lauantai 7. tammikuuta 2012

muisti tekee kekkoset

Otsikko ei suinkaan viittaa edesmenneeseen valtionpäähän vaan peltsin poikakaveriin kekkos-arskaan. Ja siihen, että muisti tosiaan on pätkinyt joulukuussa. "Tehnyt kekkoset", kuten peltsi kuuli. Joulun alla aikataulu oli ajoin tiukka, arjesta selviytyminen vaati kasan keltaisia lappuja kalenterin sivuille sekä muistutuksia ja häläreitä kännykkään. Ja selvittiinhän me taas joulunajasta, joskaan ei ilman pieniä sattumuksia.

Maanantaina, joskus joulun alla kiipeän koulun rappusia ruokalasta luokkaan ja pysähdyn korjaamaan aukinaista sandaaliani. Samalla hetkellä kun kumarrun alaspäin, muistan sen, mitä olisi pitänyt muistaa muutama tunti aiemmin. Aamukiireessä olivat naiselliset varaosani jääneet saunan lauteille. Paikkaan, jossa ne on hyvä kuivattaa yön yli turvassa koiralta, mutta josta niitä ei voi aamulla hakea suihkun ollessa varattuna. Tokko tuota lattarintaisuutta kukaan kuitenkaan huomasi, eikä sitäkään, että loppupäivän liivintäytteenä on jumppapussista löytämäni hikiset tennissukat.

Samalla viikolla, keskiviikkona olen huolellisempi. Muistan kaiken ja vähän enemmänkin. Aamulla hampaiden pesun jälkeen nakkaan kalkkitabletin suuhuni, kas miten se vielä olikin kädessäni, kun sen mielestäni olin jo aamupuuron kanssa ottanut. Sitten olen valmiina lähtöön, enää koiran matolääke, mihin minä sen pistinkään..? Jep jep. Päivällä onkin ihan madottoman hyvä olo, kuten työtoverit lohduttelevat.

Seuraavalla viikolla teemme peltsin kanssa lähtöä eskariin. Kantamisia on tavallista enemmän ja kiirekin on, kuinkas muuten. Turvavyöt kiinni ja sarttia.. paitsi ettei variksestani kuulu inahdustakaan. Ihan kuin joskus ennenkin näin olisi käynyt, sisävalo on jäänyt päälle ja syönyt akun yön aikana. Aamu jatkuu kuin kehno kotimainen komedia: pyöräilykypärät ovat hukassa, pyörän kumit puolityhjät, tie jäinen ja märkä, muovipussin sangat heikkoa tekoa jne. Eskarin aamupalalle ehditään silti ajallaan, ja ainoat murtumat tulivat askartelukerhoon tarkoitettuihin pipareihin. Enkeleitä, on heitä.

Kotiin tullessa muistankin nykyään tarkistaa, että autosta sammuvat valot. Samalla tarkistan, että lohkolämmitin on varmasti ajastettu aamua varten, lämpimään autoon on mukavampi istua ja lähteehän se paremmin käyntiinkin. Liikkeelle auto lähtisi paremmin, jos muistaisi ottaa roikan irti ennen kuin peruuttaa ulos katoksesta. Tämäkin pitää joka joulukuu ainakin kerran kokeilla, lopputalven yleensä muistan ajella ilman auton nokasta roikkuvaa vihreää nauhaa.

Viimeinen kouluviikko on kalenterissa yhtä keltaista lappua. Jotain sentään muistan ilman muistutuksiakin. Tiistaina istun joulujuhlassa, herkistelen hämärässä voimistelusalissa seimen äärellä, ja toivon paimenten pitävän hieman hoppua -tahdon ehtiä ajallaan valkoiseen taloon. Ja ehdinhän minä, kommelluksitta. Kyselen majatalosta paikkaa, yksi sänky onkin jäljellä. Kaivaudun oljille, suljen silmät ja otan päiväunet, samalla kun bevasitsumabi kulkee suonissani tehden mahdollisten syöpäsolujen elämän tukalaksi viemällä niiltä ravinnon saannin. Tämä olkoon se toinen joululahjani, mitään muuta en tarvitse, ajattelen, ja katson tutuksi tullutta huonetta, tuttuja hoitajia tonttulakit päässään. Labratulosteessa komeilee syöpämarkkerin kohdalla jouluKUUSI. Tässä majatalossa tosiaan koetaan ihmeitä.

Kun todistukset on jaettu ja kismetit syöty, loppuu kiire ja muistamiset. Tästä asti on vain aikaa. Kalenteri ja keltaiset laput laitetaan laatikkoon työpuhelimen kanssa, ja matkataan joulun viettoon, jonne on tullut keisarinnaa myöten koko suku. Aikaa on, vaikka pelata koko perheen visailupeliä. Koululaisjoukkueemme saa kysymyksen: "Kuka raamatun henkilö muutti veden viiniksi?". Seuraa ankaraa mietintää, mutta emme suostu antamaan alkukirjainta. Hetken kuluttua kuitenkin neiti keskimmäisen ilme kirkastuu: "Se oli dionysos!" huutaa tuleva raamattuvisailija vastauksen. Hih, viinin jumalapa hyvinkin, mutta eepos menee vähän pieleen, naureskelemme. Ei ne nuoremmatkaan ihan kaikkea muista, vaikka muistipelissä ovat äiteensä päihittäneet jo nelivuotiaina.

Vielä pari päivää perhepelejä, hiihtolenkkejä ja tätä suloista joutilaisuutta. Aivot ihan narikassa, kuten kollegan muovailemassa tilataideteoksessa koulun naulakossa. Maanantaina pitää muistaa mennä töihin. Täytyisköhän pistää häläri?

19 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Kylläpä taas nauratti! Kiitos hyvistä aamunauruista ja reipasta koulun alkua täältä lumisesta Keski-Suomesta.

Anonyymi kirjoitti...

Tapahtumia enempi kun pienessä kylässä.Hyvä tiina(hikiset tennissukat tissinä)

Anitta kirjoitti...

Piti ihan ääneen nauraa tuota matolääkettä.
Hyvää alkuvuotta ja pitemmällekin!

Anonyymi kirjoitti...

Miten sitä selvittiinkään ennen liimalappujen aikaa?!?!?
Hyvää loppuvuotta ja KUUSIpuuta jatkossakin! :)

Nina kirjoitti...

madotonta uuden lukukauden alkua!:) täällä viikko jo kouluelämää eletty.Ilman kalenteria ja muistilappuja ei tässäkään elämässä mitään tulisi joten nou hätä, tässä verkostossa "samiksia" löytyy:)

Terhi kirjoitti...

Ihan madottoman hyvää tätä vuotta sinne! On näitä ihania tiinatekstejä jo kaipailtukin ;)

Täällä ei ilman puhelinhäläreitä tule mistään mitään.. Kalenterin käyttö ei ole ihan hallussa...

Anonyymi kirjoitti...

Tiina hyvä,

kävin lukemassa tuoreimmat kuulumisesi ja ihana on huomata, että hyvää kuuluu. Samalla sain makoisat naurut, etenkin matolääke-episodi oli mitä vakuuttavinta arjen komiikkaa ;) Enkelirikasta Uutta Vuotta! - Tuula

Kitsune kirjoitti...

Liimalaput ovat totisesti pelastus, mutta siihen eivät nekään auta jos tissit jäävät saunan lauteille... onneksi oli tennissukat. :D

Mukavaa kuulla kuulumisiasi. Edellistä parempaa alkanutta vuotta!

Kiara kirjoitti...

No muistitkos töihin männä?

tiina kirjoitti...

Alkoi tuo tekemättömyyskin sen verran ahistamaan, että hyvin muisti töihin mennä:) Tammikuu tapaa onneksi olla tasainen, tehokkaita peruspäiviä töissä.

Huomenna taas avastin työpäivän päätteeksi,tiedossa siis ihan pimeä päivä, aamupimeästä iltapimeään.
Mutta valoa kohti mennään, minuutti minuutilta. Valoisampaa tulevaisuutta kaikille ystäville!

tiina kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
betty kirjoitti...

Sinähän oot kuin Anni Polvan Tiina
: ) Sattuu ja tapahtuu !
Ihana ihana valoisa jouluKUUSI, hienoa ! Yhtä valoisaa ja ihanaa uutta vuotta !

Anonyymi kirjoitti...

:) valoisaa ja kaunista, josko myös hieman lauhempaa helmikuuta sinne Tiina! muistilaput rules! Sipulixisanna

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Dionysos-juttu oli ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina, pitkästä aikaa!!

Mitä kuuluu? Toivottavasti vuosi on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Näillä nurkilla on ainakin sairasteltu pitkän kaavan mukaan näin tammi-helmikuun kunniaksi..

Liukasta laskiaista toivotellen,

hoitsu Kati

Anonyymi kirjoitti...

KOP KOP KOP...Missä tiina luuraa?

Anonyymi kirjoitti...

kommentti kyselijöille:
Tämä blogihan on blogi vasemmasta rinnasta ja muusta sairaasta - jos ei ole sitä vasenta eikä muutakaan sairasta, niin silloin ei tarvitse tännekään mitään kirjoitella -- ja sellaista aikaa toivotamme Tupokseen tietysti mahrottoman pitkääään :)
L

tiina kirjoitti...

Oi ystävät, kiitos huolenpidosta!
Elämä tosiaan on tällä hetkellä täynnä kaikkea muuta kuin sitä vasenta ja sairasta;) Siis ihan kaikkea, kanarianmatkasta kehityskeskusteluun. Tuntuu uskomattomalta saada elää ihan normielämää.

Ette ole unohtuneet, ihanat kanssakulkijani, eikä kyllä tautikaan ole päässyt ihan unohtumaan. Ajatuksia on, kun vain koittaa hetki istahtaa alas tänne koneen ääreen. Nytkin kyllä vaan tulin etsimään herkullisinta valkosuklaalime-kakun ohjetta.. Teinineidin synttärit ovat jääneet juhlimatta tässä hässäkässä, huomenna herkutellaan.

Voikaa hyvin, nauttikaa elämästä!

tiina kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.