joulupuu on rakennettu

Tupa on täynnä ja pursuaa jopa yli. Olemmekin laajentaneet residenssiämme, yksi joukkue on majoitettu sviittiin "puronkita", joka sijaitsee noin kolmasosa poronkuseman päässä päätalosta. Mahtava juttu tämä yya, ystävien yhteistyö ja avunanto: vieraamme hoitavat tyhjää taloa ja paria kukkaa (muistamme postit!), ja saavat nauttia jouluhälinän keskellä omasta rauhasta, ainakin öisin. Mikäs siellä viihtyessä! Pienin sviittiasukas totesikin majapaikastaan heti tupatarkastuksen jälkeen, että tosi kiva tämä meidän uusi koti. (Ei hätää, vierailla on myös paluuliput..).

Päivän hälinän jälkeen talossa vallitsee rauhaisa tunnelma. On mukava valvoa yksin tuvassa, kuunnella tiskikoneen hurinaa ja virittäytyä jouluisiin ajatuksiin -ja samalla viimeistellä viime hetken lahjaideaa, joka kaipaa vielä silmukoita.. Nurkassa seisoo valaistu kuusi, pienimmät ovat huolehtineet koristelusta, joka painottuu alaoksille. Hieno on. Joululiinat on vihdoin saatu pöydille ja verhot ikkunaan, kyntteliköt siihen eteen. Kaiken yllä leijuu kinkun käry ikään kuin joulun henkenä viimeistelemässä tunnelman..

Postia etelän neidolta

Tapahtui yli 20 vuotta sitten, että muutaman perheen porukka lähti yhteiselle lomamatkalle espanjan aurinkoon. Pariskunnat olivat keskenään paitsi ystäviä, myös työtovereita, ja perheiden lapsetkin tulivat mainiosti toimeen keskenään.
Reissu oli hupaisa. Päivisin retkeiltiin rannoilla ja kierrettiin saarta, iltoja istuttiin ja välillä kai tanssittiinkin yhdessä. Kotiinlähdön aikoihin perheiden rouvilla oli hotellin respassa jotain hämmentämistä, kortteja taisivat lähetellä, näin ajateltiin. Moni ystävä saikin postikortin "terveiset täältä aurinkorannalta, ollaan uitu joka päivä..".
Pari kuukautta reissun jälkeen pariskuntien yhteisen työpaikan kahvihuoneeseen saapui postikortti aurinkorannalta. Se oli osoitettu pekkalan perheen eino-isälle. Kortissa keimaili tumma kaunotar kovin vähissä vaatteissa, ja takana oli huonolla turisti-englannin ja espanjan sekoituksella tekstiä, jossa kiitettiin ikimuistoisista hetkistä yhdessä kuuman auringon alla. Toivottiin varmaan myös uutta tapaamista, ja mitä lie painokelvotonta.
Vaivihkaa kortti toimitettiin einolle, toki sen jälkeen, kun se oli koko muun henkilökunnan jo kiertänyt. Kovasti varottiin, ettei kortti vahingossa joutuisi einon vaimon käsiin, tämä kun tuntui olevan niin kovin tyytyväinen menneeseen lomaan.
Einon vaimolla ja ystävillä riitti naurussa ja pokassa pitelemistä, ja riittää kai edelleen. Samoin kuin työtovereilla riittää miettimistä siinä, miten einon ja vaimon liitto on kestänyt yli 40 vuotta..