valmisteluja

Olemme valmistautuneet huomiseen hoitoon huolellisesti. Lapset on viety kainuuseen isovanhempien hoiviin, missä heille on luvassa live-urheilua laskettelun, hiihdon ja yleisen reippailun muodossa, sekä muuta mukavaa puuhastelua muutaman päivän ajan, eli äitee saa rauhassa toipua huomisesta "ystävien tapaamisesta". Miehenkin kanssa nautimme vaaramaisemista kokonaiset 24 tuntia, missä ajassa ehti hyvin ladata akkuja, rantasaunan löylyissä ja valmiissa ruokapöydässä..

Valmistautumista oli myös perinteinen iltalenkkini, nyt tuo muutama kilometri taittui jo iltapäivällä ihanassa auringonpaisteessa, joten valohoito tuli kaupan päälle. Ekan kilometrin jälkeen pistin juoksuksi, ihan vaan siitä ilosta että jaksoin, tulevasta juoksukunnosta kun ei ole takeita. Kaksistaan kun ollaan, jatkoimme lomapäivää nauttimalla kaupungilla "varastoon" kotimaisen elokuvaelämyksen ja istanbulin kebablautasen. Näillä eväillä jaksaa huomiset turnajaiset ja mahdolliset otteluvammat.

Vähältä piti, etteivät turnajaiset siirtyneet etiäpäin, sillä veriarvoni olivat yllättäen laskeneet toisen hoidon jälkeen. Leukkarit ja neutrofiilit, jotka viimemittauksessa olivat vain lievästi laskeneet, olivatkin nyt viiterajoilla, jälkimmäinen arvo jopa pykälän sallitun alapuolella. Hemoglobiini oli kuitenkin vielä komeat 120 ja kunto suorastaan loistava (oma mittari), joten lääkäri näytti vihreää valoa huomiselle. Hyvä näin, sillä viivytys tässä vaiheessa kun hoito muutenkin on myöhässä, tuntuisi takaiskulta. Keittiölääkäri sisälläni arvelee kuitenkin, että heikot veriarvot tekevät turnauksesta edellisiä rankemman..

Ai niin, vielä 5 nappia kortisonia..