torstai 9. elokuuta 2012

pari pummia ja yksi missi(o)

Hoitopäiväni valkoisessa talossa tapaavat olla pitkiä, niin nytkin. Lähes kymmenen tunnin ajan kehooni pumpattiin esilääkkeitä, hyvinvointilääkkeitä, välihuuhteluita ja sitten niitä taudintappajia yhteensä arviolta viisi litraa, ja koin olevani ääriään täynnä oleva ihmistankki saadessani viimein kotiutuspaperit kouraan. Ukkoskuuro oli raitistanut ilman ja aurinko paistoi, joten hetken mielijohteesta lähdin bussibysäkin sijaan kävelemään kaupunkiin.

Kävely tuntui hyvältä ja kuntokin oli kohdillaan, joten suunnistin lempipaikkaani torin rantaan jäätelölle. Jäähallin takaa, polkua pitkin, radan ali, 500 metriä suoraan ja suunnan tarkistus lounaaseen taksikopin kohdalla, ja kas, löysin itseni kävelykadulta siiderilasilliselta. Suunnistuksessa tätä kutsuttaisiin pummiksi.

Oikean pummin olin tehnyt sytostaattihoitoa edeltävänä iltana akion rasteilla. Sprinttiradasta ja helposti löytyneistä rasteista innostuneena hölkkäsin viimeisen oranssivalkoisen maamerkin ohi, jonka kyllä polun vieressä huomasin. Tulosta ei siis tullut, mutta huippuaika itselleni, henkilökohtaisessa sarjassani "puuhelmikuntoilijat". Tuossa sarjassa koen olevani aina voittaja, vaikka tulosluettelo muuta yrittäisi väittää, kuten viime tiistaina, jolloin haeskelin rasteja rankkasateessa ja linssit huurussa linnakankaalla. Vesitipat silmälaseissa vääristivät näön niin lähelle kuin kauaskin,eivätkä muurahaispesät ja aukiot erottuneet sen paremmin kartalla kuin luonnossakaan. Ojat kyllä löytyivät;)

Suomalaista sisua, sitä se on. Sitä on kaivattu olympiakatsomossammekin, mutta kotimaisten huippuhetkien vähyydessä on tullut iloittua muiden onnistumisesta. Ehdoton suosikkini lontoossa on naisten satasen voittaja, jamaikalainen shelly-ann fraser-pryce. Luonnollisen kaunis ja hyväntuulinen juoksija näyttää, että urheilu on kivaa leikkiä, ja huippu-urheilijakin voi olla naisellinen. Sentilleen samanmittaisena koen myös kohtalonyhteyttä shelly-annin kanssa. Meitä ei kannata aliarvioida!

Miss shellyllä ja minulla on myös yhteinen tavoite, ja se on rio de janeiro. Shelly huolehtii edelleen pikamatkoista, reenaa ehkä kahtasataakin, pituushyppyäkin kenties. Minä hoidan tämän kestävyyspuolen. Sponsorinani on kela, valmentajina valkoisen talon lääkärit, ja kaikenlainen douping on sallittua. Tämä on missioni ja uskon, että neljän vuoden kuluttua me taas tapaamme. Kotisohvallani.


30 kommenttia:

Nina kirjoitti...

pöh..uusiks...ei oikeen pelitä tää kommentointi:) eli kerrassaan mainio missio ja kerrankin voi hyvillä mielin toivottaa, että kaikki keinot kehiin kaurapuuron lisäksi;)

Zelda kirjoitti...

Kyllä, juuri näin. Nappiin lausuttu. Mitä parasta viikkoa ja niitä lämpöisiä halauksia:)

Terhi kirjoitti...

Tää komppaa edellisiä - kyllä tässä missiossa on tosiaan kaikenlainen douping sallittua. Ja täysin epäurheilullisena henkilönä piti tämän luettuani tsekata Shelly-Ann Fraser-Pryce ;)

Tsemppivä! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Onnea treeneihin, Shellylle ja sinulle! Seuraaviin olympialaisiin, jess! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Olen missiossasi mukana ja toivotan kestävyyttä, taistelutahtoa ja sisua sinulle!

t: Mieskollegasi

P.S. Shelly on symppis. Minun suosikkini sen sijaan on iloinen ja suloinen Allyson Felix.

Anonyymi kirjoitti...

Ilmoittaudun mukaan taustaryhmään, kohti Rioa! T. Maija, Riikan sisko

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisella olisi hyvä olla haaveita ja unelmia. Tuntuu, että sinä osaat arvostaa jo mission rakentamista ja osaat nauttia myös matkasta kohti mission toteutumista. Kohti seuraavaa etappia!
Ilona

Anonyymi kirjoitti...

mainio blogiteksti, kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

EHDOTTOMAASTI KATSE KOHTI RIOA!
t. maikki

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä, Riossa on tavoite, ainakin välitavoite! Tavoitteethan pitää rakentaa pienistä osista, joten tämä olkoon se ensimmäinen =)

Onneks nykyään doupinkia löytyy ja nää douppaukset kulkee vielä askeleen testauksia edellä, joten hyvältä näyttää kaikin puolin!!

Pilkettä silmäkulmaan!!

-hoitsu Kati

Anonyymi kirjoitti...

Joo,ei muuta kun katse kohti Rioa me kaikki vaan.Tässä meidän lajissa on douppinki sallittua.Hyvää syksyä.

Anonyymi kirjoitti...

Menestystä puuhelmisarjassa ; ) Riioon katse jes jes, nyt dopataan ja valmentajat saa pitää huolta, että kaikki menee hyvin. Terkkuja niiiiiiin ihanan energiselle Tiinalle ja hyvä, että sidukka maistui ; )
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Tiina,

asenteesi on kertakaikkisen upea! Se on mitä parasta dopingia. Uutiset viime kuulta olivat harmillista luettavaa, mutta elämän energia sinussa on niin vahva, että se melkeinpä säteilee tänne eteläiseen Suomeen saakka. Aurinkoa, voimia ja paljon ilon hetkiä syksyyn, olet mielessä!

Tuula

Kiara kirjoitti...

Kopkop?

Kitsune kirjoitti...

Ollaan mukana, kannustusjoukoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Juurikin näin mennään! Riosta pois jäänti ei tule kysymykseen! Kohti Rioa, OHOI!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina. Olisi kiva kuulla mitä sinulle kuuluu, vasta olen löytänyt blogisi ja sen lukenut jo läpikin. Kirjoitustyylisi on tarttuvaa ja mielekästä luettavaa sen raskaasta sanomasta huolimatta. Jaksamista sinulle ja koko perheellesi <3

Anonyymi kirjoitti...

Mitä kuuluu? Lukijasi
savosta

Anonyymi kirjoitti...

Haloo, huhuu :)

Kiara kirjoitti...

kopkop?

Kaisa kirjoitti...

Rakas tuntematon ystäväni Tiina. Olet ollut paljon mielessäni. Klikkaan blogisi auki päivittäin ja odotan, että olisit jaksanut sanoa jotain, olla vaikka sitten rääpäle, jos kaiken voimasi lomassa on sen vuoro. Me täällä olemme yhtä aikaa järkyttyneitä ja tiukasti rinnallasi, elämänkäänteiden varjon, haurauden ja ihmeellisen tarinasi koskettamia.

Jos et jaksa kirjoittaa, tiedä, että muistamme sinua.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina,

Minä toivon, että kirjoitustaukosi syy on kiire ennemmin kuin väsy, vaikka jälkimmäinen olisi enemmän kuin helppo ymmärtää.

Toivon, että sinä ja perheesi voitte hyvin! Että keltaisen kotitalon sisällä ja syksynkeltaisella pihalla riittää arjen onnea, iloa ja valoa. :)

Ja että se pahis on taas kukistumaan päin, pian mennyttä!

Miem

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko joku Tiinan tunteva varmistaa, että kaikki on hyvin...

Terhi kirjoitti...

Tiinasta on kuultu toisaalla viimeksi torstaina, eikä mitään ikävää :) Odotellaan rauhassa vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tässäpä vahvistus että Tiina on hyvässä kunnossa ja että kiire (työ, lasten kuskaukset, sukujuhlat, reissaamiset, harrastukset ja muut mukavat asiat) on suurin syy blogin harvaan päivittymiseen.

--tiinan mies

Anonyymi kirjoitti...

kiva kun ihan normaalia perheenäidin kiirettä

Jutta kirjoitti...

Olet überpositiivinen ja ihana ihminen. Blogiasi lukiessa itse näkee metsän puilta ja voi koittaa parantaa asennettaan. Kiitos ja hyvää kaikkea!

tiina kirjoitti...

Vahvistanpa itsekin olevani hyvässä kunnossa, ruumiin ja sielun voimissa. Niin kuin kierron keskipaikkeilla kuuluukin olla. Nih.

Elämä. On. Kivaa.

Kuulumisiin kun kerkiää.. JA hei: Nähdään Roosa-nauhakävelyllä!

Lukijasi Savosta kirjoitti...

Olipa mukava kuulla Tiina-tomera!

Kiara kirjoitti...

Hyvä hyvä!