Kitkin rikkaruohoja kivikosta ja aloin vähitellen ymmärtää syövän fysiologiaa.
Seitsemän vuotta sitten syöpä oli voitettu. Juolat, kortteet ja muut vihreät viholaiset oli nitistetty ja maa niiden ympäriltä vaihdettu. Multa oli vaihdettu soraan, betoniin ja kiviin, ja olosuhteet kaikelle elolliselle tehty lähes mahdottomiksi. Silti vastustaja oli palannut. Kaiken kivikon keskeltä, valoa läpäisemättömien suodatinkankaitten alta luikertelivat tutut vihreät lonkerot ja valtasivat kohta niin kivikon kuin viereisen kivetyksenkin. Oli aika siirtyä puutarhan palliatiivisesta huolenpidosta aktiivisiin hoitoihin: leikkaukseen ja sytostaatteihin.
Hoitosuunnitelma tarkentui työn edetessä. Heti kävi selväksi, ettei säästävä leikkaus ollut mahdollinen, vaan koko kivikko oli aukaistava. Vakaa kirurginkäteni poisti syöpälonkeroita yksi kerrallaan kivien ympäriltä ja hiekan seasta, jopa kymmenien senttien syvyydeltä. Pisimmät juuristot johtivat aina kaukaiseen kukkapenkkiin asti, jossa myös piti moraa heiluttaa. Vaativan leikkauksen jälkeen oli sytostaattien vuoro. Vielä versoville pahiksille tarjoilin rounduppia ja muita myrkkyjä, jonka jälkeen potilas kursittiin kasaan entistä ehommaksi. Sädehoitoakin olen nähnyt rikkaruohosyövän torjunnassa käytetyn, mutta kotilasaretissamme ei kaasutöhötintä ole. Kokeilevana hoitomuotona valutin kuitenkin kiehuvaa vettä osalle kivikkoa -onnistuessaan siinä olisi kustannustehokas hoitomuoto.
Potilas oli pelastettu, mutta täydellistä parantumista en uskalla luvata. Parhaimmillaan remissio kestää kuitenkin vuosia.
Oma rikkaruohoni löytyi päivälleen vuosi sitten. Aktiivihoito alkoi koepalavastausten varmistuttua syyskuussa ja nyt takana on yksitoista kuukautta rikkaruohojen nyppimistä. Ensi maanantain hoito on toivottavasti viimeinen tällä erää, mutta jos ei ole, lohduttaudun sillä, ettei elämä ole pöllömpää näinkään. Kolmen viikon välein vietän päivän sairaalassa, seuraavan kehää ja vessaa kiertäen, mutta kolmantena päivänä tapahtuu ylösnousemus.
Niin tapahtui heinäkuussakin. Kolmantena päivänä kuntouduin kartturin paikalle, ihailin ohikiitävää suomalaista suvimaisemaa ja kuuntelin takapenkin peltos-radiosta kesähittejä. "Äiti älä pelkää, pidän kyllä itsestä huolta.." lauloi peltsi ja ajattelin, ettei elämä ole pelkästään pöllömpää. Se on ihanaa. Nautittavaa se rupesi olemaan parin päivän reissaamisen jälkeen isäpaapan syntymäpäivillä, joita juhlittiin meren rannalla saunoen, uiden ja lättyjä syöden. Seuraavalla viikolla olisin tuskin edes muistanut olevani syöpäpotilas, ellemme olisi olleet SYÖPÄyhdistyksen sopeutumisvalmennusleirillä, jonne olin jo huhtikuussa perheemme ilmoittanut. Hakemuslomakkeeseen, kohtaan "syy kurssille hakeutumiseen" olin kirjoittanut "vertaistuen ja tiedon tarve", joskin siihen olisi ihan yhtä hyvin voinut kirjoittaa "viiden vuorokauden ilmainen ylöspito, lastenhoito ja matkarahat".
Kaikkea saimme, yltäkyllin. Herkullinen täysihoito on nautittu, kelan rahat tulevat kun tulevat. Tärkein anti oli kuitenkin elämänilo ja toivo, jota kahdeksan syövän kokenutta äiti-ihmistä valoi toisiinsa. Rikkaruohojen kanssa voi elää. Näköaloja tulevaisuuteen tarjosivat myös lääkäri, parisuhdeterapeutti ja muut eri alojen asiantuntijat, ja itsekin rohkaistuin katsomaan vähän kauemmaksi -jopa niihin ensi kesäisiin esikoisen rippijuhliin. Syöpäpotilaan toivo kun voi kummuta kummalliselta kuulostavista yksityiskohdista. Kuten vaikka siitä, että kuuli erään munasarjasyöpää sairastavan rouvan saaneen vuosien varrella sataseitsemänkymmenentäkuusi sytostaattihoitoa. Tämän hoitojakson jälkeenkin itselläni on siihen vielä matkaa sataviisikymmentäviisi hoitokertaa. Että eiköhän niillä päästä peltosenkin rippijuhliin:)
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
25 kommenttia:
jänniä hetkiä taas edessä, mutta täytyy sanoa, että on ne vastaukset jatkosta mitä vain on tuo sinun "pääkoppasi" vaan ihmeellinen kapistus:)Juu..pöllömpää ei taatusti elämäsi ja arkesi ole:) ..ja ensi kesänä sitten; sinä esikoisen ja minä tuon kuopuksen rippijuhlia järkkäillään:)
Sopparikurssi kuullosti varsin hyvältä reissulta!
Hyvä on vertaus noihin rikkaruohoihin, on tämä varsin viheliäinen sairaus. Itse lomailin lasten kanssa pari viikkoa mökillä ja vanhempieni luona. Loppua kohden yskä alkoi olemaan ihan mahoton ja eipä ihme, anestesiatohtori poisti eilen 1000 g nestettä vasemmasta keuhkosta. Nyt se pirulainen oireilee noin. Tiistaina menen valkoiseen taloon, pohditaan mitä tehtäsiin seuraavaksi.
Toivotaan että ensi maanantain hoitosi on viimeinen, jos nyt oikein muistan niin kyllä se elämä vaan oli mukavampaa ilman sytoja. t. pete
On ilo lukea tätä sinun blogia. Löysin sen varmaan viime vuoden puolella. Olen itsekin sairastanut rintasyövän sytoineen ja sädehoitoineen. Edelleen kuljen kontrolleissa. Sopparikurssi voisi olla minullekin hyväksi :)
Mukavia elokuun iltoja!
"Viiden vuorokauden ilmainen ylöspito, lastenhoito ja matkarahat". - Hih! :)
Oikein osuva oli rikkaruohovertaus - Tiinan kynä on hyvässä terässä. Kirjaa odotellessa ;)
Peukkuja ja tsempit Tiinalle ja Petelle. Ja kaikille muille myös.
Ihme teräsnainen kyllä olet, kun kolmanneksi päiväksi jo tokenet kartturin paikalle. Mutta sitähän tässä on ihmetelty pitkin matkaa... Silti toivoilen edelleen että rikkaruohot on saatu kitkettyä ja saat tällä kertaa pidemmän kuin kolmen viikon paussin.
Teillä taitaakin olla pian yksi eskarilainen?
Tsemppiä myös petelle käynnille valkoiseen taloon.
Kylläpä olit kivasti löytänyt yhteistä kahdesta viheliäisestä, rikkaruohoista ja syövästä. Toivottavasti saavat maanantaina tainnutettua viimeisetkin säikeet "rikkakasvistasi" isossa talossa. Kaikkea kaunista elämääsi.
t. Tuutikki
Oi voi kuinka hyvälle
tuntui lukea sanojasi
elämästä!
Kaunis kiitos! :)
Tämän emännän sairaus
taitaakin olla
pitkittyneesti,
kovin vakavasti masentunut
keijunmekko! =)
Lukiessani samaistuin
rakkaan pihaharrastuksen osalta ihmeteltyäni
tämän kesän uutta tulokasta -
mikä on, kun keijunmekko
ei vaan voi hyvin.
Mikä on, kun mieli
ei vaan voi hyvin.
Silti tämän syksyn mustikat
maistuvat pitkästä aikaa
niin suloisen
sinisiltä! <3
Kaikkea hyvää parasta
ja onnea elämääsi!
-Siniminttu-
Kitkemistä tosiaankin piisaa puutarhassa, kolmen mökkeilyviikon jälkeen kompostin täytettä on taas runsaasti. Myös kunto on lässähtänyt kolmen viikon lepoilun ja mässäilyn seurauksena. Niin se kai on, että kunto ja puutarha vaatii säännöllistä huoltoa, että kaikki pysyy ruodussa.
Hyvää jatkoa teidän perheeseen!
Jos noiden rivien välistä ei paista toivo ja vahvuus siihen, että "täältä pesee", ei sitten mistään. Noita mietteitä ei voi kukaan opettaa, jotkut onnekkaat oppii ne elämällä. Tulee välillä alamäkiäkin, mutta kun toivo ja usko on takana, mäen kapuaminen ylös käy helpommin!
Toivorikasta ja sisukasta kesän jatkoa! =) Kick their ass, Tiina!! =) =) Pakko oli
ja edellisiä ajatelmia lähetti
-hoitsu Kati
Toivottavasti maanantaina on tosiaan viimeinen myrkytys hyvin hyvin pitkään aikaa!
Samoilla kierrosluvuilla aletaan olemaan, mä sain vaan paketin tiiviimin ja nauttinut jo 10 kk ihanaa sytostaatitonta elämää. Tai no ihanaa tämä elämä on ollut vasta pari kuukautta.
Sä olet kyllä aivan mahtavan positiivinen ja hienoa, että suunnittelet jo ensi kesä rippijuhlien juhlimista.
Kauniita loppukesän päiviä sulle!
Olipa taasen hyvät kirjoitukset, etenkin vertaus tuohon rikkaruohon kasvuun. Sitä saa omakotitaloasuja olla nyhtämässä aina välillä. Loppukesää kohden ihto laantuu.
Olet aikas mahtimimmi, kun jo kelmantena päivänä olet jalkeella ja menossa.
Peukutan viimeiselle hoidolle.
Nuo sopeutumiskirssit on todella hyviä, niistä saa aina perspektiiviä omaan sairauteen ja elämään. Eikä mitään pöllömpää ole toisaan täysihoito, valmiit ohjelmat ja hyvä seura.
Tsemppiä koulun alkuun!
Moi vanhat ja uudet kamut, kiitos kun olette! Kesäelämä alkaa rauhoittua, ja josko tästä ehtisi useammin koneelle lukemaan ja kommentoimaan muiden kirjoituksia ja kertomaan omiakin kuulumisia.
Meillä tosiaan on esikoululainen talossa! Innokas ja reipas, reppuselkäinen peltonen on aika lysti näky, mutta näky ei aiheuta juurikaan haikeutta vaan lähinnä tyytyväisyyttä ja iloa. Että lapset on saatu jo näin isoiksi, ja ihan fiksuiksi.
Koulun alku kolkuttelee ovella, ja tähän aikaan olen tavannut jo käydä järjestämässä luokan ja tekemässä jotain pientä suunnitelmaa.. Nyt tuleva opinahjo on kuitenkin vielä rakennustyömaa jonne ei ole avaimia, eikä lukujärjestyskään ole vielä tiedossa, joten olen hyvällä omalla tunnolla jatkanut lomailua "tappiin" saakka. Ehkä tiistaina yritän käväistä katsastamassa paikkoja ja avaamassa jonkun muuttolaatikonkin. Jos jaksaa.
Sytostaatit vaikuttavat eri kerroilla vähän eri tavoin, ja eri ihmisillä samatkin tropit aiheuttavat erilaisia ja -asteisia sivuvaikutuksia. Olen ollut onnekas kun olen päässyt esim. pahoinvoinnin suhteen näinkin vähällä. Ja ne lääkkeet, ovat nekin kehittyneet. Kaikin puolin onnistunutta valkoisen talon reissua petellekin! Toivon, että nyt löytyisi coctail, jolla etäpesäkevaivat helpottaisivat ja taudin eteneminen talttuisi.
Sopparikurssia suosittelen kaikille syövän kokeneille! Tietoa, tukea ja sitä toivoa tarjottiin pitkäksi aikaa. Syövästä voi selvitä, kyllä vain moni selviääkin, mutta haasteellisempaa on selvitä syövän kanssa. Siihen tarvitaan noita kolmea teetä.
Huomenna coctailille, ja tosiaan, toivottavasti tällä erää viimeistä kertaa. Aamuseiskalta labrat ja jos ne kunnossa, on homma paketissa ehkä iltaseiskalta. Noin pitkästä päivästä kaipaisin kyllä jo vähän ylityökorvausta:)
Mukavaa elokuista (koulunaloitus)viikkoa!
Mahdollisimman vähäoireista koktailipäivää huomiselle, and for the morning after! Jääköön se/it nyt viimeiseksi :)
Tehokasta toimintaa huomiselle myös minä toivottelen. Olen ajatellut useamman kerran yrittää lähteä ajelemaan teille. Mutta nyt kyllä näyttää siltä, että pikkumiehen pitää vielä vähä kasvaa, että jaksaa istua tuon matkan:) Katsotaan, katsotaan... Koulun alkua täälläkin odottelee 2 innokasta.
T. Maikki
Mukavaa sytojen jälkeistä aikaa ja kivaa alkavaa kouluvuotta. Olet kyllä aika pakkaus kun pysyt noin positiivisella mielellä rankoista hoidoista huolimatta. Toivottavasti on nyt iso ässä juurittu aika syvältä ja saat viettää hyvää hoidotonta aikaa niitä rippijuhlia odotellessa.
Tsemppiä huomiselle! Toivomme nyt, että rikkaruoho sisältäsi on kitketty ja tautivapaa voi alkaa!
Vaikka monesti ollaan puhuttu siitä, että juolavehnässä olisi potentiaalia vaikka aavikoitumisen estämiseen, niin nujertuu sekin viheliäinen, kun on tarpeeksi uuttera vastus! Samoin on sen toisen viheliäisen laita.
Haleja meiltä isoilta ja pieniltä!
rt Leena
Petelle rohkeutta ja voimia huomiselle valkoisen talon reissulle!
Saisi se uusi "juolavehnämyrkky" viedä sinultakin nuo yskä- ja nesteoireet pois, ja siinä sivussa ne hyyryläisetkin.
Oih, näiden sun postauksien jälkeen on aina vähän hämillään. Pää pyörällä. Miten joku voikin kirjoittaa näin osaavasti ja kauniisti.
Syksynalkua!!
Mahdollisimman vähäoireisia tikkaripäiviä Tiinalle ja Petelle! Ja muillekin, joilla hoidot ovat ajankohtaisia.
<3
Miksi ei uusia päivityksiä? Huhuu! :)
Mää luulen, että Tiina on vaan kiireinen äiti ja ope. Ei näin syksyn alussa meinaa ehtiä omaa elämäänsäkään kunnolla elää, saati siitä toisille kertoa.
L
Jep. Täällä mennään tukka putkella väliä koti-koulu-harrastukset. Uusi koulurakennus, uusi luokka, n.80 uuden oppilaan nimet opeteltuna (!), viitisentoista uutta kollegaa (juu en muista vielä nimiä), pari uutta kirjaa/oppiainetta itselle..
Ai mikä syöpä? Syyskuussa kuulee siitäkin sitten taas enemmän, sitä ennen kuulette kyllä kuulumisia. Kunhan ehtii. Ja ehtiihän sitä, kun jättää opeoppaat koululle. Lupaan ja vannon:)
Mukava kun olit käynyt lisäämässä tänne kuulumisia. Kiireitä täälläkin, kun opiskelut jatkuivat taas syksyllä. Itsekkin suuntaan ensi kuussa oysiin kolmivuotis kontrolliin. Sitä odotellessa, nautitaan ihanasta syksystä!
-Paula-
Lähetä kommentti