torstai 25. elokuuta 2011

kilometrin päässä syövästä

Nousin valkoisen valaan äärestä viimeisen kerran keskiviikkoaamuna 11.elokuuta, huuhtelin suuni fludent freshillä ja suuntasin kulkuni uuteen ja uljaaseen yhtenäiskouluun. Syöpä jäi taakse, ainakin sen kilometrin päähän minkä aamutuimaan polkaisin. Pahoinvointeja ei sen koommin ole ehtinyt miettiä, ja taudista olenkin joutunut ottamaan töihin mukaan vain palitakselilla pahoinpidellyt jalkani, jotka eivät pidä korkokenkien kopseesta tai kipuamisesta kolmanteen kerrokseen. Mutta minäpä pidän, kummastakin.

Yhdeksänsadan oppilaan koulun alkuun saattaminen on ollut hauskaa ja haasteellista -me pedagogithan emme ongelmia tunne. Ja niistä haasteistakin saadaan aikaan hauskuutta, hilpeää hihitystä kesken älyttömän älytaulukoulutuksen. "Jos tämä toimisi niin tällä kynällä voisi piirtää tänne taululle näin, mutta kun tämä ei nyt vielä toimi niin se ei piirrä", koulutti asiantuntija, ja minulla tuli ikävä vanhaa ystävääni liitua. Ennen kaikkea kuitenkin nauratti, sillä olen kollegoideni kanssa enemmän naurunryppyihmisiä kuin harmaiden hiusten kasvattajia. Vaikka tällä haavaa harmaatkin hiukset kelpaisivat, jotta saisin heittää myös huivin sinne käsilaukkuun, pertsan perässä.

Uusi luokkani on hurmaavan puhelias ja välitön. Ihmettelenkin, ettei kukaan ole vielä kysellyt huiveistani, sillä kymmenvuotiaat eivät ole luonnostaan tahdikkaita. Syöpä-sanaa olen säästellyt, se kun ei ole ajankohtainen näin tautivapaalla -näin nimitän viimeisen sytostaatin ja tutkimusten väliin jäävää neljää viikkoa kun varsinaisesta tautivapaasta ei ole takuita. Toiveita kuitenkin on. Sytostaateista selvittyäni tunnen olevani täysin terve, en vilkkaallakaan mielikuvituksella saa maksaan tai lantioon mahtumaan edes pientä pesäkettä. Pelko taudin voittokulusta on mielessäni vaihtunut toiveeseen tautivapaudesta, ja vaikka ero voi kuulostaa sanoilla kikkailulta, on noilla kahdella vissi ero. Asenne ratkaisee.

Peltosellakin oli asenne kohdillaan, kun kuusivuotias päätti vihdoin jättää apurattaat. Äiti, isä, veli ja sisko valjastettiin juoksemaan barbipyörän perässä kotipihalla, uudestaan ja uudestaan, kunnes päiväkausien harjoittelun tuloksena peltonen totesi osaavansa jo kaatua tosi hyvin. Kyllä vaan, housunpolviin ei tarttunut lainkaan nurmikkoa!

Parin viikon veivaamisen jälkeen pyörä alkoi pysyä pystyssäkin, ja viime sunnuntaina lähdettiin vihdoin ensimmäiselle lenkille. Hienosti sujunut polkeminen pysähtyi kuitenkin ensimmäisen hidastetöyssyn eteen. "Oo ylämäki, en kyllä jaksa", totesi tasamaan kasvatti ja katsoi äiteetä. Äitee katsoi suloista polkijaansa, ja sanoi että kyllä noin reipas esikoululainen jaksaa, kun on jaksanut opetella pyörällä ajonkin. Ja niin jatkui matka.

Ei pelkkä asenne, vaan asenne ja rohkaisu. Kiitos ystävät yhteisestä kolmen vuoden matkasta, rohkaisusta, tuesta ja kannustuksesta!



19 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Ihanaa Tiina! Todella tautivapaata toivotan täältä etelän helteestä. Terkut koko pesueelle!

Anonyymi kirjoitti...

Tautivapaata !!! Ihania pyöräretkiä - myös työniloa ; )
pirtsikka

Hannele kirjoitti...

Hyvää syksyn alkua :))

olga kirjoitti...

Mukavaa koulunalotusta, sitä se on tainnut ollakin :))

Tautivapaata aikaa toivotan ja hyvää syksyä teille kaikille!

Terhi kirjoitti...

*Tautivapaudelle peukutetaan*

Ihana valo on tässäkin kuvassa ja tekstissä :) ""Oo ylämäki, en kyllä jaksa", totesi tasamaan kasvatti ja katsoi äiteetä." - Hih ;D

Sä olet saanut nuorimmaisen eskariin ja minä ainokaisen kouluun, jess! Eikä me tähän tyydytä..

Zelda kirjoitti...

Oloa leppoisaa, mieltä keveää ja naurua hersyvää toivotellen

Zelda

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää!!!
Miten tuo Peltosen pyörä näyttää niin kuin se olisi jo liian pieni hänelle vai valehteleeko kuva? :)
t. Lukijasi

Sirpa kirjoitti...

Ihania kuulumisia:) Pitkän pitkän pitkää tautivapaata toivon sinulle ja ennen kaikkea Jumalan siunausta!

Anonyymi kirjoitti...

Piiiitkää tautivapaata täältäkin, sellaista 50 v. ainaski!
Ja niinkuin joku muukin huomasi, Peltsi tarvii isomman pyörän, ei ole ylämäet sitten niin raskaita:)
Ihana kuva!

tiina kirjoitti...

Lauantaita, ihmiset!

Ja terveisiä ilmakitaroinnin mm-kisoista, piti niitäkin käydä hetki kuuntelemassa/katselemassa samalla kun nouti nuorison anna abreun ilmaiskeikalta. Aivan hubaa että tuollaisesta revittelystäkin on saatu tapahtuma. Ja siihen yleisöä. Täällä pohjoisessa ollaan pikkuisen pöljiä.

Tautitilanne kartoitetaan ma 5.9, ja tulokset kuulen toivottavasti loppuviikosta. Alunperin pet-kuvat piti ottaa jo 23.8, mutta isotooppiosastolta oli tullut noottia, että laittavat syöpäosastolta liian pikaisesti sytostaatin jälkeen kuviin. Neljä viikkoa on minimi, muutoin on vaara virhetulkintoihin. Toivon siis että kesäkuiset kuvat ovat olleet sitä virhetulkintaa..

Peltsin tallissa on tällä hetkellä kolme menopeliä:) Ensinnäkin, tuo kuvassa näkyvä barbi-versio 12", joka on lainassa naapurin amalta opettelua varten. Sitten tallista löytyy 16" hello kitty, josta juuri poistettiin apparit, mutta jolla lähdöt ei vielä onnistu. Kolmantena siellä on siskon perintö-tunturi, 20", johon vaaditaan vielä pari lisäsenttiä. (Sisko sillä tosin ajeli jo ennen eskari-ikää, mutta motoriikkaa ja pituutta löytyikin hiukka enemmän.)

Nyt loppui kahvitauko ja tää jatkaa leipomista huomisen synttäreitä varten. Meidän miehillä on juhlaputki: sisu 25.8, poika 31.8 ja mies 2.9. JA kaikkia juhlitaan, koiraa myöten:)

Mukavaa viikonloppua!

Anitta kirjoitti...

Peukutan virhetulkintojen puolesta. Vähän kuin verkonpaikkaaja.
Ilmakitarointi on hauskannäköistä puuhaa. Lienee livenäkin.
Mukavaa elokuun loppua. Täällä ainakin on riittävän lämmintä.

Terhi kirjoitti...

Juu, toivotaan että kesäkuun kuvat on olleet sitä virhetulkintaosastoa. Ja peukut ainakin sille, että tulevat kuvat ovat niin kauniita, että ne voisi vaikka kehystää!

Ihania juhlia teille ja onnea kaikille sankareille! :)

Kitsune kirjoitti...

Sitä ylämäki-alamäki -vertausta olen usein miettinyt, alamäki kun on kevyempi kulkea ja ylämäessä vastukset suuremmat - niin kuin peltsikin totesi - mutta usein alamäkeä vertauskuvana käytetään negatiivisessa mielessä. Mäkiä on kuitenkin taipaleellasi riittänyt, peukut siis tautivapaalle tasamaalle.

Kiara kirjoitti...

Go Peltonen. Hyvinhän se näyttää jo sujuvan!! Mukavaa ja aurinkoista syksyä!

Hannele kirjoitti...

Mullakin 5.9. kokeita. Mammografia ym. Jos kaikki ok(siis kun) niin 19.9. toisen rinnan pienennys. Synttärionnittelut pojille:))

Sanna kirjoitti...

Halipatsuippaa!! Vaikka en ole täällä paljoa kesällä mölissyt touhotukseltani, niin käyn aina piipahtamassa ja olet paljon mielessä!!!
Aurinkoista syksyä mielelle ja keholle <3

Anonyymi kirjoitti...

Tautisen mukavaa syksyä - mutta tautivapaana! Toivottelee Maikki.

Anonyymi kirjoitti...

Huippua Peltsi! <3 Oli kyllä tasamaan polkijalla ihana kommentti mäkiosuudella!

Tautivapaudelle nousee täälläkin peukkuja, isoja ja pieniä!

Huomiseen!

rt Leena

betty kirjoitti...

Heips ! Tautivapaudelle peukut täältäkin ! Ja ihanaa koulun alkua, korkokengillä ja ilmankin :)