sunnuntai 11. syyskuuta 2011

tautivapaa tammikuu

Tautitilanne perheessämme syyskuussa 2011:
Kahdella korva- ja silmätulehdus, kolmennella keuhkoputkentulehdus, neljännellä muuten vaan pitkittynyt flunssa ja koirakin oksentaa.
Mutta: se viides on todistetusti terve, silmäkulmasta reisien yläosaan. Keskiviikkona, seitsemäntenä syyskuuta alkoi vihdoinkin odottamani tautivapaa tammikuu!

Maanantain olin maannut mahdollisimman liikkumatta ensin isotooppiosastolla ja sitten röntgenissä. Neljän tunnin pakkomakaamisen jälkeen en malttanutkaan sitten asettua ennen kuin keskiviikkoiltapäivänä, jolloin lopetin juoksuni, istahdin työtuolilleni, otin eteeni muistiinpanovälineet ja soitin numeroon gyn.spkl.sh. Muutaman soittoyrityksen aikana kirjoitin paperille avainsanoja, kuten "maanantai", "pet-ct", "tulos" ja "jatkosuunnitelma", ja laitoinpa ylös vielä sosiaaliturvatunnuksenikin (en sentään nimeäni, kuten joskus). Kun sydän lyö maksimisykkeellä eikä kynä tahdo pysyä kädessä, on parempi ottaa varman päälle.

Ei päivi mitään sosiaaliturvatunnuksia tarvinnut ja muisti muutenkin, miksi soitin. Syyskuun toinen päivä tuli täyteen vuosi yhtämittaista sytokuuria, kyllä me tuttuja olemme.
- Minä tuossa jo kyselin tytöiltä, että onko tiina mahtanut soittaa. Ihan mukavilta ne sinun tulokset minun silmääni näyttivät, lääkäri ei ole ehtinytkään niitä vielä katsoa. Haluatko, että luen tämän radiologin lausunnon?

Painoin puhelimen tiiviisti korvaani vasten, pinnistin ymmärrykseni äärimmilleen ja onnistuin nappaamaan lausunnosta olennaiset suomenkieliset sanat. "Verrataan edellisiin kuviin maalis- ja kesäkuussa.. maksassa ei poikkeavaa..blaa blaa. Lantion muutosta ei enää havaittavissa.. Keskiviivassa ylempänä nähtävissä pitkittäissuuntainen viiden milllimetrin kertymä, joka paikallistuisi kuitenkin suoleen ja näin ollen vaikuttaisi enemmän funktionaaliselta.. kyseeseen voisi tulla myös divertikkeli, joka kuitenkin potilaan iän huomioiden harvinainen..".

"Divertikkeli", googlasin heti puhelun jälkeen, ja huokaisin helpotuksesta. Vaihtaisin syöpäni koska tahansa paksusuolen umpipusseihin tai -pussiin, varsinkin kun se ei vaivannut mitenkään. Lääkäreillä oli meeting, ja kuulisin jatkohoidosta vasta seuraavana päivänä, mutta tämä oli jo vaaleanvihreää, se riitti. Kirjoitin varovaisen jipii-viestin miehelle ja ryhdyin päivällisen tekoon lähes laulellen. Esikypsensin kasviksia uunissa, ladoin päälle lohimedaljonkeja ja viimeistelin paistoksen juhlavasti piparjuurikermalla. Käteni olivat kalassa ja perunankuorissa, kun puhelin soi. Puhelu tuli tutusta numerosta, vaikka kello oli varttia yli virka-aika. Tätä minä arvostan!

- Nyt on kaksi meidän erikoislääkäriä katsonut lausunnon, ja tässä on konsultoitu vielä toista radiologiakin. Kyllä nyt ovat kaikki sitä mieltä, että se, mitä on hoidettu, on hävinnyt. Laitetaan sinulle kolmen kuukauden päähän kontrolliaika, verikokeet, vatsan ultraääni ja lääkärin tutkimus, kuulin päivin sanovan, ja näin hänen hymyilevän puhuessaan.

ISO HUOH.

Ihan sama, mikä keskiviivan epämääräinen kertymä on. Potilaankin logiikalla ymmärrän, ettei tauti voi toisaalla parantua ja toisaalla uusia. Ehkä suolessa on divertikkeli, ehkä kinkkukiusausta, ehkei mitään, sillä pet-ct:n tarkkuus on sitä luokkaa, että sillä saataisiin terveillekin kansalaisille jonkinlainen diagnoosi. Ensimmäiseen adventtiin asti olen terve, ja sitä terveyttä en ihan vähäpätöisestä syystä lähde tarkemmin tutkituttamaan. Enkä ajatellut asioida valkoisessa talossa muutenkaan, mutta sitten muistettiin päivin kanssa se avastin. Ei kuulu käypähoitoon, ei, mutta minun tapauksessani bevasitsumabi jätetään päälle kokeilumielessä. Josko angiogeneesin estäjä pidentäisi tautivapaani kestoa, ainakin se on tuonut tehoa sytostaatteihin tammikuun lopulta alkaen.

Vuoteen on mahtunut monenlaista tutkimustulosta. Nytkin olin varautunut aivan kaikkeen, kutistumisesta ennallaan pysymiseen ja leviämiseen, ja ehkä siksi huojentavien uutisten sisäistäminen on ollut hitaanlaista. Onneksi ihmiset ympärilläni ovat olleet nopeampia liikkeissään. Kevyttä oloa juhlittiin kotiväen kesken jo illalla, ja naapurin jalkapalloilijat kattoivat pöydän seuraavana päivänä. Onnitteluja satoi livenä ja viestimien välityksellä, ja olo alkoi olla kuin urheilusankarilla. Mitali kuin mitali, ajattelin, ja aloin päästä mukaan ilonpitoon.

Perjantaina pääsin vihdoin sairastuvaltamme työmaalle, ja aamukahvilla työtovereiden onniteltavana tunsin jo hienoista voitonriemua. Eihän maailmanmestaruuksiakaan jaeta kuin vuodeksi kerrallaan, joten kyllä kvartaalivuosimestaruus syövästä oli kultamitalikahvien paikka.




38 kommenttia:

Zelda kirjoitti...

Voi miten ihania uutisia:) Minäkin täällä hymyilen suupielet korvissa, näin sitä pitää!

rk kirjoitti...

Ihqu kakku: futispalloja, kukkia ja sydämiä! Olet kvartaalijuhlasi todella ansainnut ja toivotan tautivapaita kvartaaleja monta, monta lisää! :) :) :)

Anonyymi kirjoitti...

Vihdoin ja viimein! Ja kiitos vielä korusta ja siitä että kävitte juhlissa :)

t: kummipoika pääkaupungista

Nina kirjoitti...

oikein upeaa tautivapaata aikaa:)helppoa ei varmasti tule olemaan kun niin tiukassa napanuorassa on viimeisenkin vuoden elänyt..rohkeutta päiviisi toivottelen!

Tiina kirjoitti...

:-D

Sipulix kirjoitti...

:) Pitäisi nauraa, mutta itkettää!! Ihan huippua Tiina ja perhe! Mukavaa syksyä kaikille!

Anna kirjoitti...

Hienoja uutisia Tiina!
Mukavaa syksyä teille!

Anonyymi kirjoitti...

MAHTAVAA !!! Hienoa ! Upeeta ! Ihanaa tautivapaata sinne pohjoiseen !
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanaa! Kaikkea hyvää jatkossakin. t. lukijasi

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja, hienoja ovat uutisesi. Pysyvää nyt olkoon tautivapaasi, riittävästi on kohdallesi "tautia" osunut.
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.

t. Tuutikki

olga kirjoitti...

Itkin ja nauroin, olen niin iloinen sinun puolesta DDD
Jännittyneenä olen tutkaillut milloin tulokset ilmoitat. Kyllä olet juhlat ansainnut ja moneen kertaan.
Onneksi elämässä tapahtuu myös oikeudenmukaisia asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Kertakaikkisen upeaa!

Terhi kirjoitti...

\o/ Olet kyllä kvartaalijuhlasi todella ansainnut ja tautivapaus jatkukoon kvartaalitolkulla! :)

Anonyymi kirjoitti...

Eihän maailmanmestaruuksiakaan jaeta kun vuodeksi kerrallaan.Voiko asian ihanammin ilmaista.Onnea.

Anonyymi kirjoitti...

tykkää, tykkää!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Näitä uutisia olet saanut odottaa ja ehkä siksi niiden sisäistäminen vie aikansa, kuten kirjoititkin. Upeaa, olen niin iloinen ja ylpeä sinusta, voimastasi ja rohkeudestasi!
Kohti adventtia terkuin Satakunnasta!
Ilona

Adelhaid kirjoitti...

Ihanaa hienoa mahtavaa! Oikein hyvää tautivapaata syksyä!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi upeita uutisia,mukavaa syksyä ja tautivapaata tulevaisuutta! Oli hienoa tavata sinut ja luokkakaverisi 3.9. Tällaisia tapaamisia voisi olla useamminkin.

Terv. SinikkaT

Unikas kirjoitti...

*standing ovation*

Kiara kirjoitti...

sniff. Kyynel silmäkulmassa luin tän. Jibii!!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan huippu-uutisia!!!
-Paula-

Pia kirjoitti...

Kyynel tuli silmäkulmaan täällä Espoossa. Mikä ihana uutinen! Onnea ja nauttikaa!

Anitta kirjoitti...

Wau. Bravoo. Luumusta tullut pippuri on sitten häipynyt Saharan tuuliin. Jee. Nyt ei sitten syysmyrskytkään haittaa. Antaa tuulla vaan.
Mielestäni saat nyt juhlia vaikka viikon yhtä kyytiä.
Kaikkea hyvää syksyyn!

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, upeeta, mahtavaa!! =) Mitä muuta tuohon osaa sanoa.. Nyt nautit täysin palkein tautivapaasta, nyt ja ikuisesti!!

-hoitsu Kati

Anonyymi kirjoitti...

Syksyn Paras Uutinen! Aivan upeaa.

Haleja meidän poppoolta,
rt Leena

Tintina kirjoitti...

Kirjoituksiasi on aina ollut nautinto lukea, mutta tämä vie voiton kaikista! Kiitos että jaoit ilon meidän kanssamme. <3 Nyt laukut läjään, Laura Branigan soimaan ja kaikki joraamaan! :D

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa!!! :-)

tiina kirjoitti...

Kiitos jakamastanne KANSSAilosta!

Mieli on niin kevyt -ja tyhjä:) Kaiken jännittämisen jälkeen on iskenyt väsy, ja tämä viikonloppu on vietetty keräten voimia, aurinkoenergiaa, puolukkaenergiaa ja sen sellaista. Huomenna jaksaa taas.

Toivottavasti teilläkin on akut täynnä näin aurinkoisen viikonlopun jäljiltä..

rk kirjoitti...

Tuttu vastareaktio intensiivisen ja voimia vieneen jakson jälkeen: VÄSY.
Onneksi työssä ja muussa kiireessä vähän unohtuu. Jaksuja!

Sanna kirjoitti...

Ilonkyyneleet ja suuri hymy. Hassua kokea ne samaan aikaan :D
Suuren Suuri (eli Sannan kokoinen) Halaus.

Lars kirjoitti...

Huikean hienoa!

t. Lassi+pesue Espoosta

Kitsune kirjoitti...

Ihania uutisia! Onnea ja niitä tautivapaita kvartaaleja!

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä oli mieluinen uutinen!
Lapissakin ajatus kiertyi ruskan keskeltä luoksesi!
Onnea ja Iloa koko perheelle!
tervehtien 2 eläkeläistä "Litolaidalta"

Anonyymi kirjoitti...

hienoja uutisia Tiina! onnellista ja tautivapaata loppuvuotta :)
lukijasi Savosta
ps. tietääkö kukaan Peten nykyisestä voinnista, kävi aina tällä kertoilemassa kuulumisistaan?

Terhi kirjoitti...

Viimeksi olen Peten kuulumisia nähnyt Olgan blogissa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Päivää Koillismaalta ! Kyllä täällä vielä hengissä ollaan. Syyskuu on mennyt normiarkea viettäen, pari sytokeikkaa ja kotona pientä puuhastellen. Yleiskunto on vähän niin ja näin kun nuo keuhkot eivät tykkää liikunnasta, en tiedä mikä se niissä nyt ahistaa. No ensi viikolla on ct-kuvaus ja tohtorin luona käynti, katsotaan osaako hän jotain arvailla. Lokakuulle meinasin puhua hoitovapaata ja suunnata Oulusta e-savoon "piilopirtille". Ei taida tämän minun sairaus räjähtää käsiin vaikka pari sytoa jättääkin väliin.
Syksyiset terveiset teillle kaikille ! t. pete

Puuterihuisku kirjoitti...

Hei!Minulla on sinulle jotain blogissani jos vaan haluat sen vastaanottaa =)

Anonyymi kirjoitti...

kiva kuulla Petestä! Hyvää syksyä sinne :)