<br />
Kun labra-aika oli neljäkymmentä minuuttia myöhässä ja röntgenaika mennyt kymmenen minuuttia sitten, tein uuden hyökkäyksen, tarkkaan suunnitellulla taktiikalla:<br />
- Se minun tutkimukseni, positroniemissiotomografia, on yksi kalleimmista tämän sairaalan tutkimuksista. Sitä varten on aamulla lennätetty tutkimuslääke tänne ihan helsingistä asti, ajatteles, ja ne isotoopit ei säily kuin muutaman tunnin..<br />
Olin valmis jatkamaan sormea heristäen, että esimiehesi olisi varmasti hyvin hyvin surullinen, jos kuulisi tästä, mutta siinä vaiheessa infon täti lupasi armollisesti käydä labrassa kyselemässä.<br />
<br />
- Olisit vaan heti käynyt sanomassa infossa, että sinulla on kiire, sanoi labranhoitaja ensitöikseen. Ja jatkoi kertomalla siskostaan, jonka munasarjasyöpä oli saatu kuriin uusimisen jälkeen. Nyt oli takana jo kymmenen tauditonta vuotta. Vau.<br />
- Taistele! huusi tämä ihana hoitaja vielä kiirehtiessäni kohti tutkimusosastoa.<br />
<br />
- Taistelu jatkuu nyt vähän eri yhdistelmällä, kertoi ulla minulle ja miehelleni joulunalusviikon torstaina, kaksi päivää tutkimuksesta ja päivä puhelusta. Olin menossa hoitoon, mutta ennen sitä piti vielä kuulla face to face, miten syöpäni voi ja miten sitä hoidettaisiin.<br />
<br />
Tauti ei ollut talttunut, muttei toisaalta edennytkään kuuden palitakseli-cisplatin-bevasitsumabi -hoidon tuloksena, enkä oikein tiennyt, mitä mieltä olin saamastani joululahjasta. Stable disease, joskin toisessa muutoksessa näkyi hieman kohonnutta SUV-aktiivisuutta, mikä sai pesäkkeeni kuulostamaan tulivuorelta. Olisin hihitellyt ääneen, mutta tiesin huumorin olevan lääkärin vastaanotolla riskialtista. Naurusta ei ole pitkä matka itkuun. Ulla kiirehtikin jo summaamaan kokeellisissa hoidoissa rönsyillyttä keskusteluamme:<br />
- Ykköslinjan hoidolla tässä vielä mennään. Vaihdetaan palitakseli doketakseliin, lisätään kortisonia platinaherkistymisen takia ja katsotaan tilanne kolmen hoidon jälkeen. Keväällä voisi kokeilla säteitäkin, jos tauti pysyy lantiossa.<br />
<br />
Se kolmas hoito on tulevalla viikolla, tutkimus helmikuun lopulla ja totisin toiveeni on taudin pysyminen lantiossa -lienee turhan rohkeaa toivoa sen katoamista kokonaan. Pitkän ja pimeän kaamosajan olen totutellut ajatukseen matkakumppanini sinnikkyydestä, ja stable disease on alkanut tuntua enemmän puoliksi täydeltä kuin tyhjältä lasilta. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii lasillisensa tyylillä.<br />
<br />
Siispä. Joulukuisen hoidon päivänä kävin töissä lähettämässä lapset lomalle ja leivoin pakastimen täyteen, ehdin shoppaamaankin ennen pukin tuloa. Tammikuussa taas junailimme peltsin kanssa day after tampereelle serkkukylään ja kävimme siskon kanssa katsomassa liz-musikaalin. Ensi viikonlopuksikin on varattu teatteriliput.<br />
<br />
Ehei, maljani ei ole ainoastaan puoliksi täynnä, se on lähes ylitsevuotavainen.<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com31tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-67769743417010264572012-11-29T23:15:00.001+02:002012-11-29T23:17:28.827+02:00marrasmietteitäViime kesänä tulin pesseeksi kelloni. Kymmenen vuotta vanha tissottini pyöri koko parin tunnin kirjopesuohjelman lakanapyykin seassa. Sisko tyhjensi pyykit vielä kuivuriin, ja otti sieltä toisen parin tunnin käsittelyn jälkeen lämpimät lakanat -ja kellon. Joka muuten kävi vielä, ja käy edelleen. Enkä tosiaan raaski vaihtaa vanhaa ja uskollista tikittäjääni uuteen ja ehompaan, sen verran kumarran kelloni sitkeyttä.<br />
<br />
Jotenkin tuo kello tulee aina mieleen lojuessani sohvan pohjalla day after. On pesty ja lingottu, mutta yhä käy. Tämän kertainen day after sattui tiistaiksi, lasten oikeuksien päiväksi. Aamupäivä kului unilla, mutta kahden kieppeillä aukeaa kotiovi, ja reipas kuopukseni huutaa tervehdyksensä:<br />
- Terrrve! Mitenkäs täällä on jaksettu? Onkos ollut huono olo?<br />
<br />
Jos olikin ollut, eipä ollut enää. Arkielämäterapia alkoi välittömästi. Läksyjä, kauppareissu, brasilialaista kanapataa (perheelle), kokeeseen kuulustelua, välissä voimien keräystä silmäluomien takana ja päivän huipennuksena downtown abbey. Oh, yes my lord, toistan carsonin perässä ja kumarran kevyesti granthamin jaarlille. Mikä ääntämyksen ja tapatietouden oppitunti! Kaikesta sitä keski-ikäinen nainen saa kicksinsä. Ja kuljettaahan tunti aateliston ja heidän palvelijoidensa seurassa pois sytoelämästä. Onneksi miss hughesin löydös oli hyvänlaatuinen, kaksikymmentäluvulla ei sytostaatteja tunnettu.<br />
<br />
Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin, luojan kiitos, tunnetaan. Itse olen saanut nelivuotisen sairaustaipaleeni aikana kaksikymmentäseitsemän solumyrkkytiputusta yhdistelmähoidolla, joista viimeiset kuusi tänä syksynä. Nyt pidetään viiden viikon tauko pet-ct:tä varten, mutta seuraava hoitokerta on varmuuden vuoksi varattu jo ennen joulua, omasta vaatimuksestani. Kuukausi sitten ultrassa näkynyt "solidi muutos" ei kuulostanut ihan tahrattoman puhtaalta pyykkäystulokselta. Sitä kohti kuitenkin, katsotaan tarvitaanko tavoitteeseen uusia pulvereita.<br />
<br />
Niin kauan hyvä, kun hoitovalikoimassa löytyy. Tänä syksynä olen sytyttänyt kynttilän liian monelle matkatoverille, liian moni blogi on vaiennut kokonaan. Rintasyöpäsisko miran viimeiset viikot olivat kivun täyttämiä, ja muutamia päiviä ennen kuolemaansa hän kirjoittaa olevansa valmis kohtaamaan tulevan. Pyhäinpäiväviikonlopun teksti kertoo enemmän kuin siihen käytetyt sanat: kun kaikki viedään, jää jäljelle vielä rakkaus. Pyyteettömänä, katkeroitumattomana, kauniina. Nyt nuori äiti valvoo lastensa unta siellä, missä ei kipua enää tunneta.<br />
<br />
Yhtäkkiä käsitän, kuinka oikeutettu lapseni onkaan saadessaan huikata ovelta "Terrrve!" Se, ettei äiti ole täysin terve, on loppujen lopuksi vain pelkkä sivujuoni.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-v76f7AD5MlA/ULfQVrLIjNI/AAAAAAAAAaM/yMK-zkdO6WE/s1600/2012-11-29-338.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-v76f7AD5MlA/ULfQVrLIjNI/AAAAAAAAAaM/yMK-zkdO6WE/s320/2012-11-29-338.jpg" width="240" /></a></div>
<div>
<br /></div>
tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-77098586162736354282012-10-05T14:19:00.002+03:002012-10-05T14:19:46.983+03:00kysymyksiä ja vastauksiakin- Leikattaisiinko vähän sinun hiuksiasi, kun ovat niin kasvaneet? kyseli äiti kuusivuotiaalta tiinalta.<br />
- Kuulepas, pitkä tukka on kuin kaunis kesähattu, vastasi tiina, ja välttyi hiustenleikkuulta tuolla kertaa. Ekaluokan kuvassa hiukset ovatkin sitten jo mallia polkka, etutukkakin viivasuora. Voi olla, että tiinaa on täytynyt jollain tavalla lahjoa, sillä pitkät hiukset ovat aina olleet minusta kauniit.<br />
<br />
Hiustenleikkuuhommiin sitä piti kuitenkin taas ryhtyä, kun hiukset alkoivat tippua tukkoina kolme viikkoa ensimmäisen sytosatsin jälkeen. Silti, kauniin tukan onnistuin taasen löytämään. Yhtä kauniin, kuin kaunis kesähattu, ja niin aidon, että menee melkein täydestä itsellenikin.<br />
<br />
- No? utelee mies, kun kyyditsee minua keskiviikkoaamuna tuttuun osoitteeseen sairaalarinteelle. Vieressä istuva rouva näyttänee juuri siltä, kuin pahempikin PM vaivaisi.<br />
- Ilon kautta, vastaan. Ei passaa valittaa, niin kauan hyvä, kun tähän osoitteeseen saan kulkea. Kolmen viikon kierrossani on pari päivää, jotka voisin skipata, mutta muutoin olen kunnossa ja kiireinen. Keskiviikkona sytot ja unta, torstaina tikkaria ja unta ja viimein perjantai-iltana ylösnousemus sängyn pohjalta, luutu käteen ja ikkunoiden kimppuun.<br />
<br />
Viikonloppuna testaan vielä kuntoni. "Afrikan joki, neljä kirjainta?" Täytyy olla vaal. Sanomalehden viikonloppuliitteen ristikko sujuu jahkailematta, yhden tähden hidato menee minuutissa, viiden tähden viidessä minuutissa. Sunnuntaina pyöräilen kahdeksan kilometriä ystävän luokse lounaalle, jonka saan alaskin jälkiruokineen kaikkineen. Kyllä vain, maanantaiaamuna olen valmis työmaalle.<br />
<br />
Töihin tekevän mieli. Kun emon kaikki poikaset, nuorinta myöten lähtevät aamulla kouluun, jäisinkö kotiin? Neulomaan sukkaa? Kuuntelemaan yleykköstä? Kutomaan ryijyä? Kestopreesensin, epäyhtälöiden ja haiku-runojen kesken ei jouda miettimään turhia, joskin jotkut pakolliset asiat on hoidettava. Puhelin soi ja hälyttää "peltsi soittaa".. Langan päässä onkin tärkeitä kysymyksiä:<br />
- Niin sitä vaan että tekisinkö mää ensin läksyt vai söisinkö välipalaa?<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Ihana ekaluokkalainen!</i></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-fGIZSs6FNww/UG6--WVKx8I/AAAAAAAAAZY/71YglZgdUBM/s1600/elsa+ekalle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://4.bp.blogspot.com/-fGIZSs6FNww/UG6--WVKx8I/AAAAAAAAAZY/71YglZgdUBM/s320/elsa+ekalle.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Ja ihana seiskaluokkalainen ja siunattu kotitalous!</i></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Z-wYx4b0M9E/UG7AjMGcahI/AAAAAAAAAZg/XagP2gtZ7Yc/s1600/cakepops.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://2.bp.blogspot.com/-Z-wYx4b0M9E/UG7AjMGcahI/AAAAAAAAAZg/XagP2gtZ7Yc/s320/cakepops.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ja (useimmiten melko) ihana ysiluokkalainen, joka saavutti mopoiän elokuisen perjantaina, on saanut mopon ja kohtsillään ehkä mopokortinkin..</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-sRvv4GcooSs/UG7BNGnBN2I/AAAAAAAAAZo/U1AARo1k7-I/s1600/vaden+syntt%C3%A4riaamu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://3.bp.blogspot.com/-sRvv4GcooSs/UG7BNGnBN2I/AAAAAAAAAZo/U1AARo1k7-I/s320/vaden+syntt%C3%A4riaamu.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Näitä kuvia katsoessa alkaa emonkin ruokahalu vähitellen palailla. Nam ja maiskis, ystävät!tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-16639965012148986682012-08-09T11:33:00.000+03:002012-08-09T15:26:19.017+03:00pari pummia ja yksi missi(o)Hoitopäiväni valkoisessa talossa tapaavat olla pitkiä, niin nytkin. Lähes kymmenen tunnin ajan kehooni pumpattiin esilääkkeitä, hyvinvointilääkkeitä, välihuuhteluita ja sitten niitä taudintappajia yhteensä arviolta viisi litraa, ja koin olevani ääriään täynnä oleva ihmistankki saadessani viimein kotiutuspaperit kouraan. Ukkoskuuro oli raitistanut ilman ja aurinko paistoi, joten hetken mielijohteesta lähdin bussibysäkin sijaan kävelemään kaupunkiin.<br />
<br />
Kävely tuntui hyvältä ja kuntokin oli kohdillaan, joten suunnistin lempipaikkaani torin rantaan jäätelölle. Jäähallin takaa, polkua pitkin, radan ali, 500 metriä suoraan ja suunnan tarkistus lounaaseen taksikopin kohdalla, ja kas, löysin itseni kävelykadulta siiderilasilliselta. Suunnistuksessa tätä kutsuttaisiin pummiksi.<br />
<br />
Oikean pummin olin tehnyt sytostaattihoitoa edeltävänä iltana akion rasteilla. Sprinttiradasta ja helposti löytyneistä rasteista innostuneena hölkkäsin viimeisen oranssivalkoisen maamerkin ohi, jonka kyllä polun vieressä huomasin. Tulosta ei siis tullut, mutta huippuaika itselleni, henkilökohtaisessa sarjassani "puuhelmikuntoilijat". Tuossa sarjassa koen olevani aina voittaja, vaikka tulosluettelo muuta yrittäisi väittää, kuten viime tiistaina, jolloin haeskelin rasteja rankkasateessa ja linssit huurussa linnakankaalla. Vesitipat silmälaseissa vääristivät näön niin lähelle kuin kauaskin,eivätkä muurahaispesät ja aukiot erottuneet sen paremmin kartalla kuin luonnossakaan. Ojat kyllä löytyivät;)<br />
<br />
Suomalaista sisua, sitä se on. Sitä on kaivattu olympiakatsomossammekin, mutta kotimaisten huippuhetkien vähyydessä on tullut iloittua muiden onnistumisesta. Ehdoton suosikkini lontoossa on naisten satasen voittaja, jamaikalainen shelly-ann fraser-pryce. Luonnollisen kaunis ja hyväntuulinen juoksija näyttää, että urheilu on kivaa leikkiä, ja huippu-urheilijakin voi olla naisellinen. Sentilleen samanmittaisena koen myös kohtalonyhteyttä shelly-annin kanssa. Meitä ei kannata aliarvioida!<br />
<br />
Miss shellyllä ja minulla on myös yhteinen tavoite, ja se on rio de janeiro. Shelly huolehtii edelleen pikamatkoista, reenaa ehkä kahtasataakin, pituushyppyäkin kenties. Minä hoidan tämän kestävyyspuolen. Sponsorinani on kela, valmentajina valkoisen talon lääkärit, ja kaikenlainen douping on sallittua. Tämä on missioni ja uskon, että neljän vuoden kuluttua me taas tapaamme. Kotisohvallani.<br />
<br />
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com30tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-33138602339182941482012-07-30T00:07:00.000+03:002012-07-30T00:12:41.867+03:00juokse villi lapsi ja muuta musiikkiterapiaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-6M3mvpbk9L0/UBWiwCNU5OI/AAAAAAAAAZI/tnAiIZlIW64/s1600/tiina+tyynelan+rasteilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://3.bp.blogspot.com/-6M3mvpbk9L0/UBWiwCNU5OI/AAAAAAAAAZI/tnAiIZlIW64/s320/tiina+tyynelan+rasteilla.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Haloo helsinki innostui pohjoisesta yleisöstä, ja veti upean keikan kuusrokin lauantai-iltapäivässä. Sirkusteltan helteessä hiki helmeili "modernia pop-rockia" soittavan yhtyeen jäsenten kasvoilla, kun nämä kuuluttivat koko saarelle, että<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Mullon vaan tää elämä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>perjantaina</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>perjantaina kaikki muuttuu</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>perjantaina</i></div>
<div>
Mustiksi piirretyt silmät katsoivat suoraan minuun. Miten elli saattoi tietää? </div>
<div>
Mistä he tiesivät lopettaa pelle miljoonan villiin lapseen? Hypin massan mukana, me villit lapset heiluttelimme käsiä ja autoimme solistia, minkä kurkusta lähti.</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<i>Juokse villi lapsi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>juokse kauemmaksi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>siellä kasvat vahvemmaksi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja vapaammaksi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Juokse henkesi edestä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ota toivon kipinä mukaan..</i></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div>
Perjantaina kaikki taas muuttui. Parin päivän odottelun ja tuskailun jälkeen seija soitti, ennen viikonloppua, kuten oli luvannutkin.<br />
- Ikävä kyllä kuvissa näkyi merkkejä taudin uusimisesta. Lantiossa näkyy kaksi kertymäaluetta, 3,3 ja 2,8 senttiä, ja niiden sijainti ja rakenne viittaavat tähän meidän tautiin, joten koepalaa ei tarvitse ottaa. Ylilääkäri on tehnyt hoitosuunnitelman, ja jatketaan nyt tällä samalla yhdistelmällä, mitä olet viimeksi vuosi sitten saanut, taxolia ja cissiä. Pidetään se avastin myös mukana, kun näyttäisi, että siitä on hyötyä sinulle ollut. Miten olisi, tuletko heti alkuviikosta hoitoon?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tajunta oli jäänyt ensimmäiseen sanaan, "ikävä". Se kertoi kaiken oleellisen. Muu osa puheesta meni suorinta tietä lähimuistiin, mistä poimin puhelun jälkeen yksityiskohdat miehenpuolelle, joka odotti oven takana käsiään väännellen. Vaikka ajatus katkesi, toimivat vaistot. Maanantaina ehtisin labraan, kyllä vain, mutta tiistain hoidolle sanoin heti topakan, mutta suunnittelemattoman ein. Tiistai-iltana pitää päästä metsään juoksemaan, rastilta rastille. Tämän isomman suon ylittäminen joutaisi odottamaan yhden päivän. Varsinkin, kun edessä aukeava suo näyttää taas kovin aavalta ja vetiseltä. </div>
<div>
<br />
Siinä me istuksimme makuuhuoneessa, minä vielä työpöydän ääressä puhelin kädessä, valuen tuolin selkänojaa pitkin kuin taskukello dalin maalauksessa, mies sängyn reunalla kuin äänetön versio munchin huudosta, ja katsoimme toisiamme. Prkl. Kahdenkymmenenyhden sytostaattipäivän kokemuksella tiesimme, mitä olisi tulossa, ja hetken näimme vielä pitemmällekin.<br />
<br />
Kunnes tulimme järkiimme: elämä jatkuu. Syöpä ja hoidot kuuluvat siihen taas tiiviisti ainakin tämän vuoden, ehkä pitempään, mutta sille annetaan perheessämme niin pieni paikka kuin mahdollista. Elämänlaadusta ei tingitä eikä suunnitelmia muuteta. Jos ollaan menossa koko perheellä rock-festivaalille, niin sinne mennään, vaikka fiilis olisi perjantai-iltana ollut enemmän kallellaan utajärven suuntaan, missä olisi ollut mahdollisuus seurata sm-tason pierukilpailua. Omat paineeni olivat kuitenkin enemmän henkistä laatua ja ne helpottivat hieman tunnin juoksulenkillä. Rock rock, kyllä tämä taas tästä.<br />
<br />
Ja niin istuksimme lauantaina perheen ja naapurivahvistuksen kanssa qstockin päälavan läheisyydessä filtillä, kuuntelemme fintelligenssin konserttia ja nautimme musiikkiterapiasta. Peltsi tanssii ja pilettää lei kaulassa. Isommat neidit kulkevat cooleina aurinkolasit silmillä ja yrittävät karistaa nuorimmaista kintereiltään. Esikoinen kävelee kavereiden kanssa ohi, moikkaa kuitenkin.<br />
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Elämä on sitä mitä teet siitä</i></div>
<i></i><br />
<div style="text-align: center;">
<i><i style="background-color: white;">en vaihtais päivääkään</i><span style="background-color: white;"> </span></i></div>
<i>
</i><br />
<br />
Aurinko piiloutuu koivujen taa, mutta illallakaan ei tule kylmä. Chisua pitää päästä katsomaan niin eteen kuin mahdollista. Peltonen näyttää idolilleen sydämiä isin olkapäiltä. Keski-ikäiset rouvat innostuvat tanssimaan niin että puuhelmet heiluvat ja teinineidit karkaavat kauemmaksi.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Neljänkympin kriisin tunnistaa siit</i></div>
<i></i><br />
<div style="text-align: center;">
<i><i style="background-color: white;">ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä</i></i></div>
<i>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Näyttää keskisormee onnelassa nuorille</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Kuolemaa kohti mennään joka ikinen</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">näkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää sen</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Se pelottelee meitä millä lie milloinkin</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i style="background-color: white;">Se ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin</i></div>
</i><br />
<br />
Saa pelotella, mutten suostu pelkäämään. Se toivonkipinä, se taitaa olla vakiovaruste.</div>tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com41tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-2451671663263318562012-07-25T23:42:00.001+03:002012-07-26T11:41:27.475+03:00puuhelmet kaulassa ja kusi sukassaSyksy tulee ja koulu alkaa ihan kohta, ainakin jos uskoo laatikkoon satavaa mainospostia. Peltonen on valinnut jo muutaman repun halpahallin, citymarketin sekä stockmannin kataloogeista ja sen verran kirjoitusvälineitä, että niillä pärjäisi koko peruskoulun. Ekaluokkalaiseni on niin topakka, niin iso ja niin pieni. Sinnikäs typsy, joka oppii kaiken, minkä päättää, kuten sen vaikean ärrän -pyöritteli kieltään pari päivää, pärisi aamupalalla ja akkarin ääressä, pyöräillessä ja hampaita pestessä, ja ilmoitti sitten osaavansa sen. Niin kuin osasikin. Ärräkouluun hän ei mene, kun kerran oikeakin koulu alkaa, eikä sitä kaikkea millään ehi.<br />
<br />
Elokuun kolmantenatoista saan saatella nuorimmaiseni kouluun. Tämän kun olisin tiennyt neljä syksyä sitten.<br />
<br />
Mutta tänä syksynä kuopus siis astelee kouluun, neiti keskimmäinen siirtyy yläkoulun puolelle ja vanhimmalla on naimalupa (kirkon puolesta, ei äidin). Ei voi siis äitikään ihan tyttönen enää olla, vaikka sellainen joka aamu peilistä katsookin. Neljäkymmentä on kaksikymmentä plus kaksikymmentä, muistuttivat ystäväni, ja saapuivat kanssani kesän alussa kaupunginpuistoon piknikille. Nautimme auringosta, tunteellisista serenadeista ja runonlausunnasta, ja sain kuulla muitakin viisaita toivotuksia siirtyessäni uudelle vuosikymmenelle. It`s important to have a twinkle in your wrinkle, sen me tiedämme, minä ja ystäväni.<br />
<br />
Rypyt eivät ahdista, minähän suorastaan keräilen niitä, sillä jokainen uurre on ansioristi ja merkki eletystä. Keski-ikäkin kuulostaa ihan kivalta, alan tottua sanaan ja ajatukseen. Jos ihminen harrastaa käsitöitä, sauvakävelyä ja vesijuoksua, mitä hän muuta on kuin keski-ikäinen? Jos kipeät nivelet hidastavat liikkeelle lähtöä, iskias vihoittelee ja viileät kesäyöt ovat kuumia, ainakin aallottain, niin keski-ikää se on, tietävät naistenlehdet. Täältä tullaan, puuhelmet ja vekkihame! Ja jos vekkihame jääkin kauppaan, olen minä kuitenkin varustautunut tähän ikään: silikonit on hankittu, hyvissä ajoin.<br />
<br />
Nelikymppisyyteen kuuluu myös miettiä, mitä kaikkea haluaa vielä tehdä ja kokea. Moni ikätoveri on aloittanut opiskelun, mutta itse olen jo unelma-ammatissani, joten tyydyn pienimuotoisempaan kokeiluun. Ja ei -kansantanhut on jo kokeiltu:) Tänä kesänä löytyivät kartta, kompassi ja iltarastit, kahdenkymmenen viiden vuoden tauon jälkeen. Ihan sikahauskaa! Miehenpuolikin innostui kanssani metsään, joten nyt meillä on se Yhteinen Harrastus... ja kohta kait samanlaiset tuulipuvut.<br />
<span style="background-color: white;"><br /></span><br />
<span style="background-color: white;">Syntymäpäiväjuhlista toivuttuani olen pakannut punaista lentolaukkua ahkerasti. Perhelomaa, tyttöjen reissua ja mummolavisiittejä, suunnistuskartta on vaihtunut tiekarttaan tai sitten on kolkuteltu kiskoilla. Kuusitoistavuotishääpäivää juhlistettiin adrianmeren rannalla, kts alla oleva kuva, joka todistaa, että tänäkin kesänä on saatu nauttia helteestä. </span><br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-l-PQ217jRVo/UBBBZ687JDI/AAAAAAAAAYw/ArgsLf637bU/s1600/kroatia+parikuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-l-PQ217jRVo/UBBBZ687JDI/AAAAAAAAAYw/ArgsLf637bU/s320/kroatia+parikuva.jpg" title="Vahvasti keski-ikäinen pariskunta, ihan turistina, jossain muualla" width="320" /></a></div>
<br />
Kaiken keskellä on ollut helppo unohtaa se suuri äs. Keväisellä sairaalakeikalla rupesivat puhumaan kontrollista, juu-u, se on suunniteltu tehtäväksi kahdentoista avastinin jälkeen. Miten olisi juhannusviikko? Hätäännyin, kelasin mielessäni vaihtoehdot läpi ja tein sitten kuten lapset ovat minulle opettaneet: pyysin lisäaikaa. Sanoin minnalle, jotta nyt on niin kivat leikit kesken, etten millään malttaisi lopettaa. Että jos tulisin vähän myöhemmin. Osaston äidit olivat hellämielisiä, sain kuukauden ja yhden lisäavastinin.<br />
<br />
Ihana kuukausi, ikimuistoisia reissuja ja tärkeitä kohtaamisia, yhdessäoloa, kesän tuoksua ja makuja, ja yritän vakuuttaa itselleni, ettei mikään muutu, että vielä on kesää jäljellä, vaikka tämänpäiväisen pet-ct:n tulokset olisivat mitä tahansa. Niitä tuloksia odottelen. Kusi sukassa, vaikka katetrointi olikin jätetty tutkimusrutiineista pois.<br />
<br />
Kuinka sitä onkaan ehtinyt taas kiintyä ja tuudittautua tavalliseen, turvalliseen, taudittomaan elämään! Kuinka haluaisinkaan jatkaa sitä, jatkaa kesää. Suunnata tiistairasteille, muurahaispesältä toiselle. Pakata ehkä vielä kerran punainen lentolaukku. Maalata keinu. Käydä kampaajalla. Ostaa uusia kyniä. Hipsiä elokuisena iltana koululle haistelemaan ilmaa.<br />
<br />
Näitä haikailin tänään, heinäkuisen illan hämärässä, koirakävelyllä. Huomasin harmittelevani huomista, vaikken tiedä siitä vielä mitään. Sisun poukkoillessa heinikossa hätistelin hyttysiä ja katsahdin taivaalle, joka oli juuri lopettanut satamisen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-buCbdobcGt0/UBBWfjJIl3I/AAAAAAAAAY8/zRK4uF1mwtg/s1600/2012-07-25-275%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://2.bp.blogspot.com/-buCbdobcGt0/UBBWfjJIl3I/AAAAAAAAAY8/zRK4uF1mwtg/s320/2012-07-25-275%5B1%5D.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sataa, paistaa, sataa.. kaikella on aikansa. Suunnistajan suuntavaistolla tiedän, että tuon kaaren pää löytyy myymättömien tonttien ja metsikön takaa keltaisen kotitalon päältä. Että jos lopettaisi huokailunsa ja kävisi vaan ihan rauhallisin mielin iltalevolle.</div>
<br />tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6051891426218362154.post-5334192222733986132012-04-16T01:16:00.001+03:002012-04-16T01:21:52.323+03:00kaksi tuntia kirkonpenkissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-LmqUbpPDtbY/T4tBBkgWF2I/AAAAAAAAAYo/3PuECXVS_Yk/s1600/IMG_4882.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://3.bp.blogspot.com/-LmqUbpPDtbY/T4tBBkgWF2I/AAAAAAAAAYo/3PuECXVS_Yk/s320/IMG_4882.JPG" width="320" /></a></div><br />
<br />
- Mitä leipää oli? kyseli peltsi palatessamme ehtoollispöydästä kirkonpenkkiin. Kuullessaan, että kuivaa ja ohutta, sitä samaa vanhaa kuin aina ennenkin, tiedusteli neiti vielä mahdollisista leivänpäällisistä.<br />
- Ei siis makkaraa eikä juustoa? Hyvä etten tullut, tuumasi hän, ja jatkoi virsikirjan läpilukemista. Kahden tunnin rippikirkossa ehti pitkälle, vaikka tarkasti eskarilainen tapahtumia tarkkailikin, paljastivat korvaani supatetut kommentit.<br />
- Höh. Miksi velipoika saa todistuksen viimeisenä? Oliko se niin huono? Ei se kyllä edes laulanut äsken.<br />
<br />
On se velipoikakin joskus laulanut. Kymmenen vuotta sitten istuimme kirkon penkissä, minä ja esikoinen neljä vee. Lauloimme hoosiannaa, ja nelivuotias tarkkaili kirkkokansaa mikki hiiri -aurinkolasiensa lävitse, joiden mukaan ottaminen liittyi jotenkin lähtökahinoihin. Siihen, että pikkusisko jäi eteisen lattialle potkimaan ja huutamaan isänsä iloksi "tahtoo kilkkoon". Mutta kilkossa istuivat vain äiti ja poika, jalkojen juuressa pikku prinssi -salkku, josta otettiin joka virren aikana muutama rusina, jotta jaksaisi vielä vähän aikaa. Ja hetken vielä.<br />
<br />
Ja aivan hetki sitten tämä poika syntyi, tehden meistä vanhemmat. Yhdessä kasvettiin, opeteltiin lentämään. Ja ihan proosallisesti - nukkumaan. Jos tuolloin laskinkin yhteen puolituntisia, jotka yön aikana olin ehtinyt tuoreena äitinä torkahtaa, ei nukkuminen enää ole lapselleni ongelma (ellei ongelma ole se, että viikonloppuaamuisin nuori mies harvoin ehtii aamiaiselle, se kun korjataan pöydästä klo 10.30 kuten paremmissakin hotelleissa). Ja jos ensimmäisinä kuukausina poika testasi keuhkokapasiteettia ja äänijänteitä, ei myöhemmin ole tarvinnut itkeskellä. Kaikki on aina tosi hyvin, hyvin -tai ainakin "ihan sama".<br />
<br />
Äitinsä poika, näin heti silmistä, kun tapasimme ensimmäistä kertaa elokuisena sunnuntaiaamuna. Me olemme aina ymmärtäneet toisiamme. Pikkuautoleikkiä leikittiin järjestelemällä autoja riveihin ja jonoihin koon, värin, mallin ja minkä lie -logiikan mukaan. Hiekkakakut oli mukavampi tehdä hiekkalaatikon ulkopuolelta varovasti kurotellen, etteivät housunpolvet ja kädet liikoja sotkeutuneet. Tarkasti solmittiin myös kengännauhat, tehtiin eskaritehtävät ja sitten koulutehtävät, kunnes opettajan kanssa päätimme opettaa pojalle "hutaisutekniikkaa" (jotta jouluun mennessä tulisi jokin askartelu ihan valmiiksi asti). Kuten kaiken muunkin, oppi poika sen nopeasti.<br />
<br />
Taisi olla jotain hutaisua, huoneen järjestämisen tai läksyjen teon tiimoilta, mitä valittelin kouluruokalassa työkaverilleni. Ne teinit, ne teinit, voivottelimme, kun pöytään istui kokenut kollegamme.<br />
- Sekö on sinun poikasi tämä kasibeen poju? kysyi bilsanope ja minä myöntelemään. Eipä ole tainnut poika mainostaa, että äidin kanssa käydään samaa koulua, eikä aiemmin ole tullut puheeksi.<br />
- Kun se on niin iloinen se teidän poika. Sillä on silmät aina niin hymyssä ja käytös fiksua. Aina auttaa kun apua tarvitaan. Semmonen kuule pärjää elämässä, sanoo hän, enkä voi kuin uskoa iän tuomaa viisautta. Jos kahdeksaan kouluvuoteen on saanut mahtumaan vain yhden jälki-istunnon (kakkosluokalla lumipallon heitosta) ja jos tarhavuosina lasta on toruttu yhden kerran (riehumisesta kasperin ja eemelin kanssa), on käytöksen kiitettävä ihan ansaittu.<br />
<br />
Aivan äsken päiväkotilainen batman -viitassaan, ja nyt kirkon etuosassa valkoinen vaate yllään, kahdenkymmenenkahden kaverinsa ympäröimänä. Poikamme. Pari penkkiriviä taaempana me, perhe. Mies vasemmalla puolellani taiteillen kapealla penkillä, peltsi toisella puolen näpytellen kännykkääni (tarkkailu on hetkeksi vaihtunut angry birdsiin), ja peltsin vieressä kaksi teiniprinsessaa (oma ja naapurin ottotyttö),ja jossain päin kaunista kirkkoa kummit, mummit ja tädit, serkutkin, jotka onnistun kuulemaan välillä. Porvoon prinsessaa ja itävallan keisarinnaa myöten olemme kokoontuneet saattamaan ja evästämään esikoistamme elämän matkalle. Siinä kotikirkon penkissä olen yhtäkkiä huikean onnellinen perheestäni ja tärkeistä ihmisistä ympärillämme.<br />
<br />
Nuori pappi liikuttuu hänkin puhuessaan rippilapsilleen vielä lopuksi. Pappi kehottaa nuoria seuraamaan ristiä, merkeistä tärkeintä. Tällöin oikealla puolellani pieni pää nousee, ja kommentoi epäilevästi:<br />
- Kyllä niitä on muitakin tärkeitä merkkejä mitä voi seurata. Esimerkiksi tähti, tietää tuleva koululainen ja jatkaa vihaisten lintujen ampumista.<br />
Loistakoon se tähti, ja kirkastakoon lapselleni kaiken sen, mikä elämässä on tärkeää. Kanttori oli valinnut samat sanat kuin minäkin:<br />
<br />
"Sydäntäni ohjaa,<br />
anna minun, Herra,<br />
armossasi kasvaa<br />
olla ihminen."tiinahttp://www.blogger.com/profile/08521475583265452778noreply@blogger.com22