reippaana sairaalassa

Sairaalareissu meni ensimmäisen lailla eli hienosti. Olin reipas tyttö ja sanoin miehelle pärjääväni yksinkin, ja vapautin hänet sairaalasängyn vierestä tähdellisempiin hommiin. Tai ainakin sellaisiin hommiin, joista saa kuukausittain rahallista korvausta. Jorinat vaimon kanssa ja kädestä kiinni pitäminen jätettäköön vapaa-ajan vietteeksi:)

Henkilökunta on jo tuttua, sillä samalla osastolla olin leikkauspotilaana. Nyt hoitoväkeä kiinnosti kovin huominen osaston 40-vuotisjuhla, ja juhlavalmisteluita seuratessa pääsi itsekin juhlafiilikseen. Hoitajien lisäksi tapasin muutakin tuttua, eli mutkan kautta tuntemani kohtalotoverin, joka kaiken huipuksi vielä on itseni ikäinen kolmen lapsen äiti! Ihana tavata ihminen, jonka elämäntilanne muistuttaa kovasti omaani. Ei sillä, olivat huonetoverinikin taasen sangen mutkattomia ja piristäviä tapauksia, ikää rouvilla 66 ja 74, neljän vuoden konkarisairastajia mutta hyvin optimistisia munasarjasyöpäläisiä.

Lääkärille ei tällä kertaa ollut asiaa, siihen toki kohteliaasti tarjottiin mahdollisuutta. Vienosti pyysin kuitenkin reseptin unilääkkeistä, viime kerran kortisonivaikutukset ovat hyvässä muistissa. Voi olla, että jo pelkkä resepti auttaa unen jatkumiseen aamuyöllä. Se olisi suotavaa, ylimääräisiä nappeja ei haluaisi naukkailla, mutta 3-4 tunnin unillakaan ei (ainakaan joulukuussa) jaksa. Reseptin lisäksi sain verikoevastaukset kirjallisesti ja se paperi vasta mieltä lämmittikin. Hoidon vaikutuksista kertova syöpäarvo ca-12-5 oli ennen toista leikkausta 212 (ei kuulema kovin korkea syöväksi). Leikkauksen jälkeen se oli jo laskenut alle raja-arvon (=35) eli 25:een, ja ensimmäisen hoidon jälkeen tuo maaginen luku oli 17. Siinäpä saavat syöpäpirut kyytiä!

Ja sitten jänes:

Oltiin about mopoiässä, kun partiotoverini timpan isä antoi pojalle tehtäväksi autotallin järjestämisen, palkkiokin kesätyöstä oli kuulema luvassa. Homma ei timppaa tainnut järin kiinnostaa, sillä kesäloma ja työn valmistumisen määräpäivä lähestyi loppuaan. Viimein nuori mies otti itseään niskasta kiinni ja ryhtyi tallin raivaukseen yhdessä toverinsa kanssa. Järjestelemistä riitti, talon rakentamisen jälkeen talliin oli kertynyt maalipurkkeja ja muuta kierrätys -ja kaatopaikkatavaraa jätelavallisen verran. Viimeisessä nurkassa oli vielä suuri pressukasa. Sen alta löytyi timpan 15-vuotislahja, tossumopo. Joka oli tallin nurkassa odottanut siivoojaa koko kesäloman:)